Tahvo

11.8.2009 Tahvosta tuli enkeli vanhuuden vaivojen vuoksi.

***

1.8.2007 Tahvo sai kodin hoitopaikastaan Tampereelta

***

Uroskoira, noin 7v.

10.6.2007 Tahvon kanssa käytiin maanantaina eläinlääkärillä. Poika sai tehosterokoituksen ja antibioottikuurin tulehtuneisiin rauhasiin. Muuten poika todettiin terveeksi. Muutenkin reissu meni todella hyvin. Eläinlääkäri oli juuri sitä tyyppiä, mihin Tahvo rakastui välittömästi. Ell kun laskeutui polvillee silittelemään Tahvoa, niin poika istui tämän syliin! Antoi hyvin väännellä ja käännellä ja rokotettaessakin vähän vain vilkaisi, että mikäs se oli =)

Muutamia kertoja olemme näillä helteillä käyneet vähän kahlailemassa läheisessä
venerannassa. Uimaan saakka en ole äijää vielä saanut, mutta kahlailee kyllä enemmän kuin mielellään! Muuten on aika nuutunut näillä keleillä, mutta uimisen
jälkeen askel aina kummasti kevenee.

27.5.2007 Tahvon elämä täällä jatkaa tasaista kulkuaan. Surusilmiinkin on saatu jo loistetta muutenkin kuin ruokaa nähdessä. Lenkillä on muutamia kertoja ottanut jo iloisia pikku pyrähdyksiä. Mutta ilmeisesti menneisyys vielä vähän estää “revittelemästä” kunnolla, koska usein hihnan loppuessa katsoo pelästyneenä, että “mitäs tulikaan tehtyä”. Olen koittanutkin saada poikaan vähän lisää potkua juoksu lenkeillä. Kovin pitkään hän ei vielä jaksa juosta, mutta tykkää selvästi, kun saa vähän pyrähdellä. Metsässä tuo samoilisi varmaan päivät läpeensä.

Rakastaa rämpiä heinikossa ja risukoissa. Monesti olen miettinyt tuon kuolan koostumusta, koska kovasti haistellessaan ja maastoa tutkiessaan tuon kuolaan tarttuu risuja ja hieniä ja ties mitä, mutta se kuola jojo ei vaan katkea. Olisiko siinä ainesta uudeksi pikaliimaksi? Tuo läheinen kuivattu suo onkin mitä paras paikka kehittää pikku hiljaa lihaksia, kun pohja on pehmeä ja poluilla on paljon juuria, yms. jolloin joutuu vähän katsomaan minne astuu ja nostelemaan jalkojaan kunnolla.

Tallillekin Tahvo on päässyt jo kerran mukaan. Seurasi hiljaa, silmä tarkkana estetuntia. Muutamia kertoja hieman murisi ja haukkui kun heppa tuli liian liki, mutta tosi hyvin osasi käyttäytyä. Olettaen, että taisi olla äijän ensimmäinen kerta, kun näki moisia otuksia.

Tahvo jakaa ihmisiä selvästi kahteen ryhmään; niihin joita se rakastaa yli kaiken ja on valmis tekemään vaikka kuperkeikkaa, kunhan tämä ihminen hänet huomaisi ja niihin joista hän ei niin välitä, mutta kelpaavat rapsuttajiksi paremman puutteessa.

Mun vanhemmat kuuluvat tuohon ensimmäiseen ryhmään. Heti ensi kertaa siellä kyläillessämme Tahvo meinasi jäädä sinne. Laiton takin päälle, otin hihnan käteen ja kutsuin Tahvoa, niin mitä tekee hän? Makaa äidin jaloissa sen oloisena, että “heippa, mee vaan, mä jään tänne”. Siellä Tahvo on myös ollut pari kertaa hoidossa, eikä ole laisinkaan haikaillut mun perään. Eli kun Tahvo löytää sen oikean ihmisen, niin uskon pojan sopeutuvan omaan kotiin todella nopeasti. Se on tärkeintä, että Tahvo kokee ihmisen “omakseen”. -Riikka

8.5.2007 Tahvo on nyt ollut meillä sen reilun kolme viikkoa. Painoa poika on saanut mukavasti, lisää tosin saa vielä tulla. Lihaksiakin on pikkuhiljaa alkanut löytymään. Jaksaa jo hyvin yli tunninkin kävelylenkkejä. Alkuun ilmeni jonkin verran eroahdistuksen oireita, mutta se on saatu hyvin helpottamaan koulutuksen avulla.

