Harhaluuloja kissojen hampaista
Vastuulliseen lemmikin pitoon kuuluu olennaisesti eläimen terveydestä huolehtiminen – myös terveysongelmien ennaltaehkäisy. Kissojen hammasterveydestä liikkuu paljon väärää tietoa. Tässä blogissa pyrin oikaisemaan yleisimpiä harhakäsityksiä.
“Kuivaruoka on hyväksi hampaille ja ehkäisee hammaskiven muodostumista.”
Kuivaruoka on ehkä kaikkein huonoin vaihtoehto, jota kissalle voi hammasterveyttä ajatellen syöttää. Raksut ovat kokoon puristettua “jauhoa”, joka murtuu murusiksi hampaan kärjessä ja muodostaa syljen kanssa “tahnaa”, joka tarttuu helposti hampaan pinnalle. Lisäksi kuivaruuan sisältämä hiilihydraatti on nopeaa ja helppoa ravintoa kissan suussa elävälle bakteeristolle, joka muodostaa plakkia, joka myöhemmin kovettuu hammaskiveksi. Hammasterveyden puolesta parasta ruokaa kissalle on sitkeä liha ja rustot. Isoja ja kovia luita ei sen sijaan suositella, koska ne voivat jopa murtaa hampaan.
Kuivaruoka ei ehkäise hammaskiven muodostumista, vaan päinvastoin. Raksut sulavat kostuessaan tahnaksi, joka tarttuu helposti hampaan pinnalle.
“Ei meidän kissalle muodostu hammaskiveä. Eihän sitä silloin tarvitse hammaslääkärissä käyttää?”
Hammaskiven muodostuminen kissoille on yksilöllistä, ja jotkut yksilöt selviävät liki koko elämänsä ilman hammaskiveä, kun toisille sitä kertyy herkemmin. Kariesta eli reikiintymistä ei kissoilla juurikaan tavata.
Vaikka näkyvää hammaskiveä ei olisikaan, on hammasterveydestä huolehtiminen silti tärkeää. Jopa yli 70 % yli 3-vuotiaista kissoista kärsii jostain hammassairaudesta. Näistä yleisimpiä ovat parodontiitti ja hammassyöpymä.
Parodontiitti alkaa ientulehduksena ja syntyy hampaan kiinnityskudokseen. Syyllinen on ientaskuun jäävä plakki ja hammaskivi, joka tulehduttaa aluksi ikenen ja sitten leukaluun. Se on kipeä sairaus ja saattaa pahimmillaan lopulta irrottaa hampaan. Parodontiitti lienee yleisin syy kissojen hampaiden poistoon. Paras tapa suojautua parodontiitilta on kissan hampaiden säännöllinen harjaus ja eläinlääkärin suorittama hammaskiven poisto.
Hammassyöpymä (FORLiksikin monesti kutsuttu) on samankaltainen sairaus kuin parodontiitti, mutta se syövyttää hammasta sisältä päin. Hammassyöpymän syytä ei tiedetä eikä se näy ulospäin yleensä ennen kuin hammas on jo syöpynyt todella kipeäksi ja ien alkaa verestää. Hammas voi syöpyä niin pahasti, että se putoaa pois. Hammassyöpymää on epäilty olevan jopa noin 30 %:lla kissoista. Hammassyöpymän varhaisessa vaiheessa ainoa tapa sen toteamiseen on hammasröntgen.
Edellä mainittujen lisäksi kissan suussa voivat näkyä oireet calikista ja/tai herpeksestä tulehtuneina ikeninä ja kipeinä haavaumina.
“Mutta meidän kissa syö ihan hyvin, ei kai sillä mitään hätää ole?”
Kissa näyttää suun kivun huonosti ja toisin kun monesti luullaan, kissa ei lopeta syömistä vaikka suu olisi jo erittäin kipeä. Jos syöminen alkaa hidastua, käydä toispuoleiseksi tai loppuu kokonaan puremisvaikeuksien vuoksi, on jo todella kiire eläinlääkäriin. Kissan hampaiden röntgenkuvaus kannattaisi tehdä jo melko nuorena (noin vuoden vanhana), mutta viimeistään kolmivuotiaana, jotta lähtötilanne saadaan kartoitettua. Kuten sanottu, moni hammassairaus antaa viitteitä itsestään vasta melko myöhäisessä vaiheessa, joten kissa voi olla suustaan hyvin kipeä pitkään ennen kuin se voidaan paljaalla silmällä havaita. Röntgenissä sen sijaan nähdään jo alkavatkin muutokset. Hammasasioihin erikoistunut eläinlääkäri kiteytti asian hyvin luennollaan: “Kissan suun tilanteesta näkee kissan hereillä ollessa paljaalla silmällä noin 10 % ja nukutuksessa noin 30 %. Todellisen tilanteen näkee ainoastaan röntgenkuvista”.
Kissan hammaskaluston tilanteen näkee kokonaan ainoastaan röntgenkuvista.
“Kyllähän kissan suu aina haisee.”
Kissan suun ei pitäisi haista erityisen pahalle. Toki ruokavalio vaikuttaa jonkin verran, mutta jos kissan suu haisee jatkuvasti, on syytä käydä eläinlääkärissä tutkituttamassa suun terveystilanne.
“Ei kai nyt kissan hampaita pidä harjata? Ihan hullun hommaa!”
Mieti, miltä itsestäsi tuntuisi, jos et ikinä pesisi hampaita. Ihan vastaavasti kissankin suuhun kerääntyy plakkia, ja ihan samalla tavalla sen sieltä saa poistettua. Tehokkain keino on hampaiden päivittäinen harjaus. Kissa kannattaa totuttaa harjaukseen pennusta lähtien, mutta vanhemmankin kissan voi siihen saada totutettua, kunhan on kärsivällinen. On joitain valmisteita, joiden väitetään ehkäisevän kissan hammaskiven muodostumista, mutta hampaiden harjaus on kuitenkin ainoa tapa puhdistaa myös ienalue.
Kissojen hammasterveys on asia, joka laiminlyödään liian usein. Se ei tule monelle omistajalle edes mieleen. Silti se on tärkeä osa kissan perusterveydenhoitoa, koska tulehtuneet ikenet ovat paitsi kipeät, voivat myös altistaa muille sairauksille, koska suun alueelta bakteerit pääsevät helposti verenkiertoon. Säännölliset hammastarkastukset ja hammaskiven poisto ovat tärkeitä kissoille siinä missä meille ihmisillekin.
Aikuisen kissan suu, jota ei ole todennäköisesti koskaan hoidettu. Kissa lopetettiin eläinsuojelullisista syistä (kuva Kiikoisten löytöeläinpalvelu).
Essi Karstinen
Kirjoittaja on Rekku Rescuen kissavaraaja, neljän kissan omistaja, ja on jo vuosien ajan perehtynyt harrastuksenaan kissojen terveydenhoitoon.
Lähteet:
Kissanhoidon käsikirja, Päivi Ylikorpi.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/198887/lisensiaatin_tutkielma_Neittaanmaki_H
enriikka_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://www.anident.fi/images/lataukset/artikkelit/koira-ja-kissa-parodontiittipotilaana.pdf