Valton (nyk. Veikko)

7.1.2016 Veikosta tuli koiraenkeli.

***

26.11.2011 Valton sai kodin Vantaalta.

***

Kuulumisia kodista:

13.7.2014 Ohessa kuvaterveiset Veikolta. Mielestäni nämä kaksi kuvaa tiivistävät hyvin Veikon kuulumiset sitten viime päivityksen: elo on ollut mukavaa ja lauman uusi jäsenkin on otettu lämmöllä vastaan. :)

20.7.2012 Veikko näyttää tätä nykyjään siltä kuin napsisi onnellisuuspillereitä. Veikon levollista katsetta ja rentoa olemusta katsellessa on vaikea uskoa, että tämä koira oli vielä muutama kuukausi sitten hyvin stressaantunut ja pelokas, ja saattoi siksi muun muassa murista ihmisille tai yrittää näykkäistä. Omistajana olen oppinut Veikolta zen-buddhalaista rauhallisuutta. Veikko nimittäin lukee minua kuin avointa kirjaa. Veikko suostuu vaikka mihin kauheuksiin, kuten kynsien leikkuuseen ja turkinpesuun, jos tulkitsee katseestani ja olemuksestani, että kaikki on hyvin. Tällä tavalla myös hihnaräyhääminen on lakannut lähes täysin. Veikko on 95 prosenttisesti räyhäämätön ja ohitustilanteet menevät mallikelpoisesti. Ja ne muutamatkin lipsahdukset rajoittuvat matalaan murinaan, joka katkeaa heti kun ohjaan Veikon huomion muualle.

Olen oppinut Veikolta sanoin kuvaamattoman paljon stressaantuneen eläimen käsittelystä ja hoidosta. Toki välillä on otettua takapakkia, mutta suunta on koko ajan oikea. Nykyään Veikkoon voi luottaa niin lasten, kissojen kuin muiden koirien kanssa. Yksinolokaan ei ole ollut ongelma sitten vuodenvaihteen. Vielä kun saataisiin kamerakammo kuriin:) Tämänkin kevätkuvan ottaminen vaati paparazzin oveluutta. ;) Hyvää loppukesää kaikille! Sanna ja Veikko

28.1.2011 Kävimme Veikon kanssa viikolla kontrolliröntgenissä. Leikatun jalan sahaus on luutunut lähes täysin, joten Veikko saa nyt liikkua ilman talutinta. Seuraavan kuukauden aikana Veikko saa asteittain ruveta liikkumaan normaalisti. Fysioterapiaa ei näillä näkymin tarvita. Myöskään toisesta jalasta ei löytynyt mitään merkkejä rakenteellisista riskitekijöistä (esim. nivelrikosta), joten todennäköisyys vastaavalle vammalle on pieni. :)

Elämänmuutos ja leikkaus stressasivat Veikkoa sen verran, että eläinlääkäri päätyi määräämään joulun jälkeen 2 kuukauden Clomicalm-kuurin. Lääkityksen rinnalla olen jatkanut käyttäytymisterapiaa. Nykyään Veikko onkin kuin eri koira. Ahdistus, keskittymiskyvyttömyys ja levottomuus ovat kadonneet. Myöskin Veikon maha on viimein rauhoittunut.

Eroahdistus selätettiin joulun tienoilla. Hihnaräyhäämisessä on otettu pieniä edistysaskelia. Raivokkaat haukkumiskohtaukset, joiden aikana Veikkoon ei aikaisemmin saanut minkäänlaista kontaktia, ovat loppuneet tyystin. Veikko murisee vielä ohitustilanteissa useimmille koirille, mutta lopettaa uhoamisen, kun korjaan käytöstä.

