Kissadiplomatiaa
Neuvottelut yhteiselosta kissan kanssa
Erilaisia kissoihin liittyviä Facebook-ryhmiä lukiessa tulee välillä sellainen tunne kuin kissat olisivat monessa paikassa tiellä ja käyttäytyisivät häiritsevästi: hyppivät pöydille, maukuvat öisin, raapivat ovia, availevat laatikoita, pomppivat television päällä, pyrkivät tiskipöydälle, ovat nirsoja ruuan suhteen… Toki osa tämäntyyppisistä kommenteista on kirjoitettu kaikella rakkaudella, mutta näihin teemoihin liittyviä keskusteluja lukiessani saan monesti sen vaikutelman, että varsinkin aktiivisten kissojen käytös koetaan usein häiritseväksi. Kissoille halutaan monesti ”asettaa rajat” – viime kädessä saamaan kissa toimimaan täysin ihmisten ehdoilla. Ehdotan tässä tekstissä toisenlaista kissojen kanssa elämisen tapaa, kissadiplomatiaa.
Diplomatian ajatus perustuu humanististen eläin- ja ympäristötutkijoiden ajatukseen siitä, että yhteiselo eri lajien kanssa vaatii eläinten näkökulmien huomioimista erilaisia päätöksiä tehtäessä sekä eläinten tunnistamista aktiivisina toimijoina (1). Kissadiplomatialla tarkoitan ihmis- ja kissaosapuolten välistä neuvottelua, jossa paitsi kissan lajityypilliset tarpeet, myös kissayksilön intressit otetaan huomioon. Elämä kissan kanssa ei siis toteudu pelkästään ihmisen ehdoilla, vaan kissan viestit ja toiveet otetaan vakavasti osaksi yhteisen elämän rakentamista.
Olennaisinta kissadiplomatiassa on lähtökohta, jossa ihmisellä on valmius muokata omaa arkeaan ja kotiaan kissan huomioonottamiseksi: kissan aktiivista toimintaa ei tulkita ”häirinnäksi”, ”sotkemiseksi” tai ”pahanteoksi”, vaan (usein aika luovaksi!) aloitteiden tekemiseksi. Varsinkin luonteeltaan aktiiviset kissat tekevät monenlaisia aloitteita sen suhteen, millaiseksi he haluaisivat yhteiselon rakentaa. Mitä eri käyttötarkoituksia he esimerkiksi keksivät ihmisten tavaroille, mitä omintakeisia kulkureittejä tai nukkumapaikkoja? Kissadiplomatian näkökulmasta ihmisen tehtävä on nähdä tämä toiminta osana arkista ”diplomatiaa” eli yhdessä elämistä koskevina aloitteina.
Humanistis-yhteiskuntatieteelliset eläintutkijat ovat painottaneet, että eläimet eivät ole vain hoivan kohteita, joille ihmiset asettavat rajoja, puhumattakaan alamaisista, jotka pitäisi pakottaa elämään ihmisten ehdoilla. Näiden sijaan eläimet tulisi ymmärtää paitsi oikeutetuiksi lajityypillisten tarpeidensa tyydyttämiseen, myös aktiivisiksi osapuoliksi yhteiselämää koskevissa neuvotteluissa. Näissä neuvotteluissa myös ihmisen on joustettava ja tultava vastaan, sekä käytettävä luovuuttaan neuvotteluosapuolena.
Aloitteita tekevä kissa olisi siis syytä huomioida yksilönä, jolla on omat kiinnostuksenkohteensa, mieltymyksensä ja toiveensa. Tämä on paitsi eettisempää kissan kanssa elämistä, myös yhteiselämän kannalta todennäköisesti toimivampaa kuin kissan intressien huomiotta jättäminen. Varmaan sinäkin olet joskus kokeillut nostaa kissaa alas pöydältä itsesi ja tietokoneen välistä, tuloksena, että kissa hyppää saman tien takaisin ylös kuin karvainen vieteri. Kun kissan intressin jättää huomiotta ja yrittää saada kissan ”vain pysymään poissa” vaikkapa tietokoneelta, tuloksena on vain loputon ”nosto alas – hyppy ylös”-vieteriliike, mikä ei auta keskittymään siihen, mitä tietokoneella alun perin aikoi tehdä. Tietokoneista kiinnostuneiden kissojen ja epätoivoisesti kissanhännän takaa Zoom-kuvassa kuikuilevien ihmisten yhteiselolle voi vielä nauraa, mutta astetta vakavammaksi tilanne muodostuu, jos kissa haluaa hyppiä esimerkiksi liedelle.
