Vive (nyk. Hannu)

26.11.2012 Vivestä tuli enkelikissa sairauden takia

Vive, tai tuttavallisemmin Hannu, oli meille todella rakas perheenjäsen. Nimi Hannu muotoutui monen mutkan kautta Vivestä aika alkuvaiheessa, ja tällä nimellä kaikki hänet tunsivat. Tyttökissalle epäsopivalta vaikuttava nimi kruunasi pienen höpsöliinimme omalaatuisuuden.

Hannu oli todellinen persoona. Piiskahäntineen, joskus nykivine silmineen, ja outoine tapoineen. Hannulla oli aika huono tasapaino, ja tavallista heikommat kiipeilytaidot. Mutta hänen ruokahalunsa oli imiömäinen. :):) Keittiössä kokkailun lomassa lattialle pudonneet herkkusienen, perunan, tomaatin ja muiden kasvisten palat katosivat aina nopeasti pienen murusemme mahaan. Sormiruokailevan poikamme lattialle tiputtamat ruisleivänpalat olivat Hannun herkkua. Poikamme ruokaillessa hän saapuikin aina salamana paikalle kyttäämään lattialle putoilevia namipaloja, ja etenkin kurkkua hän ruoskutti tosi mielellään. Kerran yllätin Hannun syömästä jopa roskakorista tonkimiaan mandariininkuoria. :D:D Aika epätyypillistä käytöstä kissalta. Tarjoamastamme kissanruuasta hän ei myöskään valittanut muiden kissojemme lailla koskaan. Kaikki kelpasi. Hän söi niin kauan, kuin syötävää oli tarjolla.

Pienempänä Hannu oli todellinen sylikissa. Häntä sai pidellä miten päin vain, lopputuloksena oli aina vain herttainen kehräys. Monet tuttavaperheemme lapsineen kävivätkin paijaamassa Hannua tietäen hänet sopivaksi perheen pienimpienkin käsitellä. Tullessaan sukukypsäksi Hannu sai persoonaansa melkoisesti asennetta, ja hän alkoi ilmoittaa aika lujasti milloin silitykset saivat riittää. Hannu steriloitiin, mutta luonnetta hänestä löytyi loppuun saakka.

Yksi ikävimpiä vaiheita Hannun elämässä oli muutamien päivien ajanjakso, kun hän oli niellyt neulotun nyörin, joka veti suoliston sumppuun. Hannu oli todella kivulias, ja kävimme muutamaan otteeseen eläinlääkärillä. Lopulta maha jouduttiin leikkaamaan auki, jotta nauha saatiin poistettua. Murusemme toipui hyvin leikkauksestaan, ja oli taas oma iloinen itsensä.

Hannun terveydentila oli koko hänen pienen elämänsä ajan aika heikko. Hänellä oli kroonista sierain-, silmä- ja korvavuotoa, sekä tapasainohäiriöitä, joiden aiheuttajaksi eläinlääkärit epäilivät välikorvaan kehittyneitä polyyppeja. Tulehduksia hoidettiin eri antibiooteilla, mutta ne tulivat aina takaisin. Hannu ei osannut oikein kunnolla juoda vettä, ja häntä pitikin juottaa ruiskulla toisinaan, ja lisätä ruokaan nestettä. Myös sisäsiisteyden kanssa oli vähän niin ja näin. Urheasti kultasemme yritti käydä omassa pissalaatikossaan, mutta monesti tuli hutejakin. Laatikossa ei saanut olla hiekkaa laisinkaan, ja huonon tasapainonsa vuoksi Hannu usein kaatui pissaamisen aikana, minkä vuoksi häntä piti suihkutella aika usein. Pääsääntöisesti Hannu nautti kylpemisestä, mutta kuivaamista hän inhosi, ja sitä säestikin usein vaativa murina.