Myös kotona Veikko on paljon levollisempi kuin vielä muutama viikko sitten. Veikko nukkuu nykyään todella sikeästi, eikä enää seuraa minua paikasta toiseen. Hellittelyistä Veikko ottaa kaiken irti. :) Veikko rakastaa yli kaiken, kun lenkin jälkeen hieron leikatun koiven ja selän lihaksia. Silloin tyytyväinen urina täyttää huoneen. Pikku-Veikolla on muutenkin ison koiran kaikupohja, joten kaikenmaailman urahdukset, murahdukset ja haukahdukset lähtevät tästä kaverista katu-uskottavalla kumeudella. ;)

Päätän tämänkertaiset kuulumiset pariin uuteen kuvaan. Toisessa kuvassa Veikko juoksee kameraa karkuun, mutta näette siinä, miten upeasti kaveri käyttää leikattua jalkaansa:) Haluamme tällä kuvalla kiittää vielä kerran kaikkia Veikon tukijoita! :) Sanna ja Veikko

23.12.2011 Veikko sai tänään parhaan mahdollisen joululahjan, kun kävimme poistattamassa tikit. Samalla Veikon vierastama muovikauluri sai kyytiä. Eläinlääkärin mukaan jalka on parantunut oikein hyvin, ja saimme luvan alkaa tehdä pidempää lenkkiä. Tämä onkin tervetullut lääke, koska se auttaa varmasti osaltaan eroahdistuksen ja hihnaräyhäämisen työstämisessä.

Veikon korvakäytävät alkoivat näyttää viikko sitten hieman ärtyneiltä, joten olen hoitanut korvia Aurizon-tipoilla sekä puhdistanut korvakäytävät perusteellisesti karvoista ja liasta. Korvakäytävistä lähtikin pienen kyläraitin verran hiekkaa ja likaa. Voi sitä pienen koiran riemua, kun korvat eivät enää kutise ja saa kaiken lisäksi liikkua ilman kolisevaa ja kömpelöä muovikauluria!

Eläinlääkäristä kun saatiin vielä mukaan antibioottikuuri rauhoittamaan leikkauksesta sekaisin mennyttä mahaa, niin asiat alkavat olla aika kohdillaan. Veikko on ottanut varaslähdön joulurauhaan ja köllii tuossa selällään hyvin tyytyväisen ja rennon oloisena. :) Tunnelmallisia hetkiä toivottaen, Sanna ja Veikko

14.12.2011 Leikkauksen jälkeisiä kuulumisia ja kuva toipilaasta. Veikon leikkauksesta on nyt kaksi vuorokautta. Veikko toipuu onnistuneesta toimenpiteestä hyvää vauhtia. Lääkärin mukaan sääriluun asento saatiin korjattua. Ensimmäiseen vuorokauteen Veikko ei mielellään poistunut omalta pediltään. Ulkoileminen onnistui aluksi vain takapää tuettuna. Veikko uskaltautui kuitenkin pian liikkumaan kolmella jalalla, kunhan epiduraalitilaan annettu puudute ja kipulääke poistuivat elimistöstä. Muovinen kauluri tuntuu häiritsevän Veikkoa enemmän kuin kipeä jalka.

Ruoka on onneksi maistunut Veikolle ensimmäisestä illasta alkaen. Olenkin saanut annettua antibiootin ja kipulääkkeet ongelmitta nakkipalaan piilotettuna. Muutenkin Veikko on suhtautunut reippaasti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin. Ei voi muuta kuin jälleen kerran ihmetellä eläinten selviytymistahtoa!

Tänään tehtiin läpimurto, kun Veikko alkoi hitaasti kävelytettynä käyttää leikattua jalkaansa. Tämä on erinomainen merkki kuntoutumisen kannalta. Leikkausaluetta hoidetaan aina rasituksen jälkeen kylmähoidolla. Saimme lisäksi kotiin fysioterapia-harjoitteita, joita aletaan tehdä noin kahden viikon kuluttua. Kipulaastarin ja siteen saa poistaa perjantaina. Tikkien poisto on ennen joulua, ja kontrolliröntgen 6 viikon kuluttua. Silloin myös arvioidaan, tarvitseeko Veikko ammattilaisen apua kuntoutumisessa (esimerkiksi vesijuoksumattoharjoitteita).

