Simo Surusilmä

21.1.2010 Simosta tuli enkeli vanhuuden vaivojen johdosta.

Takapää alkoi olla jo heikossa kunnossa. Hyvää matkaa Simppa-enkelille!

***

9.8.2007 Simo sai kodin Liedosta

***

Kuulumisia kodista:

23.12.2007 Simo lähettää terveisiä kaikille ja erittäin hyvät joulun toivotukset. Ja jos ei jouluksi kerkiä, niin hillittömän hyvää uutta vuotta =)

Simo on sopeutunut Lietoon niin hyvin, että heikompaa voisi hirvittää. Mitään sanomista meidän murusta ei ole. Paitsi… Ilmeisesti entisessä elämässä kokemukset humalaisista ovat olleen enempi negatiivisia ja tässä taannoin eräs koirista pitämätön juopunut henkilö osoitti Simolle kantansa. Tästä johtuen Simppa on nyt hieman arempi kuin tullessaan, pelästyy helposti esimerkiksi kulman takaa tulevia. Ja isosta koirasta lähtee iso ääni. Varmuuden vuoksi olemme nyt sitten pitäneet Simon ihan aikuisten talutushihnassa, ettei pääse sattumaan mitään ääntä pahempaa. Muutenhan poika on ihan kenen vaan käskettävissä ;o)

Muuten siis Simo on lunastanut paikkansa ihan kaikkien sydämessä. Ruoka maistuu, ihan kaikki menee mitä tarjotaan. Jopa kuivatut omenat =). Ihottuma tulee ja menee, johtuu ihan vaan kosteuden ja lian yhdistelmästä. Pesulla haisun saa pidettyä kurissa. Tosin olen pyrkinyt pesemään herraa mahdollisimman vähän, ettei iho ärsyynny lisää. Elikäs yhteenvetona voisi sanoa, että paremmin ei voisi mennä =)

Kuvissa Simo on joulukuusenhakureissulla ;D Oli ihan hitsin kivaa. Kova huoli oli että lauma pysyy koossa, kaikki me kaksi aikuista. Nyt nukkua tuhisee tuossa vieressä, tuli väsy =).

15.8.2007 Simo on ollut meillä vajaan viikon, mutta paikka perheessä on jo ruvennut löytymään. Ainoa joka todella järkyttyi Simon tulosta oli vanhempi kissamme, 8-vuotias leikattu narttu. Istui vuorokauden tietokonepöydän ylimmällä tasolla ja murisi. Nyt uskaltaa jo liikkua lattiaa pitkin, tosin sähisee mennen tullen. Ja arvatkaa kiinnostaako Simoa :oD

Meidän Vanharouva on komennellut, mutta turhaa ärhentelyä kumpikin välttää. Suurimmat sanomiset tulevat puruluiden omistussuhteista. Ruoka-aikana ollaan solidaarisia, vaikka minä en siitä oikein pidä, ruokien eri laadun vuoksi. Ylipainoiselle 14-vuotiaalle ei oikein runsasproteiininen ruoka pitemmän päälle sovi, eikä Simppa saa kevyestä senioriruoasta oikein muuta kuin lisää massaa ojanpohjalle. =) Ohjelmassahan on pojan lihotus normaalipainoon. Mikä sinänsä tulee olemaan melko helppoa, Simo syö melkein mitä vaan. Eli ruokavalio koostuu kotiruoasta ja nappuloista.

Simo on nyt pesty toiseen kertaan, mikä suoritettiin täsmälleen ensipesun kuvauksen mukaisesti “josonihanpakko” katseiden kera. Mutta iho on jo suhteellisen hyvässä kunnossa, rasvalisää aletaan antaa huomenna.

Lenkille mennään todella mielellään, tosin Simo menisi mieluummin rappusia kuin käyttäisi hissiä. Mikä taas ei oikein kankealle Vanhukselle sovi. Hihnakäyttäytyminen on ihan ok. Hieman vetoa löytyy alussa, mutta tasaantuu hädän helpottaessa ja energian purkautuessa. Simo on hienosti hallittavissa äänellä, vaikka kielimuuri välillämme onkin. Äänenpainoista ilmeisesti päättelee osan. Tästä syystä (ja lastenvaunujen kanssa helpommaksi havaitusta) on käytössämme flexi.