Seuraavassa annan kissadiplomatiasta kaksi esimerkkiä, jotka perustuvat omiin neuvotteluihini kahden kissani kanssa. Toinen käsittelee liedelle ja tiskipöydälle hyppäämistä ja toinen ruokaa koskevia neuvotteluja munuaisen vajaatoiminnasta kärsivän kissan kanssa. Haluan tehdä heti alkuun selväksi, että ruokaa koskevan neuvottelun kuvailun ei ole tarkoitus toimia ohjeena munuaisruokavalion koostamisesta. En ole lääkäri, ja kysythän aina lääkäriltä ohjeet kissasi terveydentilaa koskevissa ratkaisuissa. Otin tämän esimerkin mukaan havainnollistaakseni ennen kaikkea diplomaattisen neuvotteluprosessin etenemistä ja monivaiheisuutta.
Diplomatiaa keittiössä
Ajatus ”diplomatiasta” tunnistaa eläimen aktiiviseksi toimijaksi, jonka tarpeet ja ehdotukset ansaitsevat tulla huomioiduiksi ja vakavasti otetuiksi. Kaikki kissan aloitteet yhteiselämän suhteen eivät sellaisenaan miellytä ihmistä – kuten ruuanlaittoon osallistuminen hyppäämällä liedelle ruokaa laitettaessa, mikä voi aiheuttaa vaaratilanteen. Täyden torjunnan tai pelkän estämisen sijaan on reilumpaa ja todennäköisesti myös toimivampaa tehdä kissan intressit huomioiva vastaehdotus. Tästä alkaa kissadiplomatia: kun kissa tekee aloitteen toimintaan ja tietynlaiseen yhteiseloon, esimerkiksi osoittamalla halua hypätä liedelle, ihmisen tehtävä on keksiä vastaehdotus. Vastaehdotuksen tulee vastata kissan intresseihin tavalla, jolla vaaralliset tilanteet voidaan välttää.
Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä saamani Siiri on hyvin aktiivinen kissa, joka haluaa olla mukana ihan kaikessa. Siiri on malliesimerkki aiemmin mainitusta ”vieterikissasta”, joka on erittäin sitkeä ja määrätietoinen, kun hän haluaa jotakin. Juuri hän haluaisi hyppiä tiskipöydälle ja liedelle. Kuvassa 1 näkyy lähtötilanne, jossa Siiri tutkii liedellä kattilan sisältöä (liesi ei toki ole päällä vielä tässä vaiheessa). Kissadiplomatiaa harrastaakseni minun on ruuanlaiton, lieden ja tiskipöydän suhteen pohdittava, minkä aloitteen Siiri oikeastaan tekee ja vastattava diplomaattisesti sen mukaan.
Tulkitsin ensinnäkin, että Siiri haluaa olla mukana siinä, mitä kodissa tapahtuu, mukaan lukien ruuanlaitto. En kuitenkaan toivo hänen hyppivän liedelle. Minun on siis tehtävä yhteiselämää koskeva vastaehdotus, jossa otan Siirin toiveen huomioon mutta sen verran muokattuna, ettei vaaratilanteita pääse syntymään. Toiseksi tulkitsin, että Siiristä on kiinnostavaa nimenomaan nähdä, mitä ruokaa laitettaessa tapahtuu, ja olla jollain lailla osa tätä tapahtumaa. Tämän mahdollistamiseksi hänen on oltava tarpeeksi korkealla, ja siitä on seurannut liedelle hyppiminen.
Minun diplomaattinen vastaehdotukseni oli palkita Siiri hyppäämään lieden sijasta keittiön sivupöydälle, joka on liettä ja tiskipöytää vastapäätä. Tässä vastaehdotuksessa Siiri saa olla keittiön puuhissa mukana ja tarpeeksi korkealla nähdäkseen mitä tapahtuu, nousematta kuitenkaan liedelle. Ihmisen tekemään ehdotukseen kissa toki vastaa omalla tavallaan, ja neuvottelu jatkuu. Ehkä tarvitaan useampi palkkio tai pientä toimintaa sivupöydälle, jotta se pysyy kiinnostavampana kuin liesi?
