Veivi (nyk. Reino)

4.10.2018 Reinosta tuli koiraenkeli.

Reino oli Tallinnan katujen kasvatti ja oli kokenut siellä kovia. Siellä saadut päähän kohdistuneet vammat olivat sokeuttaneet vasemman silmän ja aiheuttivat epileptsiä kohtauksia. Seurauksena niistä vanhemmiten sille kehkeytyi neurologisia ongelmia. Torstaina 4.10., kansainvälisenä eläinten päivänä jouduimme luopumaan luopumaan Reinosta, koska hän sai kovia kipuja ja halvautumisoireita. Saimme nauttia tämän eloisan pojan seurasta reilut 7 vuotta.

***

27.7.2011 Remu sai kodin Suomesta.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

Hei, Terveisiä Veiviltä. Aika on rientänyt vauhdilla ja lauman tapojakin tullut opittua. Riehakas ja villi Veivi edelleen on ja mielellään ottaisi pomon aseman talossa.

Sen käytöstavat olivat aluksi niin vauhdikkaat ja holtittomat, joten aloimme kutsua sitä Remuksi. Viiden kuukauden aikana se on muuttunut remmirähisijästä kesyksi kotikoiraksi. Koirien kohtaaminen on edelleen remissä haastavaa, mutta ei enää raivoavaa räksyttämistä ja uhoamista. Vaan uteliasta ja vähän pelon sekaista urinaa, jos ei saa mielenkiintoa ajoissa johonkin muuhun kohdistetuksi. Aluksi se haukkui jopa autossa, kun näki koiria kadulla. Muutoksessa auttoi ns. kolinapurkki, jota se alkoi kunnioittaa ensimmäisestä kerrasta lähtien. Nykyään sitä voidaan pitää lähipelloilla vapaanakin. Tulee kutsusta eikä uskalla kovin kauas meistä mennä. Vapaana se on kohdannut joitakin koiria, eikä se kenellekkään rähissyt, kuten kiinni ollessa. Remusta (Veivistä) täytyy kyllä sanoa, että se on nopea oppimaan uusia asioita ja käskyjä.

Ruuasta ja muusta syömisestä se on tosi kiinnostunut edelleenkin ja lähes kaikki on sen herkkua. Roskiksia se ei enää pengo, kuten aluksi. Mutta jos jotain syötävää olisi pöydillä, niin ruuat katoaisi parempiin suihin, jos ei olla tarkkoina. Kova poika se on myös varastelemaan leluja ja sokeasta silmästä huolimatta erittäin hyvä kiipeilemään ja havaitsemaan kaukaakin asioita. Autossa se tulee, jos jonkinlaisten esteiden yli takapenkiltä etupenkille. Se ei kertakaikkiaan suostu olemaan takapenkillä, vaan tulee eteen, koska näkee sieltä paremmin.

Yöt oli aluksi kova paikka, kun ei saanut tulla sänkyyn nukkumaan. Siksi joskus osoittikin mieltään huoneesta pois lähtemällä ja vielä perään haukkumalla. Aamulla, kun on lupa tulla sänkyyn, niin heti kaivautuu peiton alle. Se on erittäin hellyydenkipeä, leikkisä ja kiitollinen. Toisen koiramme kanssa se haluisi paljon riehua ja telmiä, mutta tämä oman arvonsa tunteva kääpiösanutseri ei liiemin perusta iloisesta katupojasta. Tulevat kyllä keskenään ihan hyvin toimeen, mutta eivät leiki. Sateesta Remu (Veivi) ei pidä yhtään ja kodin pehmein paikka on paras paikka nukkua.

Sisäsiisti Remu (Veivi) on ollut alusta asti. Pari kertaa se on saanut epilepsian tyyppisiä kohtauksia ja sitä käytiinkin näyttämässä eläinlääkärille. Eläinlääkäri epäili kohtausten johtuvan todennäköisesti kalloon kohdistuvasta vammasta, minkä vuoksi toinen silmäkin on ehkä sokeutunut.

Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä tähän vilkkaaseen ja ihmisrakkaaseen katupoikaan ja silminnähden koirakin näyttää nauttivan olostaan. Ainoastaan käppänä narttumme on se, joka ei ole kaikesta niin innoissaan.

Tässä muutama kuva villistä pojasta ja samalla toivotamme kaikki Oikein hyvää Joulua ja Onnekasta vuotta 2012! Terveisin, Veivi ja Veivin lauma Eeva, Tommi Venla ja Laika

***

Kastroitu uros, noin 4-6v.

3.6.2011 Veivi on vekkuli kaveri, joka nostaa hymyn huulille vain herran touhotusta katsellessa. Häkissään Veivi haukkuu jonkin verran, joten kerrostaloasuminen ei välttämättä ole pojalle (ja naapureille) paras vaihtoehto. Lenkille Veivi lähtee reippaasti ja nakkitaskun tämä poika bongaa heti ;) Ulkona Veivi touhottaa menemään terrierimäisen touhukkaana. Tietysti pojan pieni koko (n.40cm) ja hoikka olemus tekevät Veivistä helpon lenkitettävän, mutta hihnassa kulkemisen opettelu ei varmasti silti olisi pahitteeksi.

Toisille koirille Veivi haukkuu hihnassa, mutta nartun läheisyydeessä muuttui hännän heilutus kumman kutsuvaksi ;) Nameista tämä pikku-ukko tykkää kovasti, mutta sen kummempia temppuja ei Veiviltä varastosta löytynyt. Veivin vasen silmä on sokea. Se on tutkittu kahden lääkärin toimesta ja syytä sen poistamiselle ei löydetty. Silmä ei siis tunnu Veivin elämää haittaavan. Veivi kaipaa rinnalleen omistajaa, joka jaksaa Veivin touhotusta ja olisi valmis purkamaan pojan energiaa. Mikään varsinainen sylikoira ei Veivi tuntunut tarhalla olevan, vaikka rapsutukset ja huomio kelpasivatkin.

Kulukorvaus kastroidusta uroksesta on 200 €, joka sisältää EU-passin, mikrosirun, rokotukset, loishäädöt, kastroinnin sekä traces-tarkastuksen. Koira saa mukaansa oman lemmikkieläinpassin. Veivin omistaja noutaa pojan Tallinnan tarhalta yhdistyksen opastuksella.