Tammi (nyk. Pihka)

31.12.07 Pihkasta tuli enkeli

Koitti raskaan päätöksen hetki – päätin päästää rakkaan Pihkan kärsimyksistään ja nukahtamaan ikiuneen. Sitä oli vaivannut jo pidempään takajalkojen, nivelrikkoisen etujalan ja selän ongelmat, niiden viime aikoina yhä pahentuessa ja halvausvaaran uhatessa. Nyt maailman kiltein ja lempein koira, enkelikoira, on vapaa kivuistaan. Ikävöiden: Pirjo

***

14.8.2006 Tammi sai kodin Kouvolasta.

***

Kuulumisia kodista

12.5.2007 Alkukeväästä otetussa kuvassa Pihka kirmaa innoissaan pallon kanssa ja samoihin aikoihin se oli koirapuistossa astunut jonkun tyttelin, joka onneksi oli leikattu. Nyt kesän korvalla on pojan askellukseen tullut ikävä hidaste; se ontuu vasenta etujalkaa ja jalka näyttäisi hieman “vääristyneen”. Käytiin lääkärillä, joka totesi jalassa kyynär-ja värttinäluun taipumista ja luupiikkejä, myös nivelten löysyyttä. Lääkityksenä on tulehdus/ kipulääke, jota saa nyt jatkokuurina. Seuraava toimenpide tulee olemaan röntgentutkimus, jolla selviää onko vaivassa kyse vakavammastakin asiasta. Joudun varautumaan myös pahimpaan, sillä jos osoittautuu, että kyseessä on luukasvain, mitään ei ole tehtävissä. Tänään nautimme auringon lämmöstä ja lähdemme tekemään ns. peltolenkin, jonka varrella on paljon ympäristön haukkujen viestejä ja kotiin tultuamme poju saa rakastamansa maksamakkaratäytteisen kongin,namnam :) T:Pirjo

23.2.2007 Pihka on saanut viettää eläkepäiviä Kouvolassa pirteänä ja suht terveenäkin. Mitään isompaa vaivaa ei onneksi ole ollut; toisessa korvassa on tosin krooninen tulehdus. Loppusyksystä siihen saatiin antibioottikuuri, sen jälkeen korva on ollut parempi, joskin välillä se punoittelee ja silloin laitetaan tippoja. Kaikkiin hoivatoimiin Pihka suhtautuu hienosti; kynsienleikkuu ei sen mielestä ole mitään ihkupuuhaa, mutta ei reagoi muuten kuin yrittämällä vetää tassua pois, viimeiseen asti. Viime aikojen paukkupakkaset ei ole olleet pojankaan mieleen, jalkoja nostellen muutamat suihkaukset ja hätäiset kakat – tarkoittaa sitä, että Pihka ei malta normaalisti olla paikallaan vaan lähtee liikkeelle ekan pökäleen tippuessa ja parit, kolmet tippuu vielä metrin välein.. :). No, pakkaset helpottanevat pikkuhiljaa ja kevättä kohti mennään. Poikahan on varsin mukavan ulkomuodon omaava monirotukomistus, joka herättää usein vastaantulijoissa ihastusta ja uteliaisuutta rodusta. Eräs nainen näki Pihkassa selvän “Ransun”! T: Pusupojan emäntä Pirjo

28.8.2006 koiraihanuus nimeltä Pihka(ent.Tammi)sai kodin luonamme Kouvolassa 14.8.06. Tämä 2 vk on mennyt erittäin hyvin eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. No,kyseessä onkin PIHKA, maailman lempein, rauhallisin ja ihanin koira. Ja selvästi omaa kotia odottanut poika. Jo viikkoja sitten lukiessani hänestä r.r-sivuilta, menetin heti sydämeni hänelle ja tiesin et hänet haluan.

Ja kuvaus piti täysin paikkansa, hän on juuri niin hurmaava ja kiltti kuin kerrottiin. Heti ekasta pv:stä kaikki sujui hyvin, hän kävi paikat läpi ja asettui tyynesti taloksi. Ei tietoakaan levottomuudesta tai mahavaivoista tms. On nukkunut ja syönyt hyvin ja joka päivä hänestä tulee esille jotain uutta, yleensä jotain hauskaa. Hän saa naurut kirpoamaan multa ja tyttäreltä joka päiva, hän on huumoripoikii. Ja tosi hellä! Pusut saadaan joka päivä ja erityisen iloinen hän on kun herään aamuisin ja uloslähdön aikaan. Siinä tämä rauhallinen pappa vähän riehaantuukin.

