Xena (nyk. Sena)

2011 Xenasta tuli enkelikoira

***

25.1.2013 Xenasta tuli enkeli jo pari vuotta sitten, enkä vieläkään ole täysin selvinnyt koiran menetyksestä. Sena oli niin käsittämättömän upea koira, että luulen ja tiedän, etten koskaan enää tule Eikan veroista koiraa omistamaan.

Sena alkoi kärsiä pelkotiloista noin puoli vuotta ennen kuin raskas päätös tytön pois päästämisestä tehtiin. Se alkoi pelätä ihan kaikkea ja kaikkia. Ennen niin reippaasta ja mitään pelkäämättömästä koirasta tuli hermokimppu, joka vain läähätti… Teki tarpeensa alleen, kun lumet tippuivat katolta jne… Se tahtoi ulos ja samantien sisälle. Ulkona ei ollut hyvä olla, sisällä ei ollut hyvä olla. Missään ei ollut enää hyvä olla. =( Eläinlääkäri sanoi, että koirasta oli alkanut tulla seniili ja huonompaan suuntaan mentiin vauhdilla. Niin tehtiin se viimeinen ja raskain päätös. ;( Yhä vieläkin itken, kun Rakkaintani muistelen… Kuinka voikaan olla raskasta, vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. Senan kuvia en voi katsella vieläkään… Tuska on yhä liian syvällä.

En koskaan voi kylliksi kiittää teitä siitä, että valitsitte juuri meidät tämän kultakimpaleen perheeksi! Eikä mitkään sanat tai teot riitä kiittämään meidän Rakkainta kultatyttöä siitä, että hän saapui meidän elämäämme ilostuttamaan! Sena on edelleen viikottain meidän puheissa ja muistoissa mukana, kun muistelemme perheen kesken, miten uskomaton tyttö tuo kultakimpale oli. <3 Kiitos kaikesta…

-Marjaana

****

6/2005 Xena sai kodin Jyväskylästä

****

Kuulumisia kodista:

3.12.2006 Tässä pari kuvaa kesältä. Tuoreempia ei olekaan, kun olen niin laiska kuvaamaan. Xenalla oli vähän terveyshuolia tuossa keväällä. Karvat tippu ihan silmissä ja lopulta koira oli melkein kalju! Käytiin pariin otteeseen eläinlääkärissä etsimässä vaivan syytä. Tyttöä tutkittiin,veivattiin ja otettiin kokeita,mutta mitään hälyttävää ei löytynyt. Kilpirauhasarvot oli kiikukaakun, mutta nekään ei hälyttävällä tasolla. Ohjeeksi saatiin vaan seurata koiran kuntoa ja parin kuukauden päästä alko karvat taas kasvaa ja sitten kaikki oli kuin ennenkin. Vaivan syy jäi siis mysteeriksi. Toivotaan ettei uusiudu!

Lokakuussa Xena steriloitiin, mikä oli ehdottoman oikea ratkaisu! Nykyään tyttö on nimittäin yhtä aurinkoa koko ajan =) Ilmeisesti tytön surulinen olo johtu hormoniheilahteluista. Nyt koiran jokainen aamu alkaa sellasella elämä on ihanaa -asenteella ja tytössä on ihan erilaista energiaakin,kuin ennen leikkausta!Ihana tytsy se on! Ehdin kyllä jo leikkausta katuakin, kun näytti alkuun siltä, ettei Xena meinaa toipua operaatiosta. Haava alkoi vuotaa pari päivää leikkauksen jälkeen ja sitten mentiinkin kaasu pohjassa päivystykseen. Päivystyksessä haavan päälle ommeltiin paineside, joka tyrehdytti veren tulon. Lekuri sanoi, ettei olekkaan ennen päässy moista operaatiota tekemään koiralle jota ei tarvinnu rauhottaa! Puudutus tietysti kuitenkin laitettiin. Xena makasi pöydällä hievahtamatta ja nosti itse jalankin ylös,kun lekuri ompeli sidettä! Sai tyttö melkosesti kehuja lääkäriltä! Noh, huolet eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Kun haava saatiin painesiteen avulla upeutumaan, alko haavan molemmin puolin kerääntyä nestettä. Nestettä käytiin poistattamassa noin joka toinen päivä. Ja taas sai typy kehuja! Lääkäri sanoi, että normaalisti tässä toimenpiteessä pitää olla neljä hoitajaa pitämässä jokaisesta tassusta kiinni ja hän sitten yrittää saada ruiskun tökättyä oikeeseen kohtaan,jotta neste saadaan pois. Xena kävi itse kyljelleen tutkimuspöydälle ja nosti jalan pystyyn, et tee nyt sit mitä sun täytyy. =) Xenasta tuli taas koko lääkäriaseman lellikki. Pari hoitajaa, jotka oli ollu lomalla,kun hoitojakso alkoi, tulivat kattomaan tyttöä toimenpidehuoneeseen. Sanoivat,että oli pakko tulla kattomaan tätä ihmettä, mistä kahvihuoneessa puhutaan. =) Nyt on onneksi kaikki kunnossa ja koira voi loistavasti. =)

