Villi

6.10.2008 Villistä on tullut enkeli

***

Hei!
Suruksemme joudumme ilmoittamaan, että Villistä tuli enkelikoira 6.10.2008. Ikävä on koko perheellä kova. Kiitokset mahtavasta rescuerekusta, jonka kanssa saimme jakaa iloiset ja vauhdikkaat 3½ vuotta.

Anu ja Toni Juvani perh.

***

3/2005 Villi sai kodin Kempeleeltä

***

Kuulumisia kodista:

14.12.2006 Tervehdys pohjolasta! Villi on nyt ollut meillä kohta kaksi vuotta ja hyvin pyyhkii edelleenkin. :) Villillä on omat kotisivut, josta kuulumisia voi lueskella: http://www.kotikone.fi/anu.anttonen Ja tietysti kuvia katsella. :) Normaalia kotielämää elellään. Treffaillaan kavereita ja nakerretaan paljon luita. Välillä treenataan omaksi iloksi hiukan tottelevaisuutta ja se onkin Villin mieleen, kun touhukas olento on.

Villin kuulumiset syksyllä 2005: Syysterveiset täältä Kempeleestä! Ajattelin kertoilla hiukan Villin kuulumisia kun on tullut yli puoli vuotta tuosta Villin kotiutumisesta. Nyt on Villille jo kertynyt lihaa luiden päälle, sillä siitä on tullut sukulaisten lemppari. Joka kyläpaikasta löytyy jotain namia, joka on juuri Villille säästetty tai hankittu. Leluilla on opittu leikkimään, ehdottomana suosikkina on pallo. Ihan sama minkä kokoinen tai näköinen, kunhan se on PALLO. Omenakin kelpaa jos palloa ei ole saatavilla. ;) Toinen suosikkilelu on narulelu, eli sen kanssa on mukava reuhata ja raadella. Enää Villi ei pelkää vieraita miehiä (eikä muitakaan ihmisiä) vaan kaikilta kerjätään rapsutuksia ja huomiota. Ennen Villi oli ihan jäykkis kun muut koirat pyysivät leikkeihin, mutta nykyään se on Villi, joka höynää toisia leikkeihin. Suosikkileikki toisten koirien kanssa on takaa-ajo. Juokseminen on muutenkin Villin juttu kuten ehkä liitteenä olevista kuvista selviää. :) Villi on kyllä aivan uskomattoman ihana koira ja enpä kyllä osaisi enää kuvitella elämää ilman tätä iloista veijaria. PK:n sivuilta löysin sattumalta juttua Villistä ja sieltä paljastuikin sitten Villin ikä, eli poitsu on nyt reilut 4 vuotta vanha. Mutta ei kait tässä kummempaa. Elämä sujuu Villin kanssa todella hyvin. Terveisin Anu ja Toni

Villin kuulumisia huhtikuulta 2005: Terveisiä täältä pohojosesta. :D Villin elämä on pikkuhiljaa loksahtanut raiteilleen, ja Villi onkin hyvin tyytyväinen ja reipas pikkukoira. Nokkeluutta löytyy, kunhan Villliä hiukan jaksaa höynätä eli hirveä wc-paperihylsyjen tuhoamisurakka takana. Nyt sitten uskalsimme ostaa aktivointimolekyylin Villille, jotta on hiukan kestävämpi lelu käsittelyssä. Hampaitaan Villi on myös alkanut käyttämään enemmän. Uskalsimme jopa ostaa ihka oikean luun, nuo solmuluut kun jäävät nurkkiin pyörimään. :D Jotkut tutut haalavat niitä Villille, vaikka ollaankin sanottu, että ei se niitä syö. Koirapuistossa kävimme treffeillä keskiviikkona ja suhteellisen hyvin menikin.Seurana oli hoffia, briardia, nöffiä, kultsua ja muita suhteellisen isokokoisia kavereita. Kaikkia piti Villin kokeilla alistaa, mutta eipä tuollaisesta pikku kirpusta nuo isommat jaksaneet välittää. Leikkiin haukuttiin ja välillä jopa älyttiin leikkiä takaa-ajoa. Oikein hyvä mieli jäi tuosta keskiviikon koirapuistokäynnistä, sillä lauantaina samassa puistossa kolmen koiran kopla hyökkäsi Villin kimppuun välittömästi. Ja autossa nykyään matkustetaan mallikkaasti. Olemmekin pyrkineet ajeluttamaan Villiä ympäri ämpäri. Tänään kävimme Villin kanssa shoppailemassa Mustissa & Mirrissä ja olihan Villillä paljon nuuskittavaa. Myös eilen ajelutettiin, mutta käytiinkin eläinlääkärissä tarkastuttamassa poika ja hankkimassa matokuuri. Lisäksi mitattiin koira ja elopainoa löytyy huikeat 10.75 kiloa, eli lihomaan ei Villi ole päässyt. :D Ja suunnitelmissa on siis puolen vuoden sisään puhdistaa hampaat ja myöhemmin ehkä leikkauttaa piilokiveksen takia, vaikka tohtoritäti sanoikin, että kives on normaalin kokoinen eikä ole vatsaontelossa, joten hirveää hätää ei sen leikkaamisen kanssa todellakaan ole. *Anu, Toni ja Villi*

