Susi (nyk. Hukka)

18.7.2012 Rakas Hukka nukkui pois.

Pojan lisääntyneen väsymyksen syyksi paljastui laajalle levinnyt syöpä.

***

24.3.2007 Hukka sai kodin Helsingistä

***

Kuulumisia kodista:

31.12.2009 Johan on taas aikaa vierähtänyt Hukan viime kuulumisista, joten korkea aika hieman päivittää. Hukka on nykyisin maalaiskoira. Muutimme työni perässä länsirannikolle ja ostimme keväällä vanhan hirsitalon Eurajoen perukoilta, joten nyt Hukkis kaivelee myyriä omalla kuudentuhannen neliön pihallaan, vartioi tonttia lähitienoon peuroilta, ketuilta ja satunnaisesti läheisellä tiellä liikkuvilta traktoreilta ja nauttii selvästi rauhallisesta ympäristöstä.

Pari kuukautta sitten Hukka sai vahtiseuraakin, kun Rakveren tarhalta kotiutui meille Pelastetaan Koirat ry:n suosiollisella avustuksella Alice, vielä alle parivuotias, hieman Hukkista matalampi ja sirompi narttu. Muutama päivä kului ennen kuin Hukka tyttösen hyväksyi, mutta nyt kaverukset tulevat jo hyvin toimeen ja vauhdikkaan nuoren neidin myötä Hukkiskin innostuu välillä nujuamaan niin, että menoa pitää jo hieman rauhoitella, kun huonekalut alkavat ottaa kyytiä. Hukka siis voi oikein hyvin, sydämineen kaikkineen :).

Sydänlääkityksellä Hukka on edelleen, koska vaikka sydämen koko oli palautunut lähes normaaliksi jo alle vuosi leikkauksen jälkeen, oli sydän vielä viime keväänä tehdyssä tarkastusultrassa hieman laiskalyöntinen. Annos on kuitenkin melko pieni ja kun poika on tottunut lääkkeensä kiltisti ottamaan, ei lääkityksen jatkaminen ole mitenkään työlästä. Nesteenpoistolääkitystä Hukkis ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut :). Toivotamme siis kaikille hyvää uutta vuotta! T. Paula

30.1.2008 Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa Hukkiksen kuulumisia hieman tännekin. Hukalta löydettiin viime marraskuun puolivälissä sydämestä voimakas sivuääni ja sydämen todettiin myös laajentuneen melkoisesti. Ultraäänitutkimuksella vaiva todettiin synnynnäiseksi: keuhkovaltimon ja aortan välinen sikiöaikainen suoniyhteys oli jäänyt sulkeutumatta, mikä oli johtanut sydämen vajaatoimintaan ja edelleen laajenemiseen. Kyseinen tila tunnetaan nimellä PDA (patentti ductus arteriosus) ja on sen verran vakava, että johtaa yleensä koiran kuolemaan alle kaksivuotiaana, ellei sitä korjata. Hukkis oli kuitenkin selvinnyt tähän saakka ja onneksi vika oli vieläkin korjattavissa.

Tammikuun alussa elimme sitten jännittäviä (ja pelottavia)hetkiä: Hukka leikattiin 3.1. Viikin eläinsairaalassa. Leikkaus onnistui onneksi erinomaisesti, suonenjäänne saatiin suljettua ja poika pääsi kotiin seuraavana päivänä. Nyt, kun leikkauksesta on kulunut kohta kuukausi, haava on parantunut, karvat ovat alkaneet kasvaa takaisin paljaaksi ajeltuun kylkeen ja sydän toimii paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Parin kuukauden kuluttua Hukka menee kontrolliultraäänitutkimuksen, jotta nähdään, onko laajentuma alkanut palautua. Siihen asti ainakin jatkamme pojalle sydän- ja nesteenpoistolääkitystä. Mutta Hukka voi siis nyt hyvin ja toivottavasti vielä pitkään : )!