Kuvassa 2 opetan Siirille ylävitosia keittiön sivupöydällä. Olen nyt systemaattisesti opettanut Siirille, että herkkuja saa sivupöydällä. Lisäksi pienen puuhan yhdistäminen sivupöydällä pysymiseen, kuten temppuharjoitusten tekeminen, on tuonut minulle hyvät mahdollisuudet keskittyä ruuanlaittoon ilman liedelle pomppimista ja vaaratilanteiden syntymistä. Siirille nimittäin riittää, että hän on hetken sivupöydällä, saa muutaman herkun, huomiota ja pientä puuhaa, sitten hän pomppaa alas ja menee muihin puuhiin.
Sivupöydälle opettelusta on ollut hyötyä myös muissa tilanteissa: siinä on helppo pestä Siirin hampaat; ja jotta pystyn pesemään muilta kissoilta hampaat ja antamaan näille lääkkeitä, touhukkaan Siirin on oltava pois tieltä. Näistä toimista ei nimittäin muuten tule mitään: siispä Siiri sivupöydälle, ja aina välillä sinne herkkupalkkio. Tällä tavoin ruuanlaiton lisäksi myös kissojen aamu- ja iltatoimet sujuvat huomattavasti sutjakammin.
Neuvottelujen haasteita ruokakupin äärellä
Toinen asia, missä olen itse päässyt käyttämään diplomatiaa, on Rekku Rescuelta saamani Sagan ruokavalioneuvottelu. Hänellä on alkuvaiheen krooninen munuaisten vaajatoiminta ja tämän vuoksi erityisruokavalio. Lisäksi Sagalle oli kertynyt vähän ylipainoa, joka olisi lääkärin mukaan saatava pois. Myös muilla kissoillani on erityisruokavalioita, esimerkiksi allergian takia.
Ratkaistakseni ruokavalioasiat ensimmäinen ehdotukseni uudeksi yhteiselämän malliksi oli teknologinen investointi: hankin kotiin sirulla toimivat ruoka-automaatit, jotka ovatkin ratkaisseet suurimman osan ongelmasta (ks. kuva 3, jossa Ruska ja Ronja syövät kiltisti omilta automaateiltaan). Sagan kanssa kuitenkin tuli eteen haasteita. Kuvassa 4 olen juuri tullut paikalle, kun Saga syö – ruokaa, joka ei suinkaan ole peräisin hänen omasta ruoka-automaatistaan. Ihmisen näkökulmasta tulkiten voisi sanoa, että Saga oli oppinut varastelemaan muiden ruoka-automaateista.
Osalle munuaisten vajaatoimintaa alkuvaiheessa sairastavista kissoista voi syöttää tavallista ruokaa fosforinsitojan (esimerkiksi Renate-jauheen kanssa). Ikävä kyllä pelkkä fosforinsitoja ei ratkaissut tilannetta Sagan kohdalla, eli fosforiarvot eivät laskeneet tarpeeksi. Sagalle on siis syötettävä munuaisruokavalioon sopivaa, vähäfosforista ruokaa (2). Tulkitsin, että kyse Sagan ”varastelemisessa” oli siitä, että muiden ruoka on hänen mielestään parempaa, ja munuaisruokavalioon suunnitellut pöperöt eivät vain tahdo maistua. Siispä seuraava vastaehdotukseni oli kokeilla mitä erilaisimpia munuaisruokia. Mitkään niistä eivät kuitenkaan vetäneet vertoja kaverin ruualle.
Seuraava diplomaattinen ehdotukseni perustui siihen uuteen tiedonjyväseen, että alhainen eli alle yhden prosentin fosforipitoisuus voi olla myös muissa kuin varsinaisissa munuaisruokavalioon tarkoitetuissa ruuissa. Tämä koskee kissoja, joiden munuaisten vajaatoiminta on vielä siinä vaiheessa, että ruuan proteiinin määrä ei ole ongelma, vaan nimenomaan fosforin. Siispä hankkimaan jälleen uusia ruokia, joita voisin syöttää muillekin kissoille. Tämä ehdotus otettiin vastaan paremmin – mikäli muut saavat täsmälleen samaa ruokaa, ei kannata etsiä ruokaa muiden kupeilta.
