Blogi

3.6.2015

Kissan ruokinta

Kissa on ehdoton lihansyöjä, jonka luonnonmukainen ruoka koostuu pienistä riistaeläimistä. Kissan pitää saada ravinnostaan riittävästi eläinperäisiä proteiineja sekä rasvaa vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi. Vääränlainen ruokavalio voi aiheuttaa puutostiloja, vatsavaivoja, virtsakiteitä ja pidemmän päälle munuais- ja maksasairauksia sekä altistaa liikalihavuuden myötä diabetekselle ja muille sairauksille.

Monet kissoille tarjolla olevat ruoat, varsinkin ruokamarkettien kuivaruoat, eivät lainkaan vastaa kissan tarpeita. Niissä on lihaa vain nimeksi ja paljon viljoja ja lisäaineita, jotka voivat olla kissalle suoranaisesti haitaksi.

Kuivaruoka kissan pääravintona tuntuu ehkä omistajan mielestä kätevältä vaihtoehdolta. Hyvälaatuisia kuivaruokia on kyllä saatavilla eläinkaupoista, mutta raksujen syöttämiseen liittyy muitakin ongelmia, kuin pienehkö lihaprosentti. Kissa on perimältään aavikkoeläin, joka on tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen ravintonsa seassa. Tämän vuoksi sen synnynnäinen janontunne on muihin eläimiin verrattuna heikko. Kuivaruoka puolestaan sisältää riistaeläimiin verrattuna todella vähän nestettä, joten paljon kuivaruokaa syövä kissa saa usein liian vähän vettä, mikä puolestaan väkevöittää virtsaa ja voi johtaa kivuliaisiin virtsavaivoihin.

Kuivaruoassa myös kaloritiheys on aivan eri luokkaa kuin märkä- ja tuoreruoissa, joten kissan liiallinen lihottaminen onnistuu raksuruokinnalla harmillisen helposti. Kuten ihmisillä, myös kissan ylipaino tuo mukanaan vakavia elintasosairauksia, kuten diabetesta. Tämän lisäksi ylipaino rasittaa kissan niveliä.

Märkäruoan korkea vesipitoisuus huolehtii kissan riittävästä nesteensaannista, mutta myös teollisissa märkäruoissa on eroja. Niidenkin kohdalla kannattaa välttää tuotteita, jotka sisältävät viljoja, väriaineita, kasviperäisiä proteiineja tai sokeria – kissan ruokinnassa on hyvä oppia lukemaan tuoteselosteita kriittisellä silmällä. Tämän lisäksi osa märkäruoista on täydennysravintoa, eli käytännössä pelkkää lihaa ilman kissan tarvitsemia lisäaineita. Tällöin kissalle tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet tulee antaa lisäravinteena, samoin kuin tuoretta lihaa syötettäessä. Täydennysruuissa on yleensä myös liian vähän rasvaa kissan tarpeisiin.

Perusohjeet sisällysluettelon lukemiseen (myös eläinkaupan ruokien sisällysluetteloihin kannattaa tutustua huolella):

*Ensimmäisenä luettelossa tulisi olla mainittuna liha ja vielä mahdollisimman tarkasti, mitä lihaa (esim. broilerinrinta, lihaskudosta).

*Ruuan ei olisi hyvä sisältää “eläinperäisiä aineita”. Ne ovat heikkolaatuisia osia eläimestä, kuten helttoja, utaretta, sidekudosta tai keuhkoa. Nämä osat eivät haittaisi, mikäli kissa söisi koko eläimen, mutta valitettavan monet ruuat sisältävät suurimmaksi osaksi heikkolaatuisempia osia eläimestä ja vain vähän itse lihaa.

*Ruuan tulisi ehdottomasti olla viljatonta. Viljat vahingoittavat kissan sisäelimiä, lihottavat, muuttavat virtsan ph-tasapainoa, edesauttaa hammaskiven syntyä jne., eli ne eivät missään muodossa kuulu kissan ruokavalioon.

*Proteiinin tulisi olla aina eläinproteiinia. Monissa ruuissa proteiini on kasviperäistä, kuten kasvivalkuaisuutetta, soijaa, maissigluteenia tms., eikä kissa pysty niitä hyödyntämään, kuten eläinperäisiä proteiineja.

*Maissi on yksi ainesosa, jota ruuissa kannattaa välttää turhien hiilihydraattien vuoksi. Samassa ruuassa voi olla esim. maissia, maissijauhetta ja maissigluteenia, jolloin maissin osuus kasvaa todella suureksi.

