Sessi (nyk. Sissi)

30.8.2010 Sissistä tuli enkeli.

Nivelrikko oli edennyt jo siihen vaiheeseen, että Rimadylit eivät enää tepsi kunnolla (annosta nostettu jo parikin kertaa) ja kesällä Cartophen- piikitkään ei tuoneet apua (tuntui että vain pahensi tilannetta) Sissihän oli jo kolme vuotta syönyt päivittäin Rimadyliä.

Hampaat ovat myös menneet pahempaan kuntoon, käytin kahdella eläinlääkärillä muutaman kuukauden aikana ja kummankin mukaan suussa oli paha krooninen tulehdus, joka ei parane. Bakteeri kiersi suussa vain koko ajan, edes pari viimeistä antibiootti kuuria ei ole ole auttaneet kuin ihan hetkellisesti. Hampaita on kyllä hoidettu koko ajan harjaamalla ja puruluilla, mutta tästä ei ole kyllä ollut paljon hyötyä. Ikenetkin olivat jo niin huonossa kunnossa, että harjaus oli yhtä tuskaa.

Saaattoi myös olla että syöpäkasvaimet olivat uusimassa, syöpähän oli jo kaksi
kertaa leikattu. Tähän viittaisi pari viimeistä kuukautta kestänyt löysä vatsa/ajoittainen ripuli.

Tulin siihen lopputulokseen, että parempi päästää mummi aidan vihreämmälle puolelle, koska tilannetta oli jo muutamia kuukausia seurattu eikä se ainakaan parempaan suuntaan olisi mennyt. Sissillä oli myös todella korkea kipukynnys, joten pelkäsin että vaikka koira ei nyt kärsisikään vielä liikaa, en osaa ehkä tulkita milloin mummi alkaa olla todella kipeä. Aikaisemminkin Sissi osoitti kipua vasta siinä vaiheessa kun oli todella kipeä, ja kipukohtauksella (esim kun nilverikko todettiin).

Myös ikä alkoi selvästi painaa, mummihan tuli meille joulukuussa 2006 ja eri eläinlääkäri arvioivat jo silloin että ikä oli ainakin 6-7vuoden kieppeillä.

Rakas Sissi- mummi pääsi rauhallisesti ikiuneen 30.8.2010, olimme koko perhe
vierellä loppuun saakka. -Jonna

***

16.12.2006 Sessi muutti omaan kotiin Espooseen.

***

Kuulumisia kodista:

25.2.2009 Sissille kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää! Viime syksynä oli terveysongelmia, 2008 lokakuussa mummin kunto huononi muutamassa päivässä, Sissi kipuili hiukan jo aikaisemmin ja oli lenkkien jälkeen oli väsyneen ja jäykän oloinen ja kerran tullessani töistä kotiin mummi oli niin kipeä ettei pystynyt nousemaan pediltään valittamatta. Olin jo epäillyt alkavaa nivelrikkoa koska Sissi oli tavallista jäykemmän oloinen ollut jo jonkin aikaa, mutta tila
huononi aika äkkiä. Lähdettiin siitä suoraan Sopulitien eläinlääkäriin jossa
mummi sai heti kipupiikin. Ell teki myös tutkimuksen jossa ei sinänsä selvinnyt
selkeitä kohtia missä kipu tuntuu (kipupiikki kun oli juuri laitettu) mutta sanoi että homma on sinänsä selvä, todennäköisesti nivelrikko oireitten syy koska koira on jo aika vanha ja rotuyhdistelmässä on varmaan noutajaa joten nivelrikon todennäköisyys on suuri.

Saatiin jatkuva Rimadyl – resepti ja niitä mummi on popsinut siitä lähtien päivittäin, samoin kuin Cartivet- lisäravinnetta, joka toivon mukaan vahvistaa niveliä ja hieman hidastaa nivelrikon etenemistä. Mitään oireita ei ole enää sen jälkeen ollut, raskaita ja liian pitkiä lenkkejä vältetään mutta muuten mummi tuntuu olevan elämänsä kunnossa ja on pirteä ja aina yhtä innoissaan ulkoilemaan lähdöstä:) Maalla käydään säännöllisesti, ”mummilassa” saa aina
erikoisherkkuja, siellä on tilaa juoksennella ja kahlailla järvessä. Miinan
kanssa ovat tiivis parivaljakko mutta emo on paras, melkoinen mamman mussukkahan Sissi on ;)

Oikein hyvin menee siis, toivottavasti saadaan vielä monta pitkää vuotta viettää rakkaan mummin kanssa! Terkuin, Jonna

28.8.2007 Sissin meille tulosta tuli 16.8. nyt sitten kahdeksan kuukautta ja oikeastaan tuntuu kuin mummi olisi ollut meillä aina.