Tilanne ei kuitenkaan ratkennut vielä, koska jouduin samalla säätämään allergisen kissani Ruskan ruokavaliota. Tässä vaiheessa huomasin, että Saga tuntui nauttivan erityisesti Ruskan ruoka-automaatilla käymisestä: Ruska ei nimittäin lähtenyt pois Sagan tullessa (kuten muut kissat, jos Saga pyrki näiden kupeille), vaan jatkoi syömistään ja antoi Sagan rauhassa puuhata. Näin ruoka-automaatti pysyi auki Sagan läsnäolosta huolimatta – ruokakipon kansihan sulkeutuu, kun ruoka-automaattiin ohjelmoidun sirun omaava kissa lähtee sen luota pois.
Tässä vaiheessa huomasin, että Saga oli oppinut todella taitavasti kaivamaan tassulla Ruskan kupista tämän pään ohi allergiaraksuja. Kyse ei ehkä ollutkaan vain siitä, että Sagan oma ruoka ei olisi riittävän hyvää, vaan myös siitä, että Saga sattuu pitämään raksuista erityisen paljon. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan kissan olisi kuitenkin hyvä syödä märkäruokaa riittävän nesteen saannin takaamiseksi (3). Tämän vuoksi en ollut Sagan toiminnasta erityisen innoissani. Lisäksi Saga tuntui muiden – ja erityisesti Ruskan – ruokakupilla käymällä kompensoivan tehokkaasti yrityksiäni saada hänet laihtumaan. Paino pysyi samana tai jopa nousi, ja nolotti käydä lääkärillä tarkastuksessa, kun en ollut saanut Sagaa yhtään laihtumaan yrityksistäni huolimatta.
Saalistusta ja uusia aktivointikippoja
Saga nauttii erilaisista aktivointikipoista, ja on oppinut taitavasti käyttämään sellaisiakin aktivointikippoja, minkä toimintatapaa muut eivät ole ymmärtäneet. Esimerkiksi kuvan 5 aktivointikippoa käytetään meillä siten, että Saga pyörittää, ja muut odottavat, että muutama raksu tippuisi heillekin.
Lopulta ymmärsin, että se, mitä ensin ihmiskeskeisesti ajattelin ”varastamisena”, oli Sagan kannalta Ruskan ruoka-automaatin käyttämistä uudenlaisena, entistä haastavampana aktivointikippona. Saga oli selvästi ymmärtänyt, että tämän ”aktivointikipon” idea on, että pitää olla nopeasti paikalla, kun toinen kissa on sirullaan avannut ruokakipon kannen, ja lisäksi ruoka on saatava nopeasti kaivettua tassulla toisen kissan ohi. Tämän ”uuden aktivointikipon” toimintatapa näytti olevan jännittävää ja kiinnostavaa Sagan mielestä.
Tässä vaiheessa aloin miettiä mitä erilaisimpia ratkaisuja: pitäisikö muille kissoille saada tehtyä erillinen ruokahuone, johon tulisi sirulla toimiva oviluukku, niin että Saga ei pääsisi koko huoneeseen? Mikäli Sagan intressi ei olekaan kissakaverin ruoka sinänsä, vaan myös sirulla toimivan ruokakipon tarjoama aktivointi eli mahdollisuus oppia ”saalistamaan” ruokaa uudella tavalla, minun olisi hyvin vaikeaa houkutella häntä pois Ruskan kipolta.
Seuraavan diplomaattisen vastaehdotuksen tekeminen vaati kahdenlaisia toimia, joista toinen oli Ruskan ruokavalion muuttaminen: osittain sattuman kauppaa jouduin vaihtamaan Ruskalta ruuan allergian hoitamiseksi (allergiaraksut eivät sopineet hänelle). Jätin Ruskan ruokavaliosta toistaiseksi kokonaan raksut pois. Samaan aikaan tarjosin Sagalle joka päivä kompromissiksi hiukan munuaisraksuja käyttäen vuorotellen erilaisia kaupasta ostettuja aktivointikippoja ja esimerkiksi vessapaperirullista tehtyjä viritelmiä (kuva 6).
