Blogi

Osa 2

Mikki oli tullessaan muutama kuukausi aikaisemmin stressiherkkä pelkopissijä. Tästä ongelmasta päästiin eroon (lue osa 1), mutta edelleen Mikkiä kutitti. Ruoka-aineallergian aiheuttajien selvittäminen on pitkä ja kärsivällisyyttä kysyvä prosessi.

Nyt alkaa olla kuitenkin Mikille sopiva menu selvillä, ja ikioman kodin etsintä voi jatkua.

Toinen kuukausi hoitopaikassa

Kun Mikki rentoutuneena kapusi syliin makaamaan, oli näky hätkähdyttävä: rassukka on nuollut reisien ja etujalkojen sisäpinnat sekä mahan vähäkarvaisiksi, ja rapsuttanut kaulaan haavoja. Tilaa ei havaittu, ennen kuin Mikki oli kotikissiintynut kunnolla. Myös Mikin silmien ja suun ympäristön herkkä iho kuultaa punaisena valkoisen karvan läpi. Kissan korvat eivät onneksi enää helota punaisina, kuten aiemmin keväällä.

Kutinan syyksi epäillään ruokaa, mutta syyllinen ei selviä kuin aloittamalla erikoisruokavalio parin kuukauden ajaksi. Mikki havahtuu vähän väliä kaluamaan kutisevaa ihoaan, ja se yritetään saada vähenemään toivottavasti tilapäisellä kortisonilääkityksellä. Onneksi kissat jostain syystä eivät vieroksu jauhetun kortisonitabletin makua ruuassa.

Kortisonia ei tarvinnut syöttää kuin muutama viikko. Ensimmäisellä kerralla kortisonin lopettamisen jälkeen kutinaoireet palasivat, ja kuuri aloitettiin uudelleen viikoksi pienimmällä aikaisemmin vaikuttaneella annoksella. Ja lopulta lopetettiin kokonaan.

Myös stressiä lievittävä ravintolisä oli lopetettava, sillä Mikki ei saa syödä erikoisruokavalion lisäksi mitään muuta ruokaa kahden kuukauden aikana.

Kolmas kuukausi hoitopaikassa

Allergiaruokavaliot eivät välttämättä ole kissoille mieleisiä – ja Mikki on kissaksikin nirso ja pieniruokainen. Lisäksi Mikki ei pidä kuin kaupantätien tekemästä ruuasta ja ylenkatsoo raakaa lihaa. Mikki suostuu kuitenkin ensimmäistä testattua allergiaruokaa syömään, vaikkakin närppien. Märkäruokaa maustetaan välillä kuivanappuloilla, jotta mielenkiinto säilyisi. Muuten nappuloita ei koskaan tarjota kupista, vaan sirotellaan ympäri huonetta Mikin löydettäväksi.

Mikki alkaa kuitenkin laihtua entisestään. Allergiaruuista jää aina osa kuivumaan kupin pohjalle muutenkin pienestä annoksesta. Onneksi ongelma ratkeaa ruokinta-aikoja lisäämällä; tuore ruoka uppoaa aina, ja Mikki pysyy solakkana muttei nälkäkurkena.

Neljäs kuukausi hoitopaikassa

Mikki on varsinainen salonkileijona; hitaiden aamujen ja pitkien iltojen ilo. Mikin mielestä on aamuisin parasta, jos voi rauhassa katsoa Aamu-tv:n palveluskunnan päällä maaten. Ehkä jossain välissä voi käväistä pikkasen naukkailemassa huikopalaa, mutta palata takaisin makoilemaan. Etätyöläinen saa päivälläkin kuulla käheän naukaisun, jos läppäri peittää sylin niin, ettei siihen mahdu kissaa.

Iho-oireet ovat helpottaneet. Eivät kokonaan kadonneet, mutta korvat eivät enää kutise ja nuoleminen on vähentynyt. Nyt aloitetaan haastevaihe, jossa syötetään viikko vain yhtä lihaproteiinia kerrallaan. Tavoitteena on löytää jonkinlainen kattaus, jolla Mikin voisi kotiuttaa.