Luut on sen suurta herkkua, tietenkin ja kongi(muovilelu jonka sisältä löytyy mm.maksamakk.). Lenkkejä tehdään läheiselle kuntoradalle ja metsän kukemattomille poluille, ei kovin pitkiä lenkkejä sillä Pihkan takajaloissa on jäykkyyttä. Monta koirafrendiä hän on saanut ja paras ystävä on chihuahuapoika- Taneli jonka kans tehdään välil yhteisiä lenkkejä. Hauska parivaljakko. Ja tietty vuoronperään täytyy merkata samat paikat puihin ja pensaisiin! Tämmöistä mukavaa kuuluu Pihkalle,t:onnellinen omistaja Pirjo

***

Uros, noin 9v.

2.6.2006 Tammi on mitä hurmaavin vanhempi herra! Suomessa käytiin eläinlääkärissä, kun Tammi näyttänyt hieman ontuva. Aloitettiin Rimadyl-särkylääkekuuri, koska lääkäri epäili että voi olla nivelkipuja. Nyt Tammi onkin linkuttanut vähemmän, eikä se siis ole koskaan selvästi ontunut, vain hieman jäykän näköistä menoa ollut. Tammi rakastaa kaikenlaisia luita ja muukin ruoka on kyllä hyvää. Se on nyt neljän koiran laumassa kaikkien kanssa ok, hoitokodin oma narttukin on jo hyvin ok Tammi-herran kanssa. Kaikki pitävät Tammista, Tammi on niin suloinen. Osaa tosi kauniisti väistää kissat ja kissat pitävät siitä ja puskevat jalkoihin. Tammi ei pelkää lapsia, vaikka juoksisivat ohikin. Ei pelkää autoja, ei kerrassaan mitään. paitsi että autolla emme ole nyt joutuneet ajelemaan hänen kanssaan, eli siihe pitää vielä totutella. Tammi osaa olla todella nätis yksin, ei mitään eroahdistusoireita. Lämmin sydän, ihana koiruus, joka odottaa kiihkeästi omaa pysyvää kotia, jossa sitä rakastetaan yhtä suurella sydämellä kuin mikä sillä itsellä on.

KEVÄT 2006: Tammi on noin 9-vuotias uros. Löytynyt Tallinnasta kadulta harhailemasta. Kotihoidossa Espoossa Miiralla ja Tommilla 15.5.2006 lähtien. Tulee hyvin toimeen muiden koirien ja kissojen kanssa. Jo tarhalla Tammi oli heti lähestyttävissä, halusi silityksiä ja lenkille, ei vetänyt hihnassa, ei räyhännyt kenellekään, päin vastoin mieluusti tutustui kaikkiin koiriin. Suomessa Tammi on nartun ja nuoremman uroksen kaverina ja oikein ok niiden kanssa, oma narttumme tosin ei ole yhtä sinut, joten hienoa jos Tammi saa pian hyvän kodin. Tammi osaa olla yksinkin, ensin hieman nhaukkuu perään, sitten jää nätisti nukkumaan, nukkuu omassa huoneessaan narttumme takia ja on ok tästä. Vaikka todella mielellään haluaisi olla seurassamme, painaa päätä vasten ja ojentaa kovasti tassua silityksiä kerjäten. Vaikka ikää jo selvästi on, tassu nousee reippaasti lenkillä, kaikki paikat nuuskitaan mielenkiinnolla. Hihnakävely sujuu todella hyvin, ei kisko vaan kuuntelee taluttajaa. Kissojen kanssa todella nätisti eli antaa kissoille tilaa ja väistää pois, jos kissa sähähtää. Jyrkkien rappusten meneminen on hieman pelottavaa, mutta nekin mennään kunhan saa olla ihmisten kanssa. Suihku jännitti, mutta todella luottavainen ja antoi pestä, lipaisi kädestä vaikka pelotti. Automatkailu on vielä liian hurjaa eli autossa uikutetaan kun selvästi pelottaa. Eli kannattaa hiljalleen tehdä autosta mukava paikka herkkujen avulla ja hitaasti edeten. Tammi on kyllä perso herkuille, melkein jääkaappiinkin mennään perässä :) Häntää on ilmeisesti pätkäisty joskus. Hauska karvatöyhtö päälaella. Suloinen, turvallista kotia odottava Mies.