Ros

28.8.2015 Rossista tuli enkelikoira.

Hyvää matkaa Ros-pappa. Tänään on hyvä päivä lähteä ilta-auringon säteiden saatellessa sinut viimeiselle matkalle sateenkaaren ottaessa sinut vastaan. Enää ei ole kipuja ja vaivoja ja Mummon vieressä on hyvä olla. Kiitos näistä 10,5 vuodesta, jonka vietit kanssani opettaen rescue-koiran elämää. Juokse rakas räyhääjäni, juokse!

***

4/2005 Ros sai kodin kotihoitopaikastaan Kokemäeltä kahden tyttökoiran kaverina.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

7.7.2010 Rossin laumaan kuuluu nykyään yksi koira ja yksi kissa. Ros jaksaa mukavasti ja vanhuudesta ei kerro kuin harmaantunut turkki. Jos Ros saisi valita hän ei haluaisi esiintyä kuvissa, koska kamera on kamala :)

19.8.2008 Ros on Suomessa 3,5 vuotta ja pappa on pirteä. Kaksi koiraystävää on saatettu hautaan, mutta onneksi Ros edelleen porskuttaa pirteänä ja valpaana. Ros on muuttanut rauhalliselle alueelle omakotitaloon, joka on tehnyt papalle todella hyvää. Ros ei ole koskaan sietänyt muita uroksia, mutta sydän on erityisesti sulanut Siiri-neidille, jonka kanssa Ros tykkää leikkiä päivittäin. Ros on hieman pyöristynyt, koska pappa on kovapoika varastelemaan ruokaa ja se maittaakin todella hyvin. Pappa on aamu-uninen, mutta muuten lenkkeily maistuu makoisalta, kunhan missään märällä nurmikolla ei tarvitse kävellä. Kesällä Rossin suuri tehtävä on vartioida taloa rappusten edessä, toisinsanoen maata rötköttää auringossa ja nauttia lämmöstä. Toki Ros on mielestään suuri vahti, jos häneltä sitä kysytään. Vanhuudesta kertoo harmaantunut turkki ja orastava kaihi, muuten terveys on onneksi pysynyt hyvänä.

24.4.2005 Ros, pieni-suurisydäminen mies. Kauan se kesti ennen kuin laumaamme tuli oikea Varjulainen Kohtla-Järveltä. Kiinnitin huomion Kohtlajärvellä lopetusuhan alla oleviin koiriin ja keväällä 2005 KIIRE-sivuille ilmestyi Ros. Hän oli jo aikaisemminkin ollut kotia etsivissä. Tarjouduin ottamaan pojan kotihoitoon ja seuraava reissukin oli sopivasti sovittuna, joten 16.4 Ros matkasi kanssamme Suomeen Rosa neidin kanssa. Tarkoituksena oli että Rossille etsitään koti Rekkujen kautta.

Ros on vanha, harmaantunut pappa, mutta virkeyttä tässä kaverissa riittää kovasti. Hampaat ovat hyvässä kunnossa ja jalka nousee vielä mukavasti. Ros oli otettu Varjuun sen itkiessä kaupan edustalla jo monetta päivää. Tämä on osaltaan heijastunut poikaan siten, että hän ei tahtoisi jäädä yksin ja potee lievää eroahdistusta. Vapaana poikaa voi pitää ja hän kulkee todella hyvin mukana, minkä takia ollaankin epäilty, että tuskin on kaveri itsekseen karannut omistajiltaan. Kotikoirana Ros on ollut, Ros on sisäsiisti ja nauttii suunnattomasti omista ihmisistä. Kotiutumisen jälkeen Ros ei oikeastaan ole välittänyt muista ihmisistä muuta kuin ilmoittaa haukkumalla jos vieraita ilmestyy pihapiiriin. Ros on tullut neitiemme kanssa mainiosti toimiin. Ronja-bokserille pitää välillä ärähtää, kun Ronja hölmönä jää tuijottelemaan, että mikä kaverille tuli. Reeta on Rossin suuri rakkaus. Välillä kaikki laittavat leikiksi kokoerostaan huolimatta. Pieniä uroksia pitää komentaa ja saattaahan siitä nujakkakin syntyä, kun Rossilla on aika suuri ego 7 kilon koosta huolimatta.

Päätös Rossin jäämisestä meille syntyi melkein heti. Tuntui, että hän on ollut se meidän laumastamme puuttuva lenkki, jota on ajateltu jo puolitoista vuotta, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran vierailin Varjussa. Meille kävi niin, että koira valitsi meidät omistajikseen suloisella, mutta tempperamenttisella luonteellaan, vaikka kauan siinä meni, ennenkuin hänet löydettiin. Ajattelimme myös että turha on vanhan koiran lähteä etsimään uutta kotia, koska hän potee lievää eroahdistusta, rakastaa meitä neljää koko sydämestään ja tuntuu että viihtyy meillä ihan hyvin. Ja tuota Rosa neitiäkin pääsee vielä katsomaan, kun välimatkaa ei ole paljoa.

Viikonloppuna tehtiin ensimmäinen kevään mökkimatka saareen, jossa Ros sai nauttia elämästä ja mm. joutsenten katselusta uusien kavereidensa kanssa.