Ensin aloitetaan varovasti ruualla, jota Mikki tuskin on eläissään syönyt (eli mitä vastaan ei ole ehtinyt kehittää allergeenejäkään), kengurulla. Mikki ahtaakin silminnähden tyytyväisenä pomppivan otuksen purkkilihaa. Oireita ei viikossa ilmaannu, ja otetaan testaukseen toinen eläin, lammas. Pelkkää karitsanlihaa ei löydy purkitettuna, joten korkataan auki purkki vanhemman lampaan lihaa (”mutton”). Muutamassa päivässä Mikki alkaa ravistelemaan korviaan, joten lammas vaihdetaan takaisin allergiaruokaan. Kolmantena otetaan testiin sika. Muutama päivä näyttikin menevän hyvin, mutta taas oireet alkoivat. Nyt taas hetki allergiaruokaa ja kengurua, ja sen jälkeen kokeillaan kanilla.

Mikin uusi koti pääsee jatkamaan ruokavalioiden testailua. Mutta jotain vaihtelua saa jo nyt ruokavalioon kuuluvista kengurunlihasta ja allergiaruuista, joista erityisesti raksut ovat suurta herkkua. Mikki tuskin koskaan tulee olemaan täysin oireeton, mutta pääasia että löytyy ruokavalio, jolla voi elää hyvää elämää ilman häiritsevää kutinaa.

Oireiden havaitseminen ilman korvien ravistelua on hiukan salatiedettä. Mikki pesee itseään pitkään, hartaasti ja usein. Oikeastaan vasta kuluneet karvat tassujen sisäpinnoilla näyttävät, että peseminen on mennyt överiksi.

Kissojen allergioiden selvitykset vaativat kärsivällisyyttä

Jos kissa nuolee itseään sinnikkäästi, on syy selvitettävä. Erilaisten allergioiden lisäksi myös ulkoloiset, sairaudet, kiputilat ja psyykkiset ahdingot voivat saada kissan kutisemaan. Kun päädytään miettimään ruoka-aineallergioita, ei sitä voi varmuudella todentaa ilman kahden kuukauden eliminaatiodieettiä.

Markkinoilla on useita allergiaruokia, joissa proteiinit on pilkottu niin pieniksi, etteivät ne aiheuta voimakkaita reaktioita. Niiden maistuvuus ja pilkkoutumisaste vaihtelevat. Nyrkkisääntönä kuivaruokien proteiineja ei saada pilkottua yhtä pieneksi kuin märkäruokien. Aina kissa ei välttämättä suostu syömään ensimmäistä allergiaruokaa, vaan on testattava useita.

Usein puhti loppuu allergiaruuan syöttämiseen, mikäli kutinaoireet helpottuvat. Kissan kannalta olisi hyvä kuitenkin selvittää joitakin ruoka-aineita, joita kissa voi kutisematta syödä. Kissa kun on kulinaristi ja pitää erilaisista ruuista. Tämä testaus tehdään syöttämällä kissalle yksitellen uusia ruoka-aineita 1-2 viikon ajan. Jos oireita tulee, palataan takaisin allergiaruokaan, ja haastevaihetta jatketaan oireiden kadottua.

Ruoka-aineallergioiden lisäksi kissa saattaa olla muillekin asioille allerginen, minkä tukihoitoon eläinlääkäri saattaa määrätä allergisia reaktioita vaimentavia lääkkeitä.

Laura Hänninen

Kirjoittaja on eläinlääkäri ja toimii puolisonsa kanssa Rekku Rescuen kissojen sijaiskotina.

Mikin kodinetsintä oli allergiaoireiden syyn selvittämisen vuoksi välillä tauolla, mutta jatkuu taas. Täältä löydät kodinhakuilmoituksen.

Lue Mikin tarinan ensimmäinen osa.