Blogi

Kissojen tartuntataudit, FELV, FIV ja FIP ovat parantumattomia, mutta FIV- tai FELV- positiivinen kissa voi hyvällä hoidolla elää vielä monta vuotta onnellista kissanelämää taudin toteamisen jälkeen. Sen sijaan FIP johtaa aina kuolemaan.

FELV

Lyhenne FELV tulee sanoista ”Feline leukemia virus”. Virukselle ovat alttiita etenkin nuoret kissat, jotka elävät epähygieenisissä ja ahtaissa olosuhteissa.

Kissa saa tartunnan suorassa kontaktissa toisen kissan eritteisiin, esimerkiksi sylkeen, ulosteeseen tai vereen. Tartunta voi myös tapahtua emosta pentuihin maidon välityksellä. Virus säilyy kuitenkin elimistön ulkopuolella vain lyhyen aikaa, ja virus on herkkä myös tavallisille desinfiointiaineille, saippualle, korkeille lämpötiloille ja kuivuudelle.

Jotkin kissat voivat eliminoida viruksen tartunnan saatuaan. Niillä kissoilla, joiden elimistö ei pääse eroon viruksesta, taudinaiheuttaja pääsee tunkeutumaan verisoluihin. Kissan immuunivaste vaikuttaa siihen, pääseekö elimistö viruksesta eroon.

FELVin aiheuttamat oireet vaihtelevat yksilöstä toiseen. Oireet eivät ole tyypillisiä ainoastaan tälle kyseiselle sairaudelle vaan voivat viitata moneen muuhunkin sairauteen. Oireita ovat esimerkiksi ruokahaluttomuus, huono turkki, kuume, paiseet, nuhaisuus, ripuli, laihtuminen, suutulehdukset, ihotulehdukset ja imusolmukkeiden suureneminen. FELV aiheuttaa myös erilaisia kasvaimia (esim. lymfooma ja leukemia), muutoksia verisolujen määrissä (anemia, valkosolujen vähäisyys, verihiutaleiden vähäisyys) sekä immuunivälitteisiä sairauksia.

FELV voidaan diagnosoida verinäytteestä tehtävällä pikatestillä. Jos pikatestin tulos on positiivinen, se kannattaa kuitenkin varmistaa vielä toisella laboratoriotutkimuksella väärän positiivisen tuloksen varalta.

FELV-infektio voi lyhentää kissan elinikää, mutta positiivisesta testituloksesta huolimatta kissa voi elää vielä vuosia ja saattaa jopa kuolla lopulta johonkin muuhun sairauteen, ellei jo tutkimushetkellä eläimellä havaita vakavia FELVin aiheuttamia oireita.

FELViä vastaan on olemassa rokote, mutta se ei anna täydellistä suojaa sairaudelta. Myöskään jo tartunnan saaneita kissoja rokote ei hyödytä.

FELViin sairastunutta kissaa tulee ruokkia hyvälaatuisella kissanruoalla sekä huolehtia kissan säännöllisistä loishäädöistä ja rokotuksista muita tartuntatauteja vastaan. Näiden kissojen on hyvä käydä säännöllisesti eläinlääkärintarkastuksessa, jotta voidaan ajoissa hoitaa mahdolliset sairauden aiheuttamat ongelmat (esim. suusairaudet, iho- ja silmäsairaudet). Sairastuneet kissat saattavat hyötyä interferonilääkkeestä tukihoitona, mutta parantavaa hoitoa ei ole.

FELV-positiivista kissaa ei tartuttamisriskin vuoksi tule pitää vapaana ulkona. Monikissataloudessa FELV-positiivinen kissa tulisi eristää muista kissoista lisätartuntojen ehkäisemiseksi. FELV-positiiviset kissat tulee steriloida/kastroida.

FIV

Kissoilla on oma immuunikatoa aiheuttava viruksensa FIV (Feline immunodeficiency virus), joka on ihmisen HIV:n sukulaisvirus. FIV ei kuitenkaan tartu kissasta ihmiseen. Kissa saa tartunnan esim. kissatappelussa, sillä virus tarttuu FIV-positiivisen kissan veren tai syljen joutuessa terveen kissan kudoksiin. Se voi tarttua myös emosta pentuihin kohdussa.

FIV heikentää kissan vastustuskykyä, jolloin potilas on altis sairastumaan esimerkiksi tartuntatauteihin ja kasvainsairauksiin. Sairaus etenee vaiheittain, kuten ihmisen HIV:kin.