Olemme ikikiitollisia kaikille Veikkoa tukeneille – ilman teidän apuanne leikkaus ei olisi ollut mahdollinen! Rauhallista joulunaikaa kaikille toivottaen, Sanna & Veikko

***

Veikon tarina muistuttaa, että aina rescuekoiran otossa kaikki ei mene nappiin vaan koiralta voi paljastua ikäviä ongelmia, josta emme valitettavasti ole olleet tietoisia. Veikon kohdalla pohdittiin, mikä on järkevä ratkaisu, koska jalan leikkaus on kallis, mutta päätimme kaikin keinoin yrittää saada korjaukseen tarvittavat varat, koska vaihtoehtona olisi eutanasia. Valitettavasti yhdistyksen varojen ollessa varsin rajalliset, tarvitsemme teidän apuanne. Veikko on Rekku Rescuen kummikoira, jonka jalan korjausleikkaukseen keräämme parhaillamme varoja:

Kummikoira Veikko.

Veikon tarina:

Siitä on kohta kaksi viikkoa, kun hain Veikon (ent. Valton) Tallinnan satamasta. Noin 5-vuotias Veikko löydettiin lokakuussa jolkottelemasta kadulta ja korjattiin talteen Kohtla-Järven tarhalle. Poika oli tarhaolosuhteissa pelokas ja syrjäänvetäytyvä. Itse en ole päässyt tällaista puolta Veikossa näkemään, sillä Veikko on ollut ensihetkestä lähtien reipas ja rauhallinen koira. Veikko suhtautuu tyynesti uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Kotimatkakin meni mallikelpoisesti, vaikka laivalla oli paljon pikkujouluhälinää. Veikko vain katseli ohikulkevia ihmisiä ja kävi lopulta lattialle nukkumaan keskelle ihmisvilinää.

Veikon tupsukorvat ja veikeä olemus keräävät huomiota kaikkialla, minne menemmekin. Veikolla on myös hassu tapa heiluttaa hännällä täyttä ympyrää aina, kun on oikein mielissään. Ja sitä Veikko tuntuu olevan usein! Oikeastaan ainoa asia, mistä Veikko ei pidä, on kamerat. Heti kun kaivan kameran esiin Veikko juoksee piiloon tai menee nurkkaan ja kääntää selkänsä. Veikon iloinen luonne ei siksi pääse valokuvissa oikeuksiinsa.

Tarhalta tullessaan Veikon turkki oli kovin pitkä, takkuinen ja likainen. Heti ensimmäiseksi pesin ja trimmasin pojan. Veikko suhtautui tähän kaikkeen rauhallisesti, eivätkä muutkaan hoitotoimenpiteet ole tuottaneet päänvaivaa. Vaikuttaakin siltä, että Veikko on ollut jonkun kotikoira. Veikko on sisäsiisti ja osaa kulkea hienosti hihnassa. Kävelyllä Veikko uhoaa joskus uroskoirille, mutta lopettaa haukkumisen, kun huomion ohjaa muualle. Lähipiirin koirien kanssa Veikko on tullut toimeen uskomattoman hienosti sukupuoleen katsomatta. Kissojen kanssa kuitenkin saa olla vielä tarkkana.

Ympäristönvaihdoksen aiheuttama stressi näkyi Veikossa ensimmäiset päivät ruokahaluttomuutena ja sekaisin menneenä mahana. Veikko joi stressaantuneena kovasti vettä, mutta kiersi ruokakupin kaukaa. Maha on nyt rauhoittunut inupekt-kuurilla ja ruokakin maistuu jo nykyään normaaliin tapaan.

