Ukas (nyk. Luka)

12.5.2016 Lukasta tuli enkelikoira.

***

3.10.2006 Ukas sai kodin Vantaalta.

***

Kuulumisia kodista:

1.11.2009 Asustellaan nykyisin Helsingin keskustassa, jonne Luka yllättävän hyvin on sopeutunut Kaivokselan rauhan jälkeen. Junassa, ratikassa ja jopa inhottavissa busseissa Luukas osaa käyttäytyä, vaikka ne ovatkin melko jännittäviä paikkoja. Kiltisti tottelee omistajaansa ja kerää sympatiapisteitä muilta kun on semmoinen pupupöksy! Luka on todella pehmeä koira. Sitä ei voi kovistella tai mihinkään pakottaa, vaan kaikki täytyy tehdä suostuttelemalla ja rohkaisten, Lukan omassa tahdissa. Välistä on hieman huvittavaakin, kuinka tuommoinen iso ja ehkä pelottavankin näköinen koira jännittää edelleen rappusia, hissejä, “liukkaita” lattioita ja piippaavia laitteita. Koko sen kolme vuotta olemme kuitenkin asuneet kerrostalossa.

Melko pian meille tulonsa jälkeen alkoi Lukan remmirähjäys, lähinnä uroskoiria kohtaan, onneksi tilanne on nyt rauhoittunut. Rauhoittuminen tapahtui vähitellen kastroinnin jälkeen ja johtuu lähinnä siitä, että nyt namit kiinnostavat lenkillä usein muita koiria enemmän ja omistajaakin maltetaan kuunnella! Leikkauksen jälkeen Luksusta on myös tullut entistä seurallisempi, sekä ihmisiä, että tyttökoiria kohtaan. Se oikeasti leikki ensimmäistä kertaa toisen koiran kanssa vasta reilu vuosi sitten! Poikakoirat kuitenkin ovat yleensä yhtä ärsyttäviä kuin ennenkin ja niitä yritämme mahdollisuuksien mukaan vältellä niin puistoissa kuin lenkilläkin. Se on välillä hieman hankalaa, mutta ne namit auttavat:) Rähjäyksen taustalla lienee tuo jännittely ja luulen, ettei Luka ollut aikaisemmin kovasti hihnassa kulkenut.

Kotona Lukaa tuskin huomaakaan, mikäli ovikello ei soi tai joku huido ilmaa lähelläni (haukkuja!). Edelleenkään ei ole murissut tai irvistänyt ihmiselle, vaikka tilanne olisi epämiellyttävä (kynsien leikkaus, apua!), vaan lähinnä pyrkii karkuun tai käyttäytyy välinpitämättömästi(lapset). Luukaksen kanssa paljon juttelemme ja harrastelemme erinäisiä pikkutemppuja sisällä ja ulkona, hän on kovin seurallinen ja innokas oppimaan. Ehkä joskus vielä pääsemme kokeilemaan agilityä yms, joka mahdollisesti myös kasvattaisi herran itsevarmuutta.

Ikä pysyy yhä mysteerinä, sillä harmaista karvoista huolimatta on välillä melko lapsellinen ja todella notkea! Tervekin on ollut, mitä nyt on hieman herkkämasuinen ja muutama hammaskin on jouduttu poistamaan. Välillä mietin pojalle tyttökaverin hankkimista päivien piristykseksi, mutta melko selvästi Lukas on mieluiten se ainoa silmänteräni ja niin saa ollakin. Olen oppinut kärsivällisemmäksi ja yhdessä on käyty läpi huonot päivät, kun mikään ei mene hyvin, sekä ne loistavat onnistumiset (ohitse rähjäämättä! Ne leikkii! Se tuli luokse!), enkä vaihtaisi Lukaa mihinkään. Eli kiitos teille tästä ihanasta koiruudesta, toivottavasti jaksatte pelastaa muitakin niin kauan kuin on tarve! Hyvää loppuvuotta, toivottavat Niina ja Lukas

11.10.2006 Hei:) Ukas, eli Luka, tuli meille viikko sitten ja on sopeutunut nopeasti. Ensimmäisinä päivinä kauheinta Lukalle oli portaissa kulkeminen ja liukas laminaattilattia. Yöt se nukkui sängyn vieressä lattialla, jonne teki kovasti pesää matosta..pari tuntia kerrallaan malttoi nukkua, sitten vähän piippaili ja kierteli ympäriinsä. Kolmannesta yöstä eteenpäin Luka on nukkunut olohuoneessa omalla paikallaan, ihan rauhallisesti koko yön. Portaissa kulkeminenkin on helpottunut, alastulo tosin on vielä vähän hakusessa(asumme ensimmäisessä kerroksessa).

Sisäsiisti on ollut ihan kokoajan, eikä ole mitään rikkonut, murissut eikä muutenkaan osoittanut mitään ärtymisen merkkejä. Antaa käsitellä tosi nätisti. Sohvalle eikä sänkyyn Poika edes yritä tulla, mutta lähellä se tykkää kyllä kovasti olla ja erityisesti pussailla. “Aristokraattinen”-adjektiivi ei sovi Lukaa kuvailemaan, vaikka melko rauhallinen koira onkin. Luka innostuu todella nopeasti ja hyppäisi mielellään ainakin puoliksi syliin tai ihmistä vasten ja naamaa pitäisi päästä nuolemaan. Pussailua saa myös osakseen jos laskeutuu Lukan korkeudelle, vaikka kenkiä solmimaan tai lehteä nostamaan, ja loppua ei meinaa tulla. Lukalla ei tunnu olevan mitään traumoja ihmisistä, kaikista tykkää. Toisia koiria pitäisi päästä aina haistelemaan, eikä se ala rähisemään kenellekkään. Uroksetkin ovat ihan kivoja.

Ruokahalu on hyvä, nappulat tosin ei ole herkkua. Tänään on keksinyt että keittiön pöydältä voi löytyä ruokaa, puolikas hampurilainen ja munkkipussi päivän saldona. Luka oli tullessaan todella laiha, paksu turkki tosin peitti aika hyvin. Nyt ei selkäranka tunnu enää yhtä selvästi, mutta laiha se on vieläkin. Riistäviettiä ei Lukalla ole, eikä se oikeastaan haukukaan, piippailee vain. Ambulanssin ääntä, vaikka tv:stä tulevaa, Luka kuitenkin ulvoo ja haukkuu! Lenkillä vetää, mutta sitä aletaan kohta enemmän harjoittelemaan. Yksin osaa olla, aluksi kyllä piippaa, mutta rauhoittuu pian. Kunhan vatsa kunnolla rauhoittuu niin saa päiväsi rustoja tms järsittävää, nyt on vain vauva-kongi ja maksamakkaraa. Kaikki ovat kovasti kehuneet Lukaa hyvästä käytöksestä ja hienosta ulkonäöstä:) Mekin olemme jo kovasti poikaan kiintyneet, se on niin suloinen ja kiltti..melko oppivainenkin vielä. Hyvin on siis kaikenkaikkiaan mennyt! Liitteenä pari kuvaa viikonlopulta. Terveisin Niina ja Esa

***

Uroskoira, noin 4 v.

30.9.2006 Ukas tuli kotihoitoon Vantaalle.

10.9.2006 Ukas on musta uroskoira. Kiltti niin ihmisille kuin toisille koirillekin. Hoiupaikin rek.nro. 2753.

16.6.2006 Ukas vetää lenkeillä jonkun verran kun on niin onnellinen kun pääsee lenkille. Todella pirteä, ikä noin 4v. Tykkää tytöistä mutta pojille haukkui. Hirmu kiltti ihmisille.