Thor

11.7.2004 Thor lähti koiraenkeliksi

Ikävä on vieläkin kova. Olisin pitänyt sinut vielä luonani, mutta aikasi oli tullut. Muistelen sitä, kuin ponnekkaasti hallitsit pari kiloisella olemuksella koko taloa ja sen kaikkia asukkaita. Iso koirakin kunnioitti sinua niin, että väisteli kun lähdit kopastasi liikkeelle. Saat vieläkin meidät hymyilemään.

Thor oli vanha poika. Se pääsi Suomeen omaan kotiin 2.7.04. Se nukkui pois omistajansa sylissä.

***

Olin mieheni kanssa mukana silloin, kun uusi tuleva omistajasi tuli hakemaan sinut Helsingistä. Tiesimme, että olisit kipeä, likainen, laiha kuin mikä, takkuinen, viluissasi sekä turkkisi haisisi pahalle. Mutta nuo seikat eivät olleet tärkeitä, vaan tärkeää oli se kaikki muu. Sinä pääsisit nyt ikiomaan kotiin, jossa sinusta huolehtisi ystäväni Tuija ja hänen kolme ihanaa poikaansa. Saisit myöskin koirakavereita, Mallun ja Lissan. Uusi elämäsi pääsi vihdoinkin alkamaan…….

Pidin sinua melkein koko matkan sylissäni matkatessamme Treelle. Vähän aikaa tärisit sylissäni, mutta jo hetken päästä huomasitkin sen turvalliseksi paikaksi. Välillä katsahdit minuun tuolla niin viisaalla koirankatseellasi, olisin niin halunnut tietää, mitä silloin ajattelit. Matkalla pysähdyimme eräälle huoltoasemalle, et ollut janoinen, mutta söit hiukan. Ja sitten lähdit köpöttelemään eteenpäin. Emme tiedä, minne asti olisit köpötellyt ellemme olisi ottaneet sinua syliin ja kantaneet autoon.

Kun vihdoinkin olimme kotona sinut vastaanotti kaksi innokasta koiraa ja kolme hiukan huolestunutta poikaa. Tutustuminen sujui puolin ja toisin hienosti. Uuden kotisi pihassakin sinä jatkoit tuota ihanaa köpöttelemistäsi, näytit aivan lelukoiralta. Siinä samalla köpöttelit kaikkien sinuun tutustuneiden sydämiin, olit vastustamaton!!!!

Sinulla oli huonoja ja pahoja päiviä. Välillä söit todella hyvällä ruokahalulla ja olit iloisen pirteä. Mutta sitten oli hetkiä, jolloin olisit vaan nukkunut. Tuija käytti sinua lääkärillä ja sait lääkettä. Eräänä lauantaina me mieheni kanssa tulimme moikkaamaan sinua. Tuija kertoi, miten reipas olit ollutkaan edellisenä päivänä ja miten nyt tunnuit olevan kovin kipeä. Me kaikki pidimme sinua hyvänä, juttelimme ja pidimme sylissä. Sinä nukuit välillä omassa kopassasi ja välillä tulit lattialle. Pari kertaa oksensit hiukan, ylös tuli ainakin nestemäiset vitamiinit. Kun illemmalla lähdimme olo tuntui jotenkin haikealta. Silittelin pikkuista päätäsi ja annoin suukon. Näytit aivan pikkukaritsalta, Tuija oli huolehtinut sinun likaisesta turkistasi ja leikannut pitkät kynnet. Tuoksuit puhtaalta, suloiselta koiralta.

Seuraavana aamuna sain tekstiviestin, jossa Tuija kertoi sinun nukkuneen pois. Lähtösi oli ollut kaunis. Olit Tuijan hellässä sylissä, katshadit vielä kerran omistajaasi tuolla niin viisaalla ja elämää nähneellä katseellasi ja sitten sinun olikin aika lähteä. Olit niin väsynyt ja kipeäkin, et enää jaksanut sinnitellä. Sait elää edes jonkin aikaa onnellisena perheenjäsenenä, ja siitä sinä kiitit Tuijaa tuolla katseellasi.

Olisimme halunneet pitää sinut luonamme kauemmin, mutta nyt oli sinun aikasi lähteä. Siellä jossakin kauniissa ja turvallisessa paikassa sinäkin nyt kirmailet niiden kaikkien koiraystäviesi kanssa. Sinulla ei enää koskaan ole nälkä, jano, kylmä etkä tunne kipua ja yksinäisyyttä. Pidä hauskaa pikku ukkelini, oma tähdenlentomme!!! Ja anna anteeksi, ettemme voineet auttaa sinua aiemmin. -Susanne-

***

2.7.2004 Thor muutti omaan kotiin

***

Uros