3/2005 Villin kanssa on mennyt oikein loistavasti. Uusia asioita ollaan opeteltu, kuten hihnakäyttäytymistä. Niin ja paljon aivotyöskentelyä sisällä. Lenkillä ei enää poukkoilla reunasta toiseen hyvien hajujen perässä vaan kävellään samassa reunassa kuin taluttajakin. Muista jalankulkijoista ei paljoa välitetä, mutta kaikki koirat täytyisi päästä moikkaamaan. Eli tässä olisi vielä hitusen petraamisen varaa, mutta eiköhän se aikanaan sitte otetaan opetteluun. :D Autoilun saloja ollaan myös alettu harjoittelemaan. Alkumatka on aina todella riehakasta, mutta loppumatkasta käyttäydytään kuin herran enkeli. Kahdet pissat on Villi tehnyt sisälle, mutta minun syy. Mitä menin antamaan valkosipulia ruoassa, ehkä jopa hiukan liikaa, jolloin sitten latkittiin vettä reippaasti ja ei jaksettu pidätellä päivän aikana. Nyt sitten vahingosta viisastuneina, valkosipulia vain vähän, ja sekin mieluiten sitten viikonloppuna. Villistä on paljastunut yösyöppö. Nyt muutamana yönä herätty siihen kun kuuluu kynsien rapina keittiöön ja sieltä eteiseen, jossa sitten rouskutetaan nappula. Sitten uusi keikka keittiöön, otetaan mukaan taas yksi nappula ja eikun eteiseen syömään. Viime yönä sitten laitettiin nappula-astia eteiseen, ja hyvin maistui taas. Yöllä jos heittää itse vessareissun, niin voi olla varma, että oma paikka on viety. Tyynyllä makaa Villi häntä heiluen ja tassut kohti taivasta. Yleensäkin Villi tykkää nukkua sängyssä, joko kainalossa tai jalkopäässä lämmittämässä mun kylmiä varpaita. Villi on kaikenkaikkiaan aivan loistava epeli, ja sulattanut kaikkien sydämet ensinäkemältä. Minun vanhemmat eivät olleet kovin innostuneita kun kerroimme että annamme Villille kodin, mutta kun he viime perjantaina näkivät Villin, kuului vain lässytystä ja äiti syötti Villille aivan todella hirveän kasan lasagnettea. Siiten alettiin kaivelemaan kaiken maailman vauvahuopia yms tavaraa, jota Villille tyrkytettiin mukaan. :D *Anu(, Toni ja Villi)*

3.1.2005 Sisätiloissa Villi on hyvin rauhallinen ja hellyydenkipeä pikkuinen, joka käpertyy mielellään ihmisen kainaloon nukkumaan, ei riehu eikä hauku. Ulkona siitä sen sijaan paljastuu villimpi puoli, ja siellä juostaan ja loikitaan minkä jaloista pääsee…ja se on Villin vinttikoiramaisilla jaloilla on erittäin lujaa ja korkealle :) Se on väsymätön lenkkeilijä, joka sopisikin parhaiten liikunnalliseen kotiin tai vaikkapa kaveriksi agilityyn. Villiä ei ilmeisesti ole juurikaan koulutettu, mutta se on hyvin oppimaan ja oppii joka päivä uusia asioita. Villi on hyvin sosiaalinen, ja leikkikavereiksi kelpaavat niin nartut kuin uroksetkin. Sen lempipuuhaa onkin koirapuistossa riehuminen, erityisesti vauhdikkaat takaa-ajoleikit ovat sen mieleen. Villi sopisi kuitenkin parhaiten kotiin, jossa ei ole muita koiria, sillä etenkin sisätiloissa se on erittäin mustasukkainen muille koirille ihmisen huomiosta, ja silloin saattaa napata myös välissä olevaa ihmistä kädestä. Muissa tilanteissa se ei ole osoittanut mitään aggressiivisuuden merkkejä. Lapsiin Villi suhtautuu ystävällisen välinpitämättömästi. Perheeseen, jossa on aivan pieniä lapsia, se ei välttämättä kuitenkaan sovi. Villi ulvoo edelleen yksin jätettäessä. Treenaamme kuitenkin koko ajan kotiin jäämistä, ja tällä hetkellä pysyy ainakin lyhyitä aikoja hiljaa sitruunapannan avulla. On siis mahdollista, että siitä saisi vielä ”kerrostalokelpoisen”, mikäli omistaja perehtyisi eroahdistuksen hoitoon, ja jaksaisi tehdä töitä asian kanssa. Muuten se sopisi kokonsa ja käytöksensä perusteella mainiosti myös kerrostaloasuntoon. Kaiken kaikkiaan Villi on todella rakastettava vilkas nuori koira, joka hurmaa avoimella luonteellaan ja pentumaisella olemuksellaan lähes jokaisen vastaantulijan. Siihen saa mielellään tulla tutustumaan sijaiskotiin sopimuksen mukaan.