Muita koiria hän ei juurikaan noteeraa, en ole vielä ihan päässyt perille, mikä kiinnostaa. Mutta eivät ainakaan pienet ja valkoiset koirat. :oD Lapset eivät myöskään kuulu Simon “Erityiset kiinnostuksen kohteet” -kategoriaan, ellei niillä ole juustovoileipää tai lakupötköä kädessä =) Mutta mitenkään vihamielinen Simo ei ole. Kuopus (1,5v) tuossa päivänä eräänä horjahti Simpan vieressä ja tarttui miestä korvasta kiinni. Ääntäkään ei koira päästänyt. Ja osaa muuten kävellä rattaiden vieressä, että epäilenpä kokemusta tältä alueelta kyllä löytyvän.

Kunhan Simo tottuu uuteen nimeensä, eli tulee luokse kun huutelee Simppaa/ Simoa, niin tarkoitus olisi mennä ihan peruskoulutuskurssille. Saadaan mun kädestä “Simoonsopiva” ;o) Elikkä yhteistyö sujumaan upeasti. Hyvin se sujuu nyt jo. Sellaisen aarteen olemme saaneet, että mikään mahti maailmassa ei meitä enää Simosta saisi luopumaan. Ihana, ihana koira! terveisiä kaikille, Simo ja perhe =)

***

Uros, noin 7-8v.

Kuulumisia kotihoidosta:

3.8.2007 Simo saapui Tampereelle kokeneen matkustajan elkein. Autossa ei turhiä hötkyillä, katsellaan vaan maisemia ja tuhistaan tyytyväisenä. Sisälle Simo marssi kuin kotiinsa ja oman narttuni kanssa yritti hiukan leikkiä. Tosin sen verran kiinnostunut Simppa nartuista on että kastorointi pojan kohdalla on enemmän kuin suositeltavaa.

Ukko joutui heti pesulle mielenkiintoisen tuoksuvariaationsa vuoksi ja alistuneen oloisena Simo tönötti suihkun alla. Tänä aamuna olikin luvassa harjaus, josta Simppa nauttii silminnähden. Simolla on valtavan paksu turkki jonka pohjavilla on hiukan hupaantunut. Tästä syystä pojan iho hilseilee takapäästä melko pahasti ja turkissa on vielä hoitamista. Tulevan omistajan onkin oltava valmis panostamaan Simpan ruokintaan sekä turkin ja ihonhoitoon.

19.7.2007 Ystävällisellä ja hellyydenkipeällä Simolla on jo kiire löytää se oma koti.

18.6.2007 Lähestyessäni koiraa, Simo vain katseli minua. Se ei todellakaan tee numeroa itsestään ja siksi ukko meinaa “unohtua” kaikkien hyppivien ja haukkuvien koirien sekaan. Simo nautti suunnattomasti rapsutuksista ja odotti kiltisti hihnan kaulaan kiinnitystä. Pihalla poika oli hyvin rauhallinen, voisi jopa sanoa aneeminen, mutta kun päästiin pihalta pois, heräsi ukko kuin unesta. Tassujen tahti tiheni ja Simo oli selvästi mielissään. Kävimme uimassa läheisellä rannalla ja Simo nautti täysin rinnoin. Surusilmästä kuoriutui hymyilevä ukko :D

9.6.2007 Simo Surusilmä on noin 7-8 vuotias uroskoira. Tässä koirassa on jotakin todella koskettavaa. Simo Surusilmä on selvästikin elämää nähnyt herra. Simo suhtautuu ihmiseen varovaisen ystävällisesti. Simon kanssa viettämäni aika tarhalla oli ainutlaatuista; rauhallista ja mukavaa. Lenkillä poika haisteli kaikessa rauhassa intensiivisesti maassa olevia hajuja, ei vetänyt hihnassa eikä juuri kiinnittänyt mitään huomiota ympärillä oleviin muihin koiriin. Poika vaikuttaa olevan mieli maassa, eikä oikeen jaksanut innostua makkarastakaan, joka kuitenkin herralle toki kelpasi. Kun lenkillä saimme läheistä tuttavuutta eräältä tyttökoiralta, piristyi Simo silminnähtävästi ja oli erittäin otettu tästä mukavasta tapahtumasta. Olisikin Simo Surusilmälle onnenpotku löytää koti narttukoiran seurana:)

Simon turkki on hoitamattomassa kunnossa ja poika on laihemman puoleinen, joten huolenpitoa ja rakkautta on pojan elämästä varmasti pidemmän aikaa jo puuttunut. Kuitenkin Simon kiltti ja ystävällinen luonne sekä pojan hyväkäytöksisyys kertoo myös toisenlaisesta elämästä. Vaikka poika onkin löytynyt kadulta, on Simo saanut varmasti joskus elämässään nauttia kotikoirana olemisesta. Simon säkäkorkeus on n.65cm