Tammikuussa käytiin ell:ssä vahvistusrokotuksissa ja samalla ell suositteli hoidettavaksi Sissin hampaat, ja reilusti ennen sterilisaatiota jotta vältytään tulehdusriskiltä. Hampaat olivatkin sen näköiset (ja hajuiset..) että tuskinpa mummin hammashuolto aikaisemmassa elämässä on ollut kovinkaan säännöllistä. Hammasremppaan mentiin helmikuussa ja se olikin sitten perusteellinen operaatio, poistettiin hammaskiveä sekä kaksi hammasta. Yksi yläleuan takahampaista oli jo niin tulehtunut että tulehdus olisi kuulemma levinnyt kohta leukaluuhun. Operaatiosta mummi parantui ihmeen nopeasti ja hyvin, parin päivän jälkeen jo syötiin ihan normaalisti ja erittäin hyvällä ruokahalulla. Nyt sitten voidaan syödä jo pieniä luitakin:)

Hammaslääkäri reissulla sitten ilmeni myös että arvio 3-4 vuoden iästä oli liian vähän, ell:n mukaan mummi ei voi olla 7 vuotta nuorempi. Meitä mummon paljastuminen luultua vanhemmaksi ei haitannut, itse asiassa nythän sitten saatiin sellainen eläkeläinen viettämään lupsakoita eläkepäiviä meille, mitä ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan mietittiinkin =)

Ell epäili jo tammikuussa perustarkastuksessa että tytöllä saattaisi olla nisäkasvaimia. Kun maaliskuussa mentiin sterilisaatioon, epäilyt saivat sitten vahvistuksen. Tilanne oli vielä hiukan pahempi kun eka tammikuussa luulin, nisäkasvaimia oli useissa nisissä sekä kasvainpesäkkeitä oli levinnyt muuallekin vatsan alueelle.

Tämä operaatio olikin sitten aika rankka tytölle. Kaikki nisät, joissa kasvaimia oli poistettiin sekä vatsanpeitteitä jouduttiin leikkaamaan myös aika rankalla kädellä. Samaan syssyyn tehtiin tietysti myös sterilisaatio joten kyllä tuollainen operaatio oli aika rankka noinkin vanhalle koiralle… Toiselta puolelta melkein kaikki nisät jouduttiin poistamaan sekä paljon kudosta. Mutta Rimadyl –kuurilla ja rauhallisella menolla toipilasaika oli ohi jo alle kahdessa viikossa eikä muita pysyviä merkkejä leikkauksesta jäänyt kuin masu joka on nykyään hiukan vino ;)

Halusin myös näytteet lähetettävän patologille ja näytteistä ilmeni että kasvaimissa oli ollut vaarattomia sekä vaarallisia soluja. Kasvainten uusiutumisvaara on kuulemma kuitenkin suhteellisen pieni, ell oli aika varma että kaikki solut saatiin jo pois, kasvaimet olivat kuitenkin vielä aika pieniä.
Nyt parin viikon päästä mennään kuitenkin jälkitsekkaukseen jossa ell saa ulkoisesti kokeilla tuntuuko mitään. Jos jotain epäilyä, mennään sitten kuvattavaksi.

Muuten mummi on ominut meidät oikeastaan ihan omaksi porukakseen. Päivät ja illat kuluu lähinnä sohvalla ja pihalla auringon paisteessa loikoillessa sekä muitten tuohuja seuraillessa. Lenkille lähdetään innolla mutta kyllä lempipuuhaa ehdottomasti on sohvaperunana oleminen ;)

Miinan kanssa välit ovat ihan hyvät, mitään suuria sydänystäviä koirat eivät ole (Miinan railakkuus taitaa joskus hiukan käydä eläkeläisen hermoille) mutta mitään kähinää ei ole ollut alkuaikojen jälkeen. Kuitenkin ovat ihan tiiminä vahtimassa ja puolustamassa taloa sekä nukkuvatkin aina vierekkäin, tuossa yhdessä leikkimisessä ei vaan olla aivan samalla aaltopituudella kun Miina haluaisi riehua ja mummi ei jaksaisi sellaista ollenkaan ;)