Hukan blogi löytyy nykyisin osoitteesta http://hukkaamisia.blogspot.com/

29.5.2007 Elämä on pikkuhiljaa asettunut uomiinsa näiden parin kuukauden aikana: ulkoilulle on muodostunut vakioreitit, lähiseudun koirapuistot ja -aitaukset ovat tulleet tutuiksi, samoin muutama lähitienoon koira, kotona on syntynyt pieniä rutiineita. Hukka kävi eläinlääkärissä saamassa tehosterokotukset muutama viikko sitten ja todettiin samalla muutenkin terveeksi. Saimme eläinlääkärin lausunnon vakuutusta varten ja herra on nyt siis vakuutettu mahdollisten tapaturmien ja sairastumisien varalta. Tarkempaa ikäarviota lääkäri ei osannut antaa, eli se n. kolme vuotta lienee melko kohdallaan.

Olemme jatkaneet naksutinharjoittelua nyt n. 1.5 kuukautta ja ulkona liikkuminen on jo hieman helpottunut: toisinaan selviämme jo pitkistäkin lenkeistä ilman, että poika rähjää yhdellekään pyörälle tai muulle kulkijalle. Vielä tosin tulee myös tilanteita, joissa joku ilmestyy esim. nurkan takaa yllättäen ja koira rähähtää, joten harjoittelua jatketaan vielä varmaan hyvän aikaa. Pian Hukalla on edessä parin viikon loma kaupungin hälinästä: lähden kenttätöihin Keski-Suomeen ja otan otuksen mukaan.

Toivottavasti autopahoinvointi vain ei vaivaa liikaa. Se aiemmin lupailemani Hukan “päiväkirja” löytyy osoitteesta http://hukkakoira.vuodatus.net/. Viimeisimmät kuulumiset ja uusimmat kuvat löytyvät sieltä :). T. Paula

30.3.2007 Hei! Vihdoinkin ehdin kirjoittaa hieman Susi-pojan (jota kutsutaan nykyisin Hukaksi)kuulumisia täältä kotoa. Susi siis tuli kotiin Helsinkiin noin viikko sitten: haimme herran tarhalta lauantaina 24.3. Miiran opastuksella. Ja hieno koiraherra se onkin: kiltti, rauhallinen ja varsinainen sylinalle, josta on viime päivinä alkanut kuoriutua myös leikkisä nuori koira ?.

Susi matkusti tarhalta satamaan auton takapenkillä välillä puoliksi avomieheni sylissä maaten, varsin rauhallisena vaikkei varmaan autossa usein ollut ollutkaan. Laivaan (ja laivasta) poika kulki avomieheni kanssa ja selvisi koettelemuksesta kiitettävästi vaikka oli terminaalin portaita hieman arastellutkin (autossa tulivat Suomeen Suden lisäksi Bim-koiraherra ja Rainbow-neiti, sekä satamasta mukaan tullut kissa boksissaan). Itse laivamatka meni lähes huomaamatta, kun kaikki kolme vedimme sikeitä lemmikkihytissä.

Kotona elämä on alkanut asettua uomiinsa, ja kaikki on sujunut hienosti. Aluksi ongelmia tuottivat hieman talomme portaat: Susi (tai siis Hukka) ei selvästikään ollut moisiin tottunut. Ylöspäin vielä päästiin pikkuhiljaa namien voimalla, mutta ensimmäisenä aamuna ulos lähtiessä matka tyssäsi tyystin, ja päädyin lopulta kantamaan yllättyneen koiran alas(pieni sylihauva?. Nopeasti poika kuitenkin rappusiin tottui (kulkemista harjoiteltiin myös takapihan ulkoportaissa) ja nyt ne mennään jo vauhdikkaasti kumpaankin suuntaan. Ulkoilemassa olemme käyneet pikkulenkeillä lähipuistossa ja pidemmillä kävelyillä olemme tutkineet Keskuspuiston metsiä (oravat ja jänikset ovat kovin mielenkiintoisia, niiden perään olisi mukava lähteä).

ihnassa Hukka kulkee varsin hienosti: välillä vauhti tuppaa kiristymään, mutta pari kertaa pysähtymällä pojan saa yleensä taas kulkemaan kauniisti. Nopeasti ajavat autot Hukkaa hieman pelottivat, mutta nyt niiden takia ei enää juuri hätkähdellä; lenkit on tosin vielä ajoitettu hieman rauhallisempiin aikoihin. Ihmiset ohitetaan kauniisti, koirien perään ei ryntäillä?ainoastaan lähistöltä yllättäen ohi suhahtavat polkupyörät(ja oletettavasti rullalautailijat-ja luistelijat) saavat pojan rähähtämään. Tätä harjoitellaan pikkuhiljaa. Voi kun pyöräilijät vielä oppisivat ottamaan koirat huomioon ja hieman hidastaisivat ja väistäisivät ohittaessaan!

