Blogi

17.1.2015

Kissakaveri-kampanja: Pappakissan kuulumiset

Viime blogikirjoituksessa kerroimme Kissakaveri- ja koirakaveri -kampanjamme ensimmäisestä avustuskohteesta, pappakissasta eli Kamusta. Kamu karkasi joulukuussa omille teilleen useammaksi viikoksi ja oli löydettäessään todella huonossa kunnossa. Kamun avuksi käynnistettiin kampanja, jolla haluttiin tukea omistajaa pappakissan eläinkäärikuluissa. Kiitos Etsijäkoiraliiton ja yksityisten lahjoittajien, Kamun kaksi ensimmäistä eläinlääkärilaskua on saatu maksettua.

Kuluneen kahden viikon aikana Kamun vointi on vaihdellut suuresti. Maanantaina oli kolmas käynti eläinlääkärissä ja Kamun terveydentilanteesta saatiin taas vähän tarkempaa tietoa.

“Kamun vointi lähti pikkuhiljaa kohenemaan, ruokahalu kasvoi ja pappa alkoi olla jo hyvin virkeä ja seurankipeä. Kamuhan ei ole koskaan ennen ollut sylikissa, mutta karkumatkan jälkeen tuokin muuttui, sylin kaipuu näytti olevan kova. Yölläkin Kamu kömpii jalkoihin nukkumaan ja herättelee vähän väliä. Viime viikonloppuna tuli muutos vointiin, Kamu oksenteli ja ripuloi, jonka jälkeen alkoi tasapaino-ongelmat. Kissa roikotti päätään ja ravisteli korvia, sekä päätä ravistellessa saattoi kupsahtaa kumoon. Heti alkuviikosta olikin taas kontrolliaika lääkäriin ja tuota huojumista tutkittiin. Tarkkaa tietoa ei saatu, toinen korva on täynnä vaikkua, muttei tulehdusta näyttänyt olevan. Saimme taas uudet antibiootit, joita viikko kokeillaan, sen jälkeen katsotaan miten Kamu voi.”

Eläinlääkäri arveli Kamun tasapaino-ongelmien johtuvan joko sisäkorvan tulehduksesta, tai mahdollisesti aivoverenvuodosta tai kasvaimesta. Näistä hoidettavissa olisi vain tulehdus, joten toivotaan että Kamun vointi paranee uuden antibiootin myötä. Insuliinia pappa ei tarvitse enää ollenkaan, elimistön oma insuliinintuotanto on elpynyt ja sokeritauti on remissiossa – sen puhkeaminen luultavasti johtui karkureissun aikana kohdanneesta yleisvoinnin romahtamisesta. Pappakissa tarvitsee nyt paljon onnea matkaan, kuluvan viikon voinnista riippuu papan tulevaisuus.

 

Terveisin,

Katri