Mutta kyllä Sissin käytöksestä kuitenkin huomaa että joku traumaattinen kokemus sillä on menneisyydessä ollut Esimerkiksi lenkillä ollessa äkillisesti takaa ohittava pyörä tai auto saa tytön säikähtämään todella pahasti ja kiljumaan. Samoin jos esim. remmi tipahtaa vahingossa ihan tytön silmien edessä eikä varmasti huomaamatta, tällöin säikähdetään myös. Silittelyn kanssa täytyy myös olla jonkin verran tarkkana, äkkinäisiä liikkeitä Sissiä kohti tämän loikoillessa sohvalla tai lattialla ei kannata tehdä. Jos Sissi ei selkeästi huomaa silittämisaikeita, eka reaktio on puolustaminen eli ennen kuin hoksataan että tuttu ihminenhän se siinä on, hampaita saatetaan tällöin puolustellen näyttää.

Monesti on miettinyt mikä mahtaa olla tarina mummin taustalla, koska kuitenkin tarhalle tullessa Sissi oli suhteellisen hyvässä kunnossa, ei hoitamattoman oloinen eikä kovinkaan laiha, ei myöskään täysin ”murtuneen” oloinen vaan aika iloinen ja luottavainen, sellainen kotikoiramainen. Takuulla sillä oli ollut koti ja aika lähimenneisyydessäkin, juuri ennen tarhalle joutumista. Olen tuumaillutkin että voi olla että Sissillä on ollut joko hyvin vähän ihmiskontakteja tai sitä ei paljoa hellitty tai sen kanssa yleensäkään ole paljon lenkkeilty / puuhailtu (oli todella lihakseton meille tullessa, ei myöskään paljon ymmärrä lelujen päälle sekä suhtautuu epäilevästi uusiin ihmisiin ja on usein hiukan varuillaan jopa minunkin silittäessä) tai sitten se on kokenut jonkun traumaattisen kokemuksen ( heitetty ulos ehkä hyvästäkin kodista ja tullut ehkä auton tönäisemäksi tmv. Hylkäämisen aiheuttama trauma?)
Paljon on mahdollista myös että sitä on myös lyöty, kuitenkaan en usko että todella pahasti pahoinpidelty.

Näitä tulee varmaan pohdittua aina. Tietenkään niihin koskaan tule vastauksia mutta ei kyllä tarvitsekaan, pääasia että mummi on nyt meillä!
Toivottavasti saadaan vielä monen monta vuotta viettää yhdessä =)

Kotikuuumisia: Sissi Eestin tyttö saapui täydentämään laumaamme 16.12.

Tarhalla häkissä tyttö oli kuin itse rauhallisuus ja ystävällisyys ihmistä kohtaan, häntä vispasi jo siellä tytsille luonteen omaiseen tapaan ympyrää :)

Laivamatka meni suuremmitta kommelluksitta, hiukan Sissin piti näyttää kaapin paikka matkakaveri Fabille, mutta tilanne meni äkkiä ohi ja loppumatka sujui ihan mallikkaasti koirien loikoillessa omilla patjoillaan.

Kotona odotti sitten uusi sisko, 3,5 vuotias irlanninsetteri Miina.

Jo etukäteen minua jännitti kovasti kuinka tytöt tulevat toimeen koska heillä ei kuitenkaan ikäeroa ole kovinkaan paljon. Sissihän oli alun perin tarhalla arvioitu pari vuotta vanhemmaksi mutta todellinen ikä on varmasti siinä 3-4 vuoden paikkeilla.

Eka viikko viikko meni uutta paikkaa ihmetellessä ja arjen rutiineihin tutustuessa. Ensimmäiset päivät Sissi olisi vain voinut istua ihmisen vieressä ja sylissä tuntikausia ja olisi kovasti halunnut pitää uuden ihmisen kokonaan itsellään, hiukan murinaakin kuului jos Miina yritti tulla rapsutuksista jaolle samaan aikaan.

Samoin ruokailutilanteet olivat Sissille todella kiihdyttäviä ja stressaavia.

Ja onko mikään ihmekään jos ruokaa on aikaisemmin saatu epäsäännöllisesti tai siitä on jouduttu jopa kilpailemaan muitten koirien kanssa.

Hermostuneena uutena omistajana tein kuitenkin varsinaisen aloittelijan mokan ja ruokin koirat ensimmäisinä päivinä samassa huoneessa. Samoin annoin ruuan ensin Miinalle ja sitten Sissille.

Tämä ei ollut missään nimessä hyvä ja toimiva ratkaisu vaan tilanne kärjistyi muutaman päivän kuluessa siihen että Sissi pelkäsi ruokansa puolesta niin paljon että yritti muristen Miinan kupille, en tiedä oliko tarkoitus vain ajaa Miina pois kupin äärestä vai jotain pahempaa, mutta siinä nopeassa tilanteessa ehdin ottaa Sissin kiinni.

Tämän jälkeen tajusin että tässä tilanteessa on parasta rauhoittaa koko ruokailutilanne niin ettei koirat näe eikä kuule toisiaan, ruoka siis ryhdyttiin antamaan eri huoneissa.
Tämä oli oikea ratkaisu kummallekin koiralle.

Sen jälkeen muutaman päivän Sissi sai ruokailla ihan rauhassa ja yksin, mutta sitten aloin pikkuhiljaa totuttamaan Sissin läsnäolooni sen ruokaillessa, sen jälkeen kun oli ruokakupin antanut.

Aloitin seisomalla vieressä hetken ja sitten poistuin, pikkuhiljaa pidensin paikalla olo aikaani ja aloin tiputtelemaan nakkeja lattialle jotta Sissi oppisi yhdistämään läsnäoloni positiiviseksi asiaksi sen ruokaillessa.

Nyt ollaan siinä pisteessä että murinat ihmiselle ovat ohi ja voin kulkea Sissin ohi tai puuhailla vieressä sen syödessä omaa ruokaansa, ruuan suojelu siis vähenee koko ajan kun tyttö on oppinut että sapuskaa tässä talossa tarjoillaan säännöllisin ajoin, tarpeeksi, sitä ei viedä pois eikä siitä tarvitse taistella :)

Samoin koirien välit alkoivat lämmetä hitaasti mutta varmasti :)

Jo alusta pitäen he tuntuivat jolkottelevan lenkillä vierekkäin kuin tiimi, mutta sisällä alussa väisteltiin ja tarkkailtiin toisiaan matkan päästä.

Viikko sitten uskalsin laittaa uudet ja vanhat lelut lattialle ja siitähän riemu irtosi! Ei merkkiäkään mistään tappelunnujakan tapaisestakaan, kumpikin vaihtelee palloja ja kongeja fiiliksen mukaan ja niitä järsitään nyt vieri vierekkäin =)

Luita en ole uskaltanut kokeilla yhdessä syötäväksi, pakastimessa on muutama kilo vasta Lapista tilattuja poronluita. Sissin hammasremontin jälkeen niitäkin ryhtyä syöttämään niin että niitä voi järsiä omassa rauhassa :)

Kun Sissin rokotukset saatiin kuntoon, päästiin koirapuistoilemaan. Ja tämä aiheutti harppauksen eteenpäin Miinan ja Sissin suhteessa. Koska koirat pääsivät siellä vapaana ja suuressa aitauksessa leikkimään toistensa kanssa niin ne jatkoivat sitä sisälläkin :)

Mamma tippa linssissä katseli sitä riehumista, se toi viimeisen varmuuden että kyllä Sissi sopeutuu meille hyvin!

KipinäKorva, Sähkö-Sissi… Rakkaalla koirulla on monta nimeä!

Nimittäin villalankamatto ja labbiksen tyylinen turkki saa aikaa mielenkiintoisia ilmiöitä, Sissin turkki iskee kipinää välillä =)

Sissi on nyt kotiutunut ja kovasti rakas meille. Vielä tutustutaan varmasti pitkänkin aikaa mutta on hienoa löytää ja huomata uusia piirteitä tytöstä päivittäin sekä nähdä kuinka rentoutuneesti Sissi osaa jo olla sekä kuinka luottamus meihin lisääntyy koko ajan.

Ihanan koiran olemme saaneet =)

***

Narttu, noin 5v.

2.12.2006 TARHALLA: Sessi on noin 5v ikäinen narttu. Sessi on oikein ystävällinen koira, kaunis ja hyväkuntoisen oloinen. Sessi on löydetty 23.11 ja odottaa nyt uutta omistajaa Tallinnan Loomade Hoiupaikissa. Sessin säkäkorkeus on n.50cm. Reg.nro 4167