Uskon, että tämä yhdistelmä oli se diplomaattinen aloite, mikä vihdoin alkoi toimia: Saga saa pienen määrän rakastamiaan raksuja joka päivä, ja hän saa lisäksi kokeilla erilaisia ja vaihtelevia aktivointikippoja, ja saa niiden avulla toteuttaa kiinnostustaan kehittää erilaisia tapoja ”saalistaa” ruokaa. – Tähän väliin voisin myös kommentoida, että kissojen turvallisuuden vuoksi sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, en päästäisi heitä vapaasti ulos saalistamaan. Onneksi saalistuskokemuksia voi luoda myös kotioloissa sekä huiska- ja muilla leluilla että erilaisilla tavoilla tarjota ruoka.
Lopuksi: ihmisen määräysvallasta kohti kissadiplomatiaa
Keskeistä näissä molemminpuolisissa neuvotteluissa eli ”kissadiplomatiassa” on huomioida kissa älykkäänä eläimenä ja yksilönä, jonka kanssa ihminen neuvottelee yhdessä elämisen ehdoista. Minulle on matkan varrella ehdotettu Sagan osalta esimerkiksi ruoka-aikoja, jolloin laittaisin kissat eri huoneisiin ja ruuat tarjolle vain siksi hetkeksi, kun ihminen pystyy vahtimaan, ettei kukaan syö toisen ruokaa. Jos kissa ei söisi, ruokaa tulisi vasta seuraavalla kerralla, ja näin kissa vähitellen pakotettaisiin syömään juuri sitä ruokaa, mitä on tarjolla, ja sen lisäksi syömään se nopeasti juuri sillä hetkellä, kun ihminen sitä tarjoaa. Ymmärrän, että joillekin tämä on mielekkäin tapa järjestää kissojen ruokailu.
Itse halusin kuitenkin valita kissadiplomatian pakkotoimenpiteiden sijaan: lajityypillisesti kissat syövät pieniä annoksia useita kertoja päivässä, ja lisäksi minusta tuntui ikävältä ajatukselta pakottaa nämä itsenäiset olennot syömään vain ja ainoastaan juuri sillä hetkellä kuin itse olisin ruokaa tarjoamassa. Osa kissoistani on luonteeltaan sellaisia, että he syövät tarjotun ruoan lähes saman tien. Nämä yksilöt tuskin kärsisivät huomattavasti ihmisen ylläpitämistä ruoka-ajoista. Kaikki kissani eivät myöskään ole osoittaneet erityistä kiinnostusta aktivointikippoja kohtaan. Sen sijaan Saga on erittäin kiinnostunut aktivointikipoista ja lisäksi syö mieluummin pieniä annoksia vähitellen. Saga saattaa käyttää useita tunteja yhden ruoka-annoksen syömiseen vähän kerrallaan. Tuntuisi julmalta pakottaa tällainen yksilö omaan rytmiini.
Facebookin kissaryhmissä ehdotellaan monenlaisia karkotuskeinoja, kun kissa yrittää hyppiä ihmisen näkökulmasta väärään paikkaan. Keinot tuntuvat käyvän sitä rankemmiksi, mitä päättäväisempi kissa on. Siiri on luonteeltaan niin päättäväinen kissa, että pakkokeinoista seuraisi todennäköisesti vain katastrofi, turhautuminen ja minun ja Siirin välien huononeminen. Kissadiplomaattisen neuvottelutuloksen Siirin liedelle hyppimisen osalta koen olevan suhteellisen hyvä. Hän hyppii välillä edelleen tiskipöydälle, jos kokee minun hidastelevan esimerkiksi kissoille ruokaa antaessani. Hänet on kuitenkin helppo ohjata sivupöydälle ja myös pysymään sivupöydällä herkkujen avulla. Useimmiten hän hyppää itse suoraan sivupöydälle, kun huomaa minun menevän keittiöön.
