Vana-Antero (nyk. Tomas)

19.12.2007 Tomas lähti enkeliksi

Hei. Valitettavasti minulla on murheellista kerrottavaa – Tomas jouduttiin nukuttamaan 19. joulukuuta. Tomakselle tuli kipuja ja takakäpälistä loppuivat voimat. Tomas oli alkanut vanhentua todella nopeasti; turkki harmaantui, askel hidastu ja ulkona jouduttiin käymään useammin. Marraskuun alusta syötimme hänelle Norocarpia mutta sekään ei enää auttanut. Kovasti ikävöimme. Terv. Pirkko

***

12/2005 Vana-Antero sai kodin Kuopiosta perheen ainoana koirana.

***

Kuuumisia ja kuvia kodista:

1/2006 Clomicalm lopetettiin huhtikuussa ilman ongelmia. Tomas osaa olla hienosti yksin kotona- jäljistä vaan huomaa, että ralli on juostu möksän ympäri ennen kuin on rauhoituttu (tassunpainaumat sängyllä, ei muuta “tuhoa”). Pyykkituvassa tai muualla saa ravata vapaasti, ei koiru enää reagoi joka oven avaukseen tai avainten kilinään. Vähän pidemmän poissaolon jälkeen tuppaa vielä pikkuisen ahdistumaan, mutta oireilu menee nopsasti ohi. Ja yksinolo, varsinkin pidempi, on kyllä harvinaista, koska hän kulkee mukana töissä ja vapaalla. Päivähoito mummolassa onnistuu hienosti, lellivät urakalla.

Vappuna Tomppa luopui “talviturkistaan” kahlaamalla mahaansa myöten sulaan Kallaveteen ja siellä sitä on sitten pulahdellut säännöllisesti. Vesi on näköjään tuttu elementti, koska ei epäröinyt lainkaan kastautumista vaan
käveli suoraan veteen ja nautti olostaan. Ei tarvinnut kokeilla tassulla tai maistella tai muuta. Ja Tomas tykkää uida kunnon lenkkejä, varsinkin ihmisten kanssa. Sujuvat hienosti, koska koirulla ei ole suojelu- tai pelastustarvetta.

Sisareni asuu Kallaveden rannalla ja heillä on ollut mukava viettää viikonloppuja, kun Tomas on voinut olla vapaana (pysyy pihassa kun katsoo vähän perään ja kutsuu säännöllisesti) ja saanut mielensä mukaan ryplätä vedessä ja kaivaa poteroita rantahiekkaan tai pihamaalle. Työpäivinä ollaan pulahdettu päivälenkillä satamassa. Mistä päästäänkin turkin pesuun, joka onnistuu kohtalaisesti ottaen huomioon ahdistuksen mitä aikeuttaa. Antaa pestä ja kävelee omin tassuin kylpyhuoneeseen. Nauttiin kuivauksesta, kuten myös sateen tai uintiretken jälkeen. Kynsiä lyhennetään muutama kerrallaan, muuten turhan stressaavaa. Ilmeisesti hoitotoimenpiteet eivät ole entuudestaan tuttuja.

Niinhän siinä kävi, ettei se kiveskasvainleikkaus onnistunut- Tomas oli lakannut hengittämästä ja jouduttiin elvyttämään. “Onneksi ei ehditty avaamaan!”, sanoi lääkäri. Nyt ei kestä enää edes rauhoittamista. Seurataan
tilannetta, tuleeko kipuja tms. Mutta kyllä ne pallit ON ISOT.

Eihän tästä koirusta olisi kuin positiivista kerrottavaa, jollei rähjäisi toisille uroksille niin mahtavasti. Ei tahdo välillä riittää kävelytiellä leveyttä ohituksiin, kun pyrkii niin uhittelemaan. Suosiolla välttelen joskus kohtaamisia siirtymällä vaikka puskan puolelle. Enemmän kuitenkin ongelma minun kuin miehen kanssa.

Tomas on nyt ollut meillä vuoden ja ilmiselvästi viihtyy ja nauttii elämästään. Hänestä on kuoriutunut oikein seurallinen ja ihmisystävällinen vanhempi herra, josta kovasti pidetään ja hänkin on löytänyt monta rakasta ihmistä oman perheen lisäksi. Pitää myöskin lapsista. Oikein onnellista Uutta Vuotta ja menestystä rescuetoimintaan! Terv. Pirkko

***

Uros, noin 10v.

Vana-Antero on reppana, noin 10-vuotias pappa, jonka paikka ei todellakaan ole kylmässä häkissä. Vana-Antero hytisi jatkuvasti vilusta ja nojasi rautaristikkoa vasten, jotta saisi edes hetken lämmitellä ihmisen kättä vasten. Antero tarvitsisi eläkepäivikseen kodin, jossa saisi nauttia hyvästä ruoasta ja lämpimästä hoidosta.

Antero tassutteli lenkillä reippaasti, mutta kuitenkin rauhallisesti ja vetämättä. Ohittaessamme lenkille lähtiessämme haukkuvia koiria, ei Antero korvaansa lotkauttanut. Se ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota, vaan ohitti häkit mukisematta.