Vilja (nyk. Lilja)

07/2005 Liljasta tuli enkelikoira

***

Lilja oli siis tiineenä (vahinkoraskaus) ja synnytyksen aika koitti. Olin jo odottanut 8 tuntia, eikä ponnistusvaihe vaan alkanut, jolloin aloin jo pelätä ja huolestua. Luonani oli onneksi apuna pieneläinklinikalla työskentelevä ystäväni joka huolestui myöskin ja sanoi epäilevänsä ettei kaikki ole hyvin ja lähti Liljaa viemään päivystykseen.

Tarkoituksena oli antaa liljalle lääkettä joka voimistaa supistuksia koska ne olivat aika heikot. Ajattelin että hyvä juttu niin saa apua, mutta en pahimmissa painajaisissanikaan osannut aavistaa, että se oli viimeinen kerta jolloin näen kultani. Puhelinsoitto jonka sain oli järkyttävä. Liljalla oli jotain vialla, fyysisesti ei ollut kunnossa. Ell antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: keisarileikkaus mistä Lilja ei välttämättä selviäisi ja jos siitä selviää jotenkuten olisi edessä vielä pennut joita kuvattaessa löytyi yli 7. Minulle suositeltiin Liljan päästämistä ikiuneen.

Hetkessä silmissäni välähti kaikki tilanteet jotka olin rakkaani eteen tehnyt. Hakenut tarhalta pois pelokkaan koiran joka pelkäsi ihmisiä kamalasti. Totuttanut sen itseeni ja perheeseni ja ennen kaikkea muihin koiriin. Lilja sai vuoden aikana itseluottamusta paljon vaikkakin oli vielä arka. Se oli minun uni kaverini joka kiipesi yöksi viereeni ja painoi päänsä vatsalleni. Tuli eteiseen vastaan kun tulin töistä ja toivotti pusuillaan tervetulleeksi. Nyt rakkaani on ikuisesti poissa, vaikea käsittää mitä on tapahtunut, ikävä on SUURI. Suru on VALTAVA.

Itku tulee kun katson paikkaa mihin olin rakentanut Liljalle ja vauvoille oman rauhallisen paikan. Syyllisyys kalvaa TOSI paljon, jos vaan oisin voinut tehdä jotain toisin. Tästä selviäminen tulee viemään todella kauan. Liljan muistoa kunnioittaen ja rakasta perheenjäsentä ikuisesti kaivaten, Sanna, Lapset, Rei ja Ozzy

***

05/2004 Lilja sai jäädä hoitopaikkaansa pysyvästi

***

Narttukoira

Tyttö asustelee Helsingissä toisen Varju-tytön Rein ja huhtikuussa 2005 tulleen Ozzy-uroksen kaverina.