Aluksi kissa voi sairastua lievin oirein (kuume, apaattisuus, imusolmukkeiden suureneminen), joista eläin parantuu muutamassa päivässä tai viikossa. Yleensä vuosien kuluttua ensioireista kissa kuitenkin sairastuu vakavammin, jolloin tartunta johtaa lopulta immuunipuolustuksen lamaantumiseen ja kuolemaan. Kuitenkin joillakin yksilöillä myöhemmät oireet voivat olla lieviäkin, jolloin tartunta ei välttämättä lyhennäkään yksilön elinajan odotetta.

Muita FIVin aiheuttamia oireita ovat aiemmin mainittujen lisäksi esimerkiksi laihtuminen, hengitystietulehdukset, suolisto-oireet, suu- ja ientulehdus sekä keskushermosto-oireet. Kuten FELViin, myös FIViin sairastunut kissa voi kärsiä anemiasta tai valkosolujen vähyydestä.

FIV voidaan diagnosoida verinäytteestä pikatestillä. Positiivinen pikatestitulos tulee kuitenkin varmistaa jatkotutkimuksella.

FIV on kissalla parantumaton sairaus. Kissa voi kuitenkin usein elää sairautensa kanssa vuosia. FIViin sairastuneiden kissojen hoitona on pääasiassa liitännäissairauksien hoito. FIV-positiivisen kissan yleisestä terveydenhoidosta tulee pitää hyvää huolta säännöllisillä eläinlääkärikäynneillä, rokotuksilla ja loishäädöillä sekä laadukkaalla ruokinnalla.

Kissan interferonista voi olla hyötyä joillekin kissoille oireiden helpottamiseksi. On tärkeää ehkäistä FIV-infektiot ennalta estämällä kissojen vapaa ulkoilu ja eristämällä tartunnan saaneet kissat saman talouden terveistä kissoista. FIV-positiiviset kissat tulee kastroida/steriloida.

FIP

Kissojen sairaus ”Feline infectious peritonitis” tunnetaan lyhenteellä FIP. Sairauteen voi johtaa yleinen, kissojen ripulitautia aiheuttava koronavirus.

Koronavirus mutatoituu kissan elimistöön päästyään pienellä osalla yksilöistä vakavaa sairautta aiheuttavaksi muodoksi, FIPiksi. Suurin osa koronavirustartunnan saaneista ei siis sairastu FIPiin.

Koronavirus tarttuu yleensä kissan ollessa kontaktissa virusta sisältäviin ulosteisiin taikka ulosteella saastuneisiin esineisiin tai pintoihin. FIPin ennaltaehkäisy on vaikeaa, sillä edelleenkään sairaudesta ei tiedetä tarpeeksi. Ainoastaan hyvästä hygieniasta (etenkin hiekkalaatikot) huolehtimalla ja talouden kissojen määrän maltillisena pitämisellä voi olla vaikutusta viruksen leviämisen ennaltaehkäisyyn.

Sairastunut kissa voi olla minkä ikäinen tahansa, mutta eniten sairastuneita on alle 3-vuotiaissa. FIPiä ilmenee kahta erilaista muotoa: kuiva FIP ja märkä FIP.

Märkä FIP aiheuttaa kissalle äkillisen sairastumisen, jonka oireita ovat esimerkiksi pömpöttävä vatsa ja hengitysvaikeudet (johtuvat nesteen kerääntymisestä vatsa- ja rintaonteloon), kuumeilu, ruokahaluttomuus, laihtuminen ja suolisto-oireet. Kuiva FIP oireilee kroonisemmin. Sen oireita ovat mm. laihtuminen, keskushermosto-oireet (kohtaukset, luonteen muutokset, haparoiva liikkuminen), huono ruokahalu ja suolisto-oireet.

Kummankin FIPin muodon diagnosoiminen on hankalaa, sillä sairauden osoittamiseen ei ole olemassa yksittäistä varmaa laboratoriotestiä. Yleensä FIP todetaan todennäköisin perustein, jos tyypillisellä potilaalla on sopivat oireet ja laboratoriolöydökset.

FIP on toistaiseksi edelleen kuolemaan johtava sairaus. Joitakin tukihoitoja voidaan kokeilla, mutta parantavaa lääkettä sairauteen ei ole. Märkään FIPiin sairastuneet kuolevat yleensä muutamassa päivässä tai kuukaudessa. Kuivaan FIPiin sairastuneet voivat selvitä jopa kuukausia. Eutanasia on voimakkaasti oireileville potilaille paras ratkaisu.

ELL Anri Pesonen