Ollaan lähdössä Xenan kanssa kaverikoira-kurssille, sitten kun kurssille mahtuu. Uskon, että tytystä tulee siihen hommaan ihan kymppi. Xena on niin uskomattoman rauhallinen, missä tahansa tilanteessa ja rakastaa kaikkia ihmisiä. Katsotaan sitten kunka meidän käy, kun kurssille päästään.

Meidän laumaan on tullu vahvistusta PK:n puolelta. Aranza oli aika pieni, kun meille tuli ja Xena kun on edelleen äidillinen luonne, otti pennun hoiviinsa välittömästi. Sellanen se on, täyden kympin Xena. Toisinaan tulee kyyneleet silmiin siitä liikutuksesta, kun oikein pysähtyy miettimään tuota koiraa. Kuinka se voikaan olla niin upea,joka suhteessa! Kaikki tuttavat ja sukulaisetkin on ihan hullaantuneita tyttöön. =) Ja sillä onkin hoitopaikkoja jonoksi asti! Tälläisiä koiria vois tulla vaikka tusina lisää ;) Miljoonasti ja vielä enemmän kiitoksia teille ja etenkin kotihoitaja Pialle, että meidät valittiin Xenan perheeksi!

Terveisin, Marjaana ja muu poppoo

3/2006 Heippa Rekkulaiset! Ajattelin laittaa vähän Xenan kuulumisia. Meillä menee edelleen loistavasti! Xena on oikea äidin tyttö. =) Seuraa minua joka paikkaan ja tottelee mieluiten minua. Ekassa kuvassa on vielä kolmen kopla koolla ja rauha maassa…Mutta noin reilu kuukausi sitten jouduttiin luopumaan doggi Dinasta, kun Xenan ja Dinan välit meni totaaliseen solmuun. =( Xena ei suostunut antamaan johtajuutta Dinalle ja niiden yhteenotot oli todella rajuja. Pelättiin Jukan kanssa,että milloin on joku lapsista välissä! Niinpä oli parempi,että Dina muutti takaisin entiseen kotiinsa,jossa se saa olla oman laumansa johtajana.

Parit juoksutkin Xenalla on jo ollut ja syksyn tullen olis tarkotus typy steriloida. Xena on edelleen hirmu rauhallinen ja kaikkeen tyytyväinen koira.Sen kanssa ei oo tullu mitään yllätyksiä. Onhan se sellanen oman arvon ja oman reviirin tunteva koira,mutta niin saa ollakin. =) Hieno tyttö kaiken kaikkiaan! Xenalla on ihana tapa hymyillä,kun se on ilonen! Koko naama on kurtussa,kun omat ihmiset tulee kotiin! Samantien on itsekkin hyvällä tuulella. =) Ainut asia mikä minua harmittaa on se, että Xenalla ei vieläkään syty silmät muulloin,kuin ruoka aikaan ja sillon, kun tytölle heittää keppiä tai palloo… Muuten tytön silmissä on melkein koko ajan mietiskelevä ja anteeksi pyytävä ilme.Ollaan koitettu vaikka millä keinoin saada tytön silmät loisamaan,mutta ei siihen oikein mikään toimi. Häntä heiluu kyllä mutta,silmät on surulliset. =( Toivon,että se ei tarkoita sitä, että typy ei tykkää olla meillä… Koska meille Xena on suunnattoman tärkeä ja rakas koira. Tässäpä tälläisiä kuulumisia tällä kertaa.

Aurinkoisin terkuin, Marjaana, Xena ja muu perhe

8/2005 Meillä on mennyt kerrassaan loistavasti! Tuntuukin hullulta, että tytsy on ollut meidän koirana vasta pari kuukautta,niin hyvin ollaan toisiimme sopeuduttu. Alusta asti heti huomattiin,että Xenaa on koulutettu, mutta todennäköisesti se on vaan tehty pakottamalla. Mieli menee matalaksi heti, jos käskyjä annetaan vaativaan sävyyn. Alkuun Xena oli hyvin alistuvainen meidän toista koiraa ja toisia vieraita koiria kohtaan, mutta nyt, jos aihetta on, tyttö ei “kuuntele” yhtään “urputusta”. Meidän toinen koira, Muru (ikiliikkuja kun on), pyytää Xenaa leikkiin aamusta iltaan ja kun Xenalle leikit riittää ja Muru ei hyvällä usko, niin mamma pölläyttää Murua vanhemman koiran oikeudella. Ainoastaan silloin kun Xenalle heitellään palloa tai keppiä, se ei anna Murun sekaantua siihen. Kokee kai, että tämä on minun ja kyseisen leikkijän oma juttu. Mutta kaiken kaikkiaan typy tulee toimeen kyllä kaikkien koirien kanssa, mitä on meidän tielle sattunut. Yleensä Xena on syönyt ensin kuppinsa tyhjäksi ja ennen tyttö olisi työntänyt Murun röyhkeästi sivuun ja jatkanut toisen aterian parissa, mutta nyt syötyään Xena jää istumaan niille sijoilleen, katselee vaivaantuneesti pitkin seiniä ja vilkaisee huolestuneesti välillä Murua, että aikookohan se jättää hänelle mitään. =)

