Elämää FIV-kissan kanssa
Minkälaista on elämä FIV-positiivisen kissan kanssa? Se kysymys tuli eteemme kesällä 2019, kun olimme päättäneet adoptoida kadulla eläneen ”ei kenenkään” kissan. Adoptioprosessi eteni ja lopulta saimme kuulla, että FIV-pikatesti oli näyttänyt positiivista.
Näyte lähetettiin eteenpäin vielä tarkempaa testiä varten ja odotusaika lopullisesta tuloksesta oli vähintäänkin jännittävää. Tässä olisi tällä kissalla vihdoin mahdollisuus päästä omaan kotiin ehkä ensimmäistä kertaa elämässään ja sekö nyt sitten jäisi toteutumatta sairauden takia, jolle kissa ei itse voi yhtään mitään?
Valehtelisin, jos väittäisin, että emme olisi miettineet kaikkia vaihtoehtoja hyvin tarkkaan. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Kävimme läpi kaiken mahdollisen tiedon mitä FIV-tartunnasta löysimme ja kysyimme parinkin eläinlääkärin mielipidettä. Välillä tuli tunne, että joillain kirjoituksilla jopa hieman peloteltiin asialla. Pitäisikö meidän kuitenkin valita joku terve kissa? Terve kissa kuinka kauan? Kunnes sekin sairastuu johonkin? Kun lopullinen testitulos sitten tuli positiivisena, tiesimme, että olimme tienneet vastauksen tämän kissan kohtalosta alitajuisesti jo ennen tuloksen valmistumista. Emmehän me tätä kissaa nyt tämän takia jättäisi adoptoimatta, hänhän on ”vain” sairas, ei siis mitenkään viallinen, vaan oma itsensä sairauksineen päivineen. Hän jatkaisi sairaana olemista myös siellä kadullakin, joten parempihan kissan olisi olla omassa kodissaan lämpimässä, laaturuokien, säännöllisten eläinlääkärikäyntien, stressivapaan elämän ja ennen kaikkea rakkauden ympäröimänä.
Niinpä tämä tällä hetkellä arviolta noin 5-6 vuoden ikäinen valkoinen, silkkiturkkinen ja töpöhäntäinen (oli häntänsäkin satuttanut ja se amputoitiin) sydänten murskaaja, Scott-kissa muutti kotiimme lokakuussa 2019. Ja millaista meillä on ollut? Jos emme tietäisi sairaudesta, emme tietäisi kissassa olevan mitään ”vikaa”. Hän on ollut tähän mennessä tervein kaikista meidän kissoistamme, kova leikkimään ja hepuloimaan, rakastaa omia ihmisiään ja pehmeitä petejään ja nauttii elämästä koko sydämestään. Hän myös opettaa meille joka päivä, miltä näyttää kiitollisuus, tyytyväisyys sekä tässä hetkessä eläminen.
Scott voi hyvin nyt. Huomisesta emme tiedä mitään, mutta ei tiedä kukaan muukaan. Scott ei välttämättä koskaan tule saamaan mitään fiv-positiivisuuteen liittyviä oireita, hän voi sairastua johonkin muuhun sairauteen ja mahdollisesti menehtyä siihen. Ihan kuten kaikki muutkin kissat maailmassa. Ei kenestäkään tiedä mikä sairaus tai mahdollisesti tapaturma heitä kohtaa.
Elämä meillä kaikilla on tässä ja nyt
Mitä, jos FIV-oireet alkavat? Mitä jos alkaa tulemaan ensimmäisiä viitteitä siitä, että näin tässä nyt taitaa käydä ja aika alkaa käymään vähiin? Sitten ei mitään. Kyllähän me jokaisen yskähdyksen jälkeen kysymme Scottilta, että menikö pölyä kurkkuun vai alkaako oireet. Scott katsoo takaisin sen näköisenä, että eikö täällä saa edes yskähtää.
Suunnitelmamme on, että mahdollisten oireiden alkaessa me hoidamme niitä niin pitkään, kun kissa vielä voi hyvin ja arvokkaasti ja sitten teemme hänelle sen viimeisen palveluksen. Ja me itkemme ja suremme menetystämme. Kuten jokaisen aiemmankin kissan kohdalla. Mutta siihen asti pidämme huolta siitä, että Scottin elämä on mallillaan. Me kuitenkin samalla tiedämme, että se aika, jonka saamme Scottin pitää luonamme, on korvaamatonta hänelle ja myös meille. Ja kiitollisina tästä tekisimme kaiken saman uudelleen.
Piia Väike
Kirjoittaja toimii Rekku Rescuen kissavaraajana
Lue myös eläinlääkärin blogi kissojen parantumattomista tartuntataudeista.