Veikko seuraa minua edelleen kuin hai laivaa, ja yksinolon kanssa on saatu tehdä töitä. Otin yksinolon opettelemisen tueksi DAP:n pannan. Yksin jäädessään Veikko vikisee jonkin aikaa, mutta käy sitten onneksi nukkumaan ja on loppuajan ihan rauhallisesti. Nauhurille ei ole tallentunut esimerkiksi sellaista melskaamista, mistä olisi häiriötä naapureille. Veikko on muutenkin alkanut osoittaa itsenäistymisen merkkejä ja malttaa kotona jo puuhastella omissa oloissaan. Esimerkiksi lelut ja puruluut ovat alkaneet vähitellen kiinnostaa poikaa. Lelujen suhteen Veikko on kovin vaatimaton. Hienojen aktivointi- ja vinkulelujen sijaan Veikko suosii solmuksi väännettyä froteepyyhettä.

Veikko kaipaa apua jalan korjausleikkaukseen

Huomasin heti satamassa, että Veikko ontuu pahasti vasenta takajalkaansa. Vein koiran heti ensimmäisenä arkipäivänä omalle eläinlääkärille, joka ohjasi Veikon ortopedille. Tutkimuksesta ja röntgenkuvasta paljastui, että Veikon polven etummainen ristiside on katkennut. Lähdimme kotiin vahvempien särkylääkkeiden kanssa ja mietteliäin mielin. Vaikka kallis leikkaus mahdollisine kuntoutuskuluineen oli aikamoinen pommi opiskelijalle, päätös tehtiin ensisijaisesti koiran etu mielessä pitäen. Jouduin pohtimaan, onko Veikko upouudessa ympäristössä liian turvaton ja stressaantunut toipuakseen rankasta leikkauksesta. Asiaa pohdittuani leikkaus tuntui ainoalta vaihtoehdolta, koska Veikolla on hyvä yleiskunto, paljon elämäniloa ja luottamusta ihmisiin.

Leikkaus on 12. joulukuuta. Toipumisen arvioidaan vievän 6 viikkoa. Leikkaus tehdään nk. TPLO-tekniikalla, joka on kalliimpi kuin perinteiset leikkausmenetelmät. TPLO-leikkauksessa sääriluun yläpään nivelpinta käännetään vaakasuoraan asentoon ja kiinnitetään uuteen asentoonsa teräslevyillä ja -ruuveilla. TPLO-leikkaus on kalliimpi kuin perinteiset leikkausmenetelmät, mutta Veikon rakenteen ja massan (15kg) takia tämä menetelmä on ainoa järkevä ratkaisu, jos halutaan hyviä ja kestäviä tuloksia. Leikkauksen kustannusarvio on 1600 €.

Veikko muuttui yhdessä vaiheessa äreäksi kipujen vuoksi. Vahvempi särkylääke korjasi tilanteen, ja nyt Veikosta on paljastunut leikkisä ja energinen puoli. Veikko osaa välillä olla oikea touhottaja, ja olemme käyneet putkamassa ylimääräistä energiaa rauhallisilla kävelyillä. Onneksi jalka kestää lyhyet lenkit – muuten täällä hypittäisiin varmaan jo seinille! Muun ajasta Veikko on varsinainen halinalle, joka ei saa tarpeekseen rapsutuksista ja hellittelyistä. Onneksi leikkaus on pian, jotta Veikko pääsee toipumisen alkuun ja voi ruveta elämään tavallista koiran elämää. Odotamme jo innolla yhteisiä metsäretkiä!

***

Uroskoira, noin 5 v.

20.10.2011 Valton (n. 5-vuotta) etsii kotia Kohtla-Järven koiratarhalla. Valton on pienikokoinen uros, joka on löydetty kadulta jolkottelemasta.

Koira luovutetaan uuteen kotiin leikattuna, tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Uusi omistaja noutaa koiran Tallinnasta. Koira tuodaan Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle. Kulukorvaus leikatusta koirasta on 200 euroa.