Luonnetta tuolla sydäntenvaltaajalla kyllä löytyy, vaikka sitä ei ehkä ensinäkemältä uskoisi. Tarvii siis ehdottamasti kodin jossa on sekä rajoja, että rakkautta. Ja mielellään kokemusta hieman vaativimmista koirista. Oikeissa käsissä tuo on oikea kultakimpale!

Pienten lasten perheeseen Tahvo ei tosin sovellu, se tuli kokeiltua naapurin lapsilla. Naapurin 10-vuotias oli vielä ihan ok ja sille heiluteltiin töpöäkin, mutta kun 6-vuotias yritti lähelle, alkoi Tahvo murista. Edelleen tuo rakastaa rapsutuksia ja paijaamista, Välillä tulee makaamaan jopa syliin ja antaa suukkoja. Mutta tarvii myös sitä omaa tilaa, aina ei huvita olla paijattavana ja silloin Tahvolle on hyvä suoda se oma aika ja tila. Samoin jostain syystä Tahvoa ei saa rapsuttaa kuin yksi kerrallaa, tai herra hermostuu. En osaa sanoa mistä johtuu, mutta tätä piirrettä olemme pikku hiljaa yrittäneet kitkeä siedättämällä.

Herkkujen eteen Tahvo on valmis tekemään lähes mitä vaan, joten temppuja ja erilaisia käskyjä on ollut helppo opettaa ihan nami palkalla. Tokossakin meidän menoa on ihailtu, kun poika on niin innokas oppimaan ja tekemään kaikkea.

14.4.2007 Tahvo saapui Tampereelle kotihoitoon. Tahvo matkasi autossa kuin vanha tekijä ja nautti rapsutuksista ja saamastaan huomiosta täysin rinnoin.
Tahvo on todennäköisesti n. 7-vuotias

Tahvon kuulumisia: Tahvo poika saapui eilen tänne Tampereelle. Matkalla poika valloitti yhden jos toisenkin sydämen Loputon nälkä pojalla tuntuu olevan, yön ja tämän päivän aikana olen antanut jo neljä kertaa pieniä annoksia ruokaa ja vieläkin uppoaisi. Mutta ehkäpä hän pikkuhiljaa tajuaa, että enää ei tarvi nähdä nälkää, vaan ruokaa saa tarpeeksi. Ja paljon saakiin näin alkuun, niin laiha poika on! Ja paljon lyhyttä lenkkiä, eihän sitä lihastakaan ole voinut kasvattaa, jos ei ole kunnolla ruokaa saanut.

Kotiin tullessa tutustuttiin lenkillä meidän tyttöihin, joka meni tosi kivasti. Nyt vielä varmuuden vuoksi saa poika ja tytöt olla sisällä eri puolilla, mutta ainakaan portin läpi ei ole mitään murinoita ollut puolin eikä toisin. Tänään taas lenkkeillään yhdessä ja aletaan totuttamaan Tahvoa meidän laumaan.
Lenkillä poika kulkee tosi nätisti, ei vedä eikä kisko. Toistaiseksi ei ole noteerannut muita koiria juuri laisinkaan. Ja rakastaa rapsutuksia! Istuisi vieressä varmaan maailman tappiin mikäli joku vain jaksaisi niin kauan rapsuttaa! Laittelen lisää, kunhan keritään paremmin tutustumaan. -Tahvon puolesta, Riikka

9.4.2007 Tahvo istui hiljaa häkissään katsellen toiveikkaan näköisenä jokaista ohikulkijaa. Kun pysähdyin häkin kohdalle, alkoi Tahvon häntä heilua kovasti ja poika työnsi kuonoaan häkin raoista namia odottaen. Lenkille Tahvo lähti enemmän kuin mielellään ja kulki hihnassa nätisti. Muita koiria ukko olisi halunnut mennä tervehtimään, oli sitten kyseessä uros tai narttu.
Yhden nartun kanssa Tahvo innostui nätisti leikkimäänkin. Mikään riidanhaastaja Tahvo siis ei ole, mutta vastasi kyllä toisen uroksen haukkumiseen ja irvistelyihin. Tahvo on TODELLA laihassa kunnossa.

1.4.2007 Tahvo, reg nro 5238, on noin 10 vuotias rottweilersekoitus-uros Tallinnan Loomade Hoiupaikissa, Tahvo on löydetty kadulta 22.3 ja toimitettu tarhalle.

Tahvon töpöhäntä heilui iloisesti häkkiä lähestyttäessä. Se otti ihmiset ystävällisesti vastaan. Poika tarjosi istumista namin nähdessään ja nätisti se namit söikin. Ei ensimmäiseksi koiraksi eikä uroksen kanssa samaan kotiin. Ei kerrostaloon.

Kulukorvaus Tahvosta on 150€