Blogi

Siirin tarina oksentelevasta ja ripuloivasta löytökissasta lähes oireettomaksi kotikissaksi, jolla on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus (IBD).

Siiri on pääkaupunkiseudulta löytynyt ihmisystävällinen kissa – jolla ei ollut rekisteröityä mikrosirua.

Siiri oli ensin kuukauden ensimmäisessä sijaiskodissa, jossa oli oksennellut useamman kerran viikossa, maha oli ollut löysällä ja välillä ruokakaan ei ollut maistunut. Eläinlääkärissä löydettiin huolestuttavia muutoksia; Siirin suoliston limakalvo oli kolminkertainen normaaliin verrattuna. Löydös ja oireet viittasivat joko suolistosyöpään (lymfooma) tai krooniseen tulehdukselliseen suolistosairauteen (inflammatory bowel disease, IBD). Jotta voitaisiin erottaa, onko kyse suolistosyövästä vai -tulehduksesta Siirille aloitettiin erikoisruokavalio. Mikäli siitä on apua, on Siirillä hyvin todennäköisesti IBD. Ellei, on tilanne paljon vakavampi.

Pian tämän jälkeen Siiri siirtyi meille jouluvieraaksi.

Mikä on kissan IBD?

Kirjainyhdistelmä IBD saattaa olla joillekin tuttu ihmisten suolistosairauksien yhteydestä; krooninen tulehduksellinen suolistosairaus on valitettavan yleinen myös ihmisillä.

Kissoilla taudinkuva vaihtelee sen mukaan, mihin kohtaa suolistoa tulehdussolut kerääntyvät paksuntaen suoliston seinämää ja heikentäen suoliston toimintakykyä. Joskus, kun huono tuuri kunnolla iskee, voi sairaus tulehduttaa muitakin sisäelimiä, kuten maksan tai haiman. Erilaiset ruuansulatuskanavaoireet, kuten oksentelu ja ripuli, ovat kuitenkin tyypillisimmät IBD:n seuraukset.

Sairauden taustasyyt ovat moninaiset, eikä niitä vielä kunnolla tiedetä. Todennäköisesti syynä on monimutkainen elimistön puolustusjärjestelmän, suolistoflooran, ruokavalion, ja muiden ympäristötekijöiden epänormaali yhteistoiminta, johon vaikuttavat vahvasti kissan perinnölliset tekijät.

IBD-kissan ruokavalio

IBD-sairas kissa saa syödä vain suolistoystävällistä ruokaa, mutta menu ei ole samanlainen kaikilla IBD-kissoilla. Monen kissan oireet pysyvät kurissa samankaltaisella ruokavaliolla kuin ruoka-aineallergioissakin; eli kissa syö vain sellaista proteiini- ja hiilihydraattilähdettä, jota ei ole koskaan saanut aikaisemmin. Tehokkaimmissa kaupallisissa allergiaruuissa on proteiinit pilkottu hyvin pieniksi (ns. proteiinien hydrolysointi), jotta kissan elimistö ei niistä provosoidu. Joskus kissan suolisto-oireet pysyvät allergiaruuan sijaan kurissa vähärasvaisella, kuitupitoisella ja helposti sulavalla erikoisruualla. Tärkeintä on omistajan kärsivällisyys; voi mennä viikkoja, ennen kuin oireet helpottavat.

Ongelmana on, että toisin kuin ihmisille, kissoille ei voi sanoa, että ”syö nyt, tämä on terveellistä ruokaa, vaikka maistuu pahalle”. Siiri onneksi vieroksui uutta ruokaansa vain hetken; se saatiin houkuteltua syömään laittamalla erikoisruuan päälle herkkutahnan tippoja. Herkkutahna jätettiin pikkuhiljaa vähemmälle, ja lopulta jo viikon päästä Siiri söi uuden märkäruuan sellaisenaan ongelmitta. Näitä allergiaruokia on myös kuivaruokana, mutta niissä proteiinit eivät ole yhtä hyvin pilkottuja kuin purkkiruuissa. Siiri saa raksuja älypallosta, jota paukuttaakin ahkerasti (hämärän aikaan, kun kissaeläimet lähtevät metsälle).

Siirin suolistolle ja ruokahalulle sopii pienet määrät ruokaa 4–5 kertaa päivässä, mikä on IBD-sairaudessa tavallista. Yöksi on oltava ruokaa tarjolla, jottei tyhjän mahan närästys aamulla laukaise oksennusta.

Aivan täysin uusi ruokavalio ei poistanut Siirin oireita, vaan ajoittain tarvittiin reseptilääkkeenä saatua pahoinvoinninestolääkitystä tai reseptivapaana myytävää vatsansuojalääkitystä. Siiri osoittautui epäkissamaisen helpoksi lääkitä; söi murskatut lääketabletit itse lusikasta, pieneen määrään herkkutahnaa sotkettuna. Tämä herkkutahnatippa on täysin vastoin ohjeita (sillä ruokavaliohoidossa on olennaista, että kissa ei saa mitään muuta ruokaa), mutta onneksi Siirin vatsa sen kestää. Tarvittaessa lääkkeen voisi antaa myös joko suoraan pillerinä suuhun tai ruiskulla pienessä vesitilkassa.

Siirin diagnoosi

Joulu tuli ja meni, ja oli mukavaa. Vaikka olimme varautuneet, että Siiri saattaa viettää meillä viimeisen joulunsa, meni mieli matalaksi, kun eläinlääkärin kontrolliultran aika lähestyi. Mutta jännitys hälveni heti ultraäänilaitteen ensi kosketuksella. Siirillä puolentoista kuukauden erikoisruokavalio oli selvästi ohentanut paksuuntunutta suoliston limakalvoa, eli diagnoosi on IBD eikä lymfooma. Siiri oli myös kerännyt painoa varsin paljon; mikä tässä tapauksessa on hyvä. Ripuli on loppunut ja suolisto toimii normaalisti. Kaiken kaikkiaan Siirin vointi on erinomainen.

IBD:n hoito jatkossa

Olemme oppineet lukemaan Siirin käyttäytymistä; kun kissa nuoleskelee muovikasseja tai varastaa ja jäystää ruukkurukolan keittiöstä, osaamme antaa vatsansuojalääkettä. Tätä tapahtuu muutaman kerran kuukaudessa. Pahoinvoinninestolääkettä tarvitaan enää harvoin, sillä jos Siiri on hetken ruokahaluton, jo pelkkä silitys tai ruuan tarjoaminen heti herättyä saa kissan syömään.

Siiri on koulukirjaesimerkki hyvin hoitoon vastaavasta IBD-potilaasta. Kissa suostuu syömään erikoisruokaa ja se auttaa suolisto-oireisiin hyvin. Aina ei suju näin helposti. Voidaan tarvita ruokavalion lisäksi myös jatkuvaa lääkitystä. Joskus on myös otettava näytepaloja suolesta, jotta lymfooman voi sulkea pois. Oirekuva voi myös muuttua ajan kuluessa, mihin IBD-kissan omistajan on varauduttava.

Ainahan kissat vähän oksentaa?

Sehän on ihan normaalia? Vaan eipäs olekaan. Jos kissa oksentaa ruokansa useamman kerran viikossa ja/tai vatsa on jatkuvasti löysällä, on edessä reissu eläinlääkäriin.

Laura Hänninen

Kirjoittaja on eläinlääkäri ja toimii puolisonsa kanssa Rekku Rescuen sijaiskotina.

Siiri etsii nyt ikiomaa kotia. Lue lisää.