Ei tarvinnut kieltää,kuin pari kertaa, kun tyttö tajusi, että molemmat koirat syövät vain omat ruokansa. Muutenkin Xenalle on perheen “säännöt” mennyt tosi hyvin perille. Lapset on ehkä olleet Xenan entisessä elämässä kavereita, koska niitä tuntuu vartioivan tiukasti. Tässä yhtenä päivänä oli tilanne, missä ensimmäistä kertaa väistin Xenan tieltä. Leikin keskimmäisen poikamme kanssa hippaa sisällä. Poika juoksi kiljuen edellä ja minä kiljuen perässä. Typy hätääntyi selvästi ja tuli minun ja pojan väliin sen näköisenä, että katsoin parhaaksi pysähtyä. Ei siis yrittänyt purra, ei murissut tai tms., mutta ilme oli sellainen, että tätä poikaa et jahtaa. Tilanne siitä laukesi sitten, mutta kyllä vähän säikähdin. Siitä tyttö ei ole milläskään, jos lapset keskenään juoksee ja kiljuu, nukkuu vaan täyttä päätä hulinan keskellä. Ei vaan voi tietää, jos typy on joutunut näkemään lasten pahoinpitelyä ja koki tuon tilanteen uhkaavaksi. Nyt pikkuhiljaa ollaan alettu siedättämään koiraa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka aikuinen juoksee lapsen perässä ja pitää meteliä. Itseasiassa ollaan houkuteltu Xenaa mukaan leikkiin ja alkuhämmennyksen jälkeen typy alkaa tajuta, että täähän on ihan kivaa!

Yhtenä yönä typykkä oli tehnyt tuttavuutta meidän undulaatin kanssa! Äitini,joka sattui olemaan meillä yötä oli herännyt linnun rääkymiseen. Näky oli ollut kauhea, kun koko alakerta oli höyhenten peitossa ja lintu värjötteli patterin alla ihan kynittynä! Xena oli ollut niin nolon ja anteeksi pyytävän näköinen,kuin olla voi!Minun mokahan se oli,kun unohdin häkin yöksi auki… Mutta lintu saatiin kuntoon ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Kaiken kaikkiaan Xena on meille niin oikea koira,kuin olla voi ja ollaan onnelisia molemmista koiruleista! Meillä on maaliman ihanimmat koirat (tietysti), ovat kuin yö ja päivä ja sehän se oikeestaan ihaninta onkin! Aurinkoista syksyä kaikille!

Toivoo: Xena ja Xenasta ylpeä perhe

***

Narttukoira, noin 3-4 v.

Xena tuli Suomeen Rekku Rescue ry:n sekä Petsin yhteistyön kautta. Xena-narttu tuli Eestin Kohtla-Järven löytöeläintarhalta Helsinkiin kotihoitoon 18.6.2005. Xenan ikä on arvioilta 3-4 vuotta ja säkäkorkeus noin 40 cm ja paino noin 20 kg. Xena on hyvin rauhallinen ja kiltti tyttö. Ihanteellinen lenkitettävä, kulkee nätisti vieressä eikä vedä remmissä. Ulkona suhtautuu vieraisiin koiriin, niin uroksiin kuin narttuihinkin, ystävällisen välinpitämättömästi. Myös vieraita ihmisiä kohtaan se on hyvin rauhallinen. Xena tulee hyvin toimeen hoitokodin 2 nartun ja 3 kissan kanssa, ei hauku ja on täysin sisäsiisti. Xena ei tunnu haukkuvan lainkaan ja tekee kaiken mitä siltä pyydetään miellyttääkseen ihmistä.

Koira löytyi kylästä läheltä Kohtla-Järveä. Paikalliset ihmiset antoivat sille ruokaa. Xena sai siellä pennut, jotka paikalliset antoivat pois ja veivät sitten Xenan löytöeläintarhalle odottamaan omaa kotia. Löytöeläintarhalla se otti yhden vieraan pennun kasvatikseen ja antoi sille maitoa.