Viime kädessä kyse on siitä, kuinka suhtaudumme kissoihin: diplomatian ajatuksessa pidän erityisesti eläinten yksilöllisyyden, aktiivisuuden ja toimijuuden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Ehdottamassani kissadiplomatiassa onkin kyse lajien yhteiselon opettelusta, jossa lajityypillisten käyttäytymistarpeiden lisäksi myös eläinyksilöiden preferenssit ja erityisominaisuudet otetaan huomioon. Kissa nähdään toimijana, jonka kanssa neuvotellaan yhteiselämän ehdoista. Neuvotteluissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, millaisia aloitteita kissa tekee, ja mihin hän niillä näyttää pyrkivän. Jos kissan aloite ei miellytä esimerkiksi vaaratilanteen syntymisen vuoksi, ihminen opettelee vastaamaan aloitteisiin tekemällä uuden, vaihtoehtoisen ehdotuksen. Neuvotteluissa pyritään pääsemään ratkaisuun, jossa ihminenkin joustaa, ja jossa päästään myös kyseistä kissayksilöä tyydyttävään ratkaisuun.
Vaikka ruuasta neuvottelu Sagan kanssa on ollut vähintäänkin haastava ja pitkäkestoinen prosessi, tämänhetkinen tilanne on kohtuullisen onnistunut, vaikka ei täydellinen. Saga ei ole täysin lakannut kiinnostumasta muiden kissojen ruokakupeista, mutta Ruskan kipolle hän ei enää pyri. Lisäksi hän antaa muidenkin syödä paremmin rauhassa, kun saan hänet keskittymään aktivointikippoon ja tarvittaessa esimerkiksi raksujen heittelyyn.
Kissadiplomatian ansiosta minä sain eläinlääkärin toivomat vaatimukset toteutumaan, eli Sagalle vähäfosforisen ruokavalion ja painon maltillisen kääntymisen laskusuuntaan. Saga taas sai neuvottelun tuloksena pitää vähän kerrallaan syömisen ja syödä edelleen omassa rytmissään. Lisäksi hän sai laajemman, juuri hänelle paremmin maistuvan ruokavalion, johon kuuluu myös pieni määrä hänen rakastamiaan (munuais)raksuja joka päivä. Lisäksi hän saa mahdollisuuden pitää yllä ja kehittää saalistustaitojaan tavalla, joka häntä itseään tuntuu kiinnostavan erityisen paljon.
Siiri puolestaan saa toteuttaa uteliaisuuttaan ja ”kaikessa mukana” -luonnettaan tulematta siinä täysin torjutuksi, samalla kun ruuanlaitto onnistuu minulta ilman liedelle hyppimisen aiheuttamia vaaratilanteita. Tällä kokemuksella suosittelen lämpimästi kissadiplomatiaa muillekin kissojen kanssa eläjille!
Kuura Irni
Kirjoittaja on neljän esy-taustaisen kissan vastuuihminen sekä kriittistä, yhteiskunnallista ja kulttuuritieteellistä eläintutkimusta tekevä tutkija.
Lähteet:
- Diplomatia: van Dooren, Thom (2019) The Wake of Crows. Living and Dying in Shared Worlds. New York: Columbia University Press. Van Dooren on itse inspiroitunut tieteentutkijoiden Isabelle Stengersin ja Vinciane Despret’n ajattelusta, ja soveltaa diplomatian käsitettä korppien kanssa neuvotteluun kyseisen kirjan luvussa 4. Recognizing Ravens: Becoming Subject to Each Other.
- Kissan kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoidosta ja ruokavaliosta esim.: Välimäki, Elisa (ei päiväystä): Munuaisvikaisen kissan hoito-ohjeita. https://koirakissaklinikka.fi/kissa-artikkelit/munuaisvikaisen-kissan-hoito-ohjeita (linkki tarkastettu 4.5.2021).
- Kissan kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoidosta ruokavaliolla, mukaan lukien nesteen tärkeydestä esim.: Churchill, Julie (ei päiväystä): Feeding Cats with Chronic Kidney Disease: Customizing the Nutritional Management Plan. https://todaysveterinarypractice.com/feeding-cats-with-chronic-kidney-disease-customizing-the-nutritional-management-plan/ (linkki tarkastettu 4.5.2021).