*Joissain ruuissa on lisättynä sokeria, jotta ruoka näyttäisi kauniin kiiltävältä. Sokeri ei missään tapauksessa kuulu kissan ruokavalioon.

*Moniin ruokiin on lisätty erilaisia kasviksia, joista kissa ei erityisesti hyödy mitään, mutta pieninä määrinä niistä ei sinänsä ole suurta haittaakaan. Kuitulisänä kasvisten sijasta voidaan tarvittaessa käyttää psylliumia, joka on hiilihydraatiton vaihtoehto. Sitä voi ostaa ruokakauppojen leivontaosastolta. Kissalle voi antaa tarvittaessa ruuan seassa veteen turvotettuna teelusikan kärjellisen psylliumia, mikäli sen vatsa on kovalla.

Tuore liha on luonteva osa kissan ruokavaliota. Yhä useammat eläinkaupat myyvät lemmikeille tarkoitettuja raakapakasteita, eli sisäfileepihviä ei kissalle ole pakko ostaa. Esimerkiksi sydän ja kivipiira ovat hyviä lihoja kissalle. Kieltä on hyvä tarjota kissalle vaikka kerran viikossa. Se on sitkeää lihaa, joka pureskellessa puhdistaa kissan hampaita. Lihat kannattaakin tarjota mieluummin paloina kuin jauhettuna. Tietysti itse liha muiden eläimen osien lisäksi on tärkeä osa kissan ruokavaliota.

Raakaa lihaa käsitellessäsi pidä hyvää huolta omasta käsi- ja keittiövälinehygieniastasi. Raakaa kalaa sekä sisäelimiä (maksa, munuaiset) annetaan korkeintaan kerran viikossa. Sydäntä ei tässä yhteydessä lasketa sisäelimeksi vaan lihakseksi. Niin possun, naudan kuin broilerin sydämiä voi tarjota vaikka päivittäin. Raaka silakka on erinomainen D-vitamiinin lähde ja sellaisen voi antaa kissalle kerran viikossa. Järvikalat tulee aina pakastaa tai kypsentää loisvaaran vuoksi. Kalattomina päivinä pieni tujaus kalaöljyä ruuan seassa tekee hyvää kissalle!

Pelkästään lihaa syötettäessä pitää muistaa etteivät lihatiskinkään tuotteet sellaisenaan vastaa kissan luontaista ruokavaliota. Esimerkiksi kalsiumin puutetta pitää paikata lisäravinteilla, tai syöttämällä esimerkiksi jauhettua broilerinsiipeä tai muuta luista lihaa, jossa luun osuus takaa tarpeellisen kalsiumin saannin. Pelkkää lihaa ilman lisiä syöttämällä aiheuttaa kissalle helposti vitamiinien ja hivenaineiden puutostilan, joka voi olla jopa hengenvaarallista. Jos et ole perehtynyt huolellisesti raakaruokintaan, vähintäänkin puolet ruokavaliosta tulisi koostua hyvätasoisesta teollisesta täysravinnosta.

Täällä voit tutustua raakaruokinnan aloittamiseen: http://viiruvarpaat.blogspot.fi/2015/04/peruskissan-perushyva-perusruokinta.html

Maitotuotteet eivät kuulu kissan ruokavalioon ja monille kissoille laktoosi aiheuttaa vatsavaivoja. Hapanmaitotuotteita, kuten kermaviiliä ja laktoosittomia maitotuotteita, voi kuitenkin tarjota hyvin pieniä määriä silloin tällöin, harvinaisena herkkuna. Kalsiumlisästä maitotuotteet eivät kuitenkaan käy korkean fosforipitoisuutensa vuoksi.

Kissalla tulee aina olla raikasta vettä tarjolla juotavaksi. Se, millaisesta astiasta kissa mieluiten vetensä juo, vaihtelee yksilöstä toiseen. Usein laakeat, isot astiat ovat suosittuja. Esimerkiksi lasinen uunivuoka on hyvä vesiastia. Muoviset astiat voivat aiheuttaa kissan leukaan aknea.

Muista uusia ruokia tarjotessa, että varsinkin kuivaruoan kanssa vaihdokset kannattaa tehdä asteittain, eli sekoittaa uutta merkkiä vanhaan, sillä monen kissan vatsa menee nopeista ruoanvaihdoista sekaisin. Ruokien sekoittaminen keskenään on oiva tapa laajentaa nirsoilevan kissan ruokalistaa, myös märkä- ja raakaruokien kohdalla.