Kotona Hukka on ollut hyvin kiltisti. Ei ole juurikaan reagoinut rappukäytävän ääniin, on nukkunut yöt rauhallisesti ja on sisäsiisti, ainakin periaatteessa. Muutaman kerran on poika merkannut komeronoven; tämä on tapahtunut aina syönnin jälkeen ja vaikuttaa tarhalta peräisin olevalta tavalta. Kun tapahtumassa olevan huomaa ajoissa ja herraa kutsuu toisesta huoneesta jalan nosto unohtuu kokonaan, joten pian tästäkin varmasti päästään eroon.

Kirjoittaa voisi vielä paljonkin, mutta tässä vielä lyhyesti joitain asioita: tassun antaminen on jo opittu, täytetyt kongit ovat kivoja, harjaaminen tuntuu mukavalta, ihmisten kainaloon tai syliin on mukava tunkea rapsutettavaksi, tassujen venyttäminen on kivaa, pöydästä kerjääminen ei kannata ;), suurta naudanluuta on ihana kaluta, ihmisiä ei tarvitse ihan koko aikaa seurata huoneesta toiseen. Kotiutuminen on siis hyvässä vauhdissa.

Tässäpä tältä erää. Lähitulevaisuudessa aletaan sitten harjoitella yksinoloa, tassujen pesua jne., ja kohta puoleen on edessä myös matokuuri. Hukalle on tekeillä (sukulaisten ja tuttavien painostuksesta) myös oma verkkosivu, jossa asioiden etenemistä hieman tarkemmin (ilmoittelen osoitteen sitten myöhemmin).

T. Paula, Lari ja (Susi-)Hukka

***

Uros, noin 3v.

7.3.2007 uros, reg.nro 4716, noin 3-vuotias, löytynyt Lootsista 22.1., valmis lähtemään uuteen kotiin

Susi on yhtä uljas kuin nimensä. Tämä koiraherra on reilut 60 cm korkea, ehkä jopa 65cm. Tarhahäkissään komea Susi seisoi hyvin hiljaisena, vaikka kaikki koirat sen ympärillä haukkuivat stressiään.

Rauhallisena se laski heti meidät luokseen, sekä miehen että naisen ja antoi kuvata ja silittää itseään. Ei hyppinyt, ei vöhöttänyt, ei haukkunut, pienieleinen ja rauhallinen tarhaoloissa. Kun Tommi puski naamaansa liian lähelle hellyyden osoituksissa, Susi puhui kauniisti koiraa, ja teki rauhoittavia signaaleja päätä hieman kääntäen ja kirsua nuolaisten. Ihmisille siis hyvin ystävällinen koira, mutta ei välttämättä silti lapsiperheeseen vaan aikuisen perheen elämänkumppaniksi. Hihnassa hieman kiskoi ja koska voimaa isossa koirassa toki piisaa, nätisti kävelyä hihnassa uusi elämänkumppani toki harrastaa Suden kanssa.

Toisiin koiriin Susi suhtautuu hieman varauksella eli en suosittele toisen uroksen kanssa samaan kotiin, nartuistakaan ei varmuutta. Lempeä herra joka painaa päät ihmisten vasten ja haluaa läheisyyttä ja kuuntelee ihmistä eli varmasti tästä saa uskollisen kumppanin elämäänsä. Ei kuitenkaan ensimmäiseksi koiraksi.

Olethan valmis yhdistyksen edustajan kanssa ja opastuksella hakemaan itse Suden mukanasi uuteen kotiisi. Kulukorvaus Sudesta on 100e, joka kattaa mm. rokotuksista ja sirumerkinnästä ja madotuksista tulleet kulut tarhalle.

Koiravaraajana olen valmis opastamaan yhteisen elämänne alkutaipaleella, ja neuvon, että uuden kodin tulee alkuun olla hyvin rauhallinen, sillä tarhakokemus on rankka koiralle kuin koiralle. Susi kaipaa alkuun sitä, että saa rauhallisia elämänrutiineja ja saa olla rakastettu koira.