Hannu tuli hyvin toimeen toisten kissojemme kanssa. Nämä hoitivat hänen turkkiaan, koska hän ei itse oikein hallinnut hommaa. Kissamme eivät koskaan tapelleet keskenään, ja luulemmekin, että kaksi vanhempaa kissaamme jotenkin ymmärsivät Hannun olevan erilainen. He antoivat hänelle aina tilaa ruokakipollakin Hannun pyöriessä ympäriinsä kuin väkkärä, tarkistaessaan olisiko jonkun muun kipossa vähän enemmän syötävää. Hannu tuli hyvin toimeen koirien kanssa, ja ystäväperheidemme vieraillessa meillä lemmikkiensä kera hän oli aina koirien innokkaiden nuuskuttelujen kohteena. Söpöllä kömpelöllä tavallaan Hannu koetti usein siepata koirien heiluvia häntiä. :D:D Sitä olikin hauska seurata.

Pienempänä Hannu nukkui joka yö meidän kanssamme. Vanhemmiten hän alkoi viihtyä enemmän omissa oloissaan, ja nukkumapaikaksi vakiintui sängynalusta.

Hannu ulkoili jonkin verran valjaissa, mutta ei koskaan suostunut kävelemään ulkona askeltakaan. :D:D Häntä piti aina kantaa. Pentuna Hannu matkustikin paljon takkini sisällä, kävimme yhdessä jopa ruokakaupassa. Tämä lysti loppui siihen, kun erään epäonnisen kerran pikkuisen suolentyhjennys sattui minun kannaltani aika epämiellyttävällä hetkellä, ja seurauksena oli kaikkien päälläni olleiden vaatteiden joutuminen pyykkikoneeseen.

Leluista Hannun suosikki oli pieni pallo, jonka sisällä oli kulkunen. Hän juoksenteli monesti iltaisin pallo suussaan edestakaisin asunnossamme, kilinän säestäessä askeliaan. Paljon Hannu leikki ihan tavallisilla tavaroillakin. Lattialta löytyneet muovipussit ja CD-kannet olivat hänen mielestään varsin riemullista näperrettävää.

Heikosta tasapainostaan huolimatta Hannu oli halutessaan yllättävän ketterä. Monesti bongasimme hänet keittiön pöydältä kärkkymässä herkkuja. Kerrankin hän oli nuollut puolet margariinirasiasta parempiin suihin. Myös vahtimatta jäänyt puurolautanen tyhjeni salamannopeasti pienen rakkaamme toimesta.

Pohdimme Hannun lopettamista todella pitkään. Hänen voinnissaan oli selkeitä nousuja ja laskuja. Eläinlääkäreiden mielipide kuitenkin oli, että Hannun elämä ei ole sairastelusta ja tasapaino-oireilusta johtuen riittävän laadukasta. Hänellä saattoi olla koko ajan jatkuvaa huimausta, ja ehkä pahoinvointiakin. Tämä painoi minulla eniten vaakakupissa, kun pohdimme mihin ratkaisuun rakkaamme kohdalla päädymme. Hannu nukkui pois rauhallisesti kotona sylissämme, tutun eläinlääkärin lempeällä avustuksella. Hän jätti valtavan tyhjyyden jälkeensä. Pieni aarteemme, erityiskissamme oli poissa. Toimitimme rakkaamme tuhkattavaksi, ja tuhkat hautaamme mökille omenapuun alle.

<3<3 Hannu-kulta, olit, ja olet meille niin rakas. Oma urhea pieni touhottajamme. Kolmen ja puolen vuoden ajan olit luonamme, ja tassunjälkesi säilyy ikuisesti sydämissämme. Lepää rauhassa pikkuinen, kipusi ovat nyt loppuneet, iäksi. <3<3

Jenni, Riku, Juho, Tiku, Taku ja Tipsu. Hannua kaipaamaan jäi myös suuri joukko ystäviä ja sukulaisia.

***

27.9.2009 Vive sai kodin Turusta

***

Kuulumisia kodista:

8/2010 Vivelle kuuluu oikein hyvää. Vivella alkoivat kiimat kesän alussa, ja se leikattiin Turun eläinsairaalassa. Kaikki meni hyvin, haava parani, ja Viven tempperamenttikin tasoittui operaation jälkeen mukavasti. Nyt se on taas oma pieni itsensä, sylikissa parhaimmilllaan.

Viven suhtautuminen laatikkoon on vaihdellut aika paljon. Tavallista hiekkalaatikkoa se ei suostu käyttamään lainkaan, se ei ilmeisesti pidä hiekasta. Olemme kokeilleet eri hiekkoja, mutta parhaaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut paljas laatikon pohja, sita Vive tykkää rapsutella ja sinne pisu useimmiten tulee. Kiimat sekoittivat raukkaparan päätä oikein toden teolla, silloin laatikko unohtui aivan täysin. Nyt leikkauksen jälkeen se on taas muistunut mieleen, mutta silloin tälloin viela sattuu vahinkoja.

Viven nenä on ok, toisinaan sieraimessa nakyy eritettä, mutta ilmeisesti Vive on itse oppinut putsaamaan itseaan sen verran, etta nenä pysyy useimmiten siistinä. Syyta sieraivuodolle ei koskaan löytynyt. Turkkiaan Vive ei osaa kunnolla pestä. Sieltä täältä se yrittaa itseään aina toisinaan lipoa, mutta kunnollisesta puhdistuksesta vastaavat meidan Tiku ja Taku. Kaikki kisut tulevat nykyään toimeen loistavasti, on jotenkin liikuttavaa, etta kaksi vanhempaa selkeästi pitävät huolta pikku-vivesta.

***

Naaraspentu, noin 3kk

13.9.2009 Vive rokotetaan kun Viven paino kipuaa yli kiloon. Tytön kehitys on hitaampaa ja rokotus siirtyy. Vielä Viveä ei pysty tutkimaan tarkemmin onko kehityksen hidastumisen takana fyysinen syy, koska tyttö on tutkimuksiin liian pieni. Tällä hetkellä Vive painaa hitusen yli 800 g. Muuten tyttö on reipas ja juoksentelee rallia ympäri taloa.

3.9.2009 Vive on syntynyt 26.6.2009 ja on emonsa (Spinelli) ainut pentu. Viven elämä ei ole sujunut normaaliin tapaan vaan Vive on ollut normaalia heikompi kehittymään, mutta on kuitenkin ahkerasti porskuttanut eteenpäin. Vivellä oli aluksi ongelmia imemisen kanssa, se kun ei löytänyt emonsa nisää vaan oli riippuvainen siitä, että ihminen näytti missä nisä on. Vive on ollut keinoruokinnassa osittain koko pentuajan, koska paino ei noussut pelkästään imemällä. Vivellä epäiltiin kitalakihalkiota, koska toisesta sieraimesta alkoi tulla maitoa. Kävimme eläinlääkärissä, jossa kitalakihalkiota ei kuitenkaan todettu vaan nenätulehdus, johon Vive on syönyt antibioottikuurin.

Viven hidas kehitys muistuttaa älyllisesti heikkolahjaisen ihmisen kehitystä. Vive kyllä oppii, mutta siihen menee aikaa. Vive osaa hieman kiipeillä ja energinen ja iloinen kissanpentu sekä äärimmäisen ihmisrakas. Viven hoitokodissa on koiria, joiden kanssa Vive tulee erinomaisesti toimeen, eikä osaa pelätä muita eläimiä. Niinpä jos tulevassa kodissa on muita eläimiä niiden tulee olla rauhallisia ja kissoihin tottuneita. Viven suurin ongelma tällä hetkellä on, että se voi pissata juuri siihen missä sattuu olemaan, eikä mene hiekkalooralle. Välillä asiat tulevat myös hiekkalooraan, mutta se vaatii ihmiseltä silmää laittaa Vive sinne hädän lähestyessä.

Viveen tulisi tulla tutustumaan hoitokotiin Turkuun ennen päätöksen tekemistä, jotta tuleva koti voisi rauhassa harkita onko resursseja elämään Viven kanssa.

Viven kulukorvaus on 100 €, joka sisältää rokotuksen, madotukset sekä turvasirutuksen. Vivestä myös pyydetään toinen eläinlääkärin lausunto rokotuksen yhteydessä.