Richard

6.9.2006 Richard lähti koirien taivaaseen.

Sunnuntai iltana Riku alkoi kävellä vinossa, takapuoli heitti koko ajan vasemmalle sivulle ja maanantai aamuna petti koko takapää alta =( Olihan se takapää jo muutenkin huono, mutta nyt tapahtui selkeä muutos vielä huonompaan. Poika vaikutti selkeästi kipeältä. Myös tänä aamuna ennen eläinlääkäriä Rikulta petti jälleen jalat alta. Ell tutki Rikun ensin käsin ja seurasi kävelyä. Selkä oli selvästi köyryssä ja vasen takajalka ei astunut normaalisti. Päädyttiin kuvaamaan selkä. Selässä löytyi jälkiä vanhoista vaurioista, jotka ilmeisemmin olivat alkaneet vaivaamaan ja aiheuttivat kipuilun ja liikuntavaikeudet. Osaa vaurioista olisi ollut mahdotonta lähteä korjaamaan ja ne olisivat mitä luultavammin pahentuneet hyvinkin nopeasti. Pitkän keskustelun jälkeen päädyimme Rikun kannalta parhaaseen ratkaisuun.

Oli aika päästää pappa ikuiseen uneen.

Riku oli viimeisinä aikoinaan kovin väsynyt, eikä antanut vieraiden laisinkaan koskea (edes niiden kavereiden, joiden kanssa oli ollut tekemisissä alusta saakka). Ainoastaan minä ja Juha saatiin rapsutella ja paijata. Sekin viittasi vahvasti pojan olevan kipeä, vaikkei sitä meille helposti näyttänytkään. Vaikka suru tuntuu kuristavan otteellaan, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Suurin palvelus on päästää silloin irti, kun huonoja päiviä alkaa olla enemmän kuin hyviä. Viimeisenä iltana käytiin Rikun ja tyttöjen kanssa pitkä haistelu lenkki ja syötiin yhdessä kinkkua suoraan rasiasta. Rapsuttelin poikaa yöllä pitkät tovit.. Vaikka tämä ei tullut yllättäen, niin silti jotenkin liian äkkiä. Tuntuu, että niin paljon jäi vielä yhdessä tekemättä. Kiitos Riku näistä yhteisistä kuukausista joita saimme kanssasi viettäät! Matkaat ikuisesti sydämessämme! Me tiedämme sinun on parempi näin, kivut poissa, tuska takanapäin. Suo anteeksi silti kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää. Ikävöiden Riikka, Juha ja tytöt

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

1.6.2006 Heissan! Anteeksi kun on uusien kuulumisien laittamisesta kulunut taas aikaa. Rikuhan siis käytettiin huhtikuun lopussa eläinlääkärissä sydänoireiden takia. Röntgen kuvien perusteella sydän oli selvästi laajentunut ja keuhkoissa oli nestettä. Aloitimme saman tien nesteenpoistolääkityksen. Sydänoireet ovat onneksi hyvin helpottuneet, mutta ihan täysin pirteäksi omaksi itsekseen Riku ei ole enää palautunut. Rakastaa kyllä lenkkeilyä ja haistelee innokkaasti jokaisen puskan, mutta vauhti on jo jonkin verran hidastunut eikä herra enää jaksa kovin pitkiä lenkkejä kerralla. Tietysti varmaan myös ikä jo painaa jonkin verran päälle. Eläinlääkärissä Riku käyttäytyi viimeksi ihan yllättävän hyvin. Oli kyllä stressaantunut, läähätti ja steppasi paikallaan, mutta ei varsinaisesti ollut agressiivinen ketään kohtaan (ekalla kerrallahan yritti syödä eläinlääkärin ja toisella kertaa ei sietänyt laisinkaan vieraiden koskemista). Tosin asiaa saattoi auttaa myös se, että kyseessä oli tällä kertaa mieseläinlääkäri.

Talven kovilla pakkasilla Rikun nivelrikko paheni selvästi ja aloimme antamaan Rimadylin lisäksi Arthryl-jauhetta. Aloitimme sen kuurina, mutta kun tilanne paheni aina pari viikkoa kuurin lopettamisen jälkeen, annamme sitä nykyään koko aikaisesti. Onneksi ilmojen lämpeneminen on myös selvästi helpottanut nivelrikon oireita. Tosin hieman pelottaa, että jos tulee kova helle kesä, mitä sydän siitä mahtaa tuumata. Muuten elämä jatkaa tasaista kulkuaan. Täällä mennään päivä kerrallaa. Päivissä koitetaan pitää suunnilleen samat rutiinit, mikä tuntuu olevan Rikulle parhaaksi. Välillä on huonompia päiviä, mutta onneksi niitä parempia on edelleen suurin osa. Saan koko kesän viettää kotosalla koirien kanssa joten tarvii katsoa kuinka se Riku pappaan vaikuttaa. On ainakin aikaa haistella niitä mielenkiintoisia puskia vaikka puolituntia kerrallaan. Ei ole kiire mihinkään =) Kuvat ovat nyt huhtikuulta (juuri parhaimpaan karvanlähtöaikaan…) kun kamerasta on patterit loppu. Uusia voi tässä taas laitella kesän mittaa. -Riikka, Riku ja muu lauma

12/2005 Riku joutui alkuviikosta eläinlääkärin vastaanotolle tulehtuneen hampaan takia, joka piti sitten poistaa. Samassa yhteyessä löytyi niskasta möykky, jota ell epäili ihokasvaimeksi. Nämä molemmat päätettiin hoitaa pois päiväjärjestyksestä samalla kertaa.

Nyt siis tähän päivään: Riku on jo ihan oma itsensä. Eläinlääkärissä kaikki oli mennyt hyvin. Kasvaimeksi luultu patti osoittautuikin rasvapatiksi (joita löytyikin sitten yhteensä 15 kpl, loput pienempiä). Kun menin hakemaan Rikua, ell varoitti, että poika on ollut pirun kiukkuinen ja irvistellyt kun sitä on käyty katsomassa. Että hammasta saattaisi tulla. Kurkkasin varoen heräämishuoneeseen ja heti kun poika huomasi kuka sieltä tulee, näytti poika ihan siltä, kuin olisi sanonut “Jee, äiskä tuli. Nyt mennään kotiin!”. Jalat ei oikein kantanut, mutta kovasti yritti heti päästä luokse. Minun antoi aivan hyvin koskea ja auttaa ylös, mutta heti kun joku muu tuli auttamaan, meinasi Riku antaa “avustajalle” hammasta. Kotona virkosi todella nopeasti ja törmäilikin ympäri huushollia töttörö päässä sellaisella vauhdilla, että tarvi välillä vähän koittaa rauhoitella vauhtia. Ruokakin maistui puuttuvista hampaista huolimatta heti kun vain uskalsin ruokaa antaa. Nyt on aloitettu rasvahappolisän antaminen, jonka pitäisi auttaa turkin ja ihon kuntoon.

Muutenkin kaikin puolin on mennyt oikein mukavasti. Rikun luottamus ihmisiin on kasvanut suunnattomasti. Tänään jätin sen ensimmäistä kertaa vanhempieni luokse siksi aikaa hoitoon, kun kävin tyttöjen kanssa vetohiihtämässä. Alkuun oli ollut hieman ihmeissään, että mikäs nyt on homman nimi, mutta pian oli laittanut olohuoneen lattialle maate (mitä se ei ole vieraassa paikassa tehnyt vasta kuin muutaman kerran). Myös ohitukset ovat viime aikoina sujuneet yllättävän hyvin. En edes äkkiseltään muista koska viimeksi olisi ollut kunnon rähinä pystyssä. Muutenkin kaikki remmissä riekkumiset, vetämiset ja pyörimiset ovat loppuneet lähestulkoon kokonaan. Riku on kaikinpuolin edistynyt huomattavasti paremmin, kuin mitä olen uskaltanut edes haaveilla =) On se vaan niin kulta! Hyvää joulua ! Riikka ja Riku (+tytöt ja Juha)

10/2005 Taas ajattelin kertoilla hieman kuulumisia. Kuten oli silloin aikaisemmin puhetta, käytiin pojan kanssa eläinlääkärissä rokotuksilla ja piti samalla suorittaa terveystarkastus. Se reissu ei mennyt ihan nappiin… Riku päätti olla pitämättä eläinlääkäristä ja pisti aikaslailla ranttaliksi. Tuija kyllä varoitti siitä, että pitäisi laittaa kuonokoppa, mutta minäpä olin tyhmä ja ajattelin, että laitetaan se vasta siellä eläinlääkärissä. Meillä ei ollut mitään saumaa saada siellä pojalla koppaa päähän. Lopulta mies lähti viemää Rikua pihalle, jotta se vähän rauhoittuisi. Kuonokoppaa en saanut laitettua, mutta sain ujutettua kaulurin niin, että Riku ei nähnyt eläinlääkäriä ja sai rokotukset tuikattua. Mahtoi siellä olla jalankulkijoilla ihmettelemistä, kun minä pidän toisen päätä kainalossa ja yritän pitää huomion muualla ja ell hiippailee takaa piikki kädessä… =) Mutta saatiimpa ainakin rokotukset kuntoon! Kynsien leikkaaminenkin on alkanut pikkuhiljaa luonnistumaan. Alkuunhan Riku ei antanut edes koskea tassuihin. Pari kynttä leikataan aina kerrallaan, kun kuitenkin vielä vähän homma epäilyttää. Mutta huimaa edistystä on siis tapahtunut.

Vanhempieni luona ollaan käyty aika ahkeraan (tulee olemaan Rikun hoitopaikka, jos joskus tarvitaan) ja joka kerta he huomaavat jotain uutta kehitystä. Aikaisemmin Riku on aina ollut kovin rauhaton oudoissa paikoissa, mutta tänä viikonloppuna se ensimmäisiä kertoja oikeasti rauhoittui vanhempien luona. Siellä oli vieläpä outoja ihmisiä kylässä (veljen kavereita), eikä Riku ollut laisinkaan epäluuloinen heitä kohtaan. Muutenkin on mennyt ihan kivasti, yhtä pientä episodia lukuunottamatta. Kaveri tuli kylään ja sillä oli kaulahuivi kaulassa. Riku meni heti ovelle moikkaamaan ja kaveri sitten tapansa mukaan kumartui rapsuttamaan. Yhtäkkiä huivi tipahti Rikun silmille. Riku pelästyi aivan kamalasti ja alkoi purra huivia. Onneksi ei ollut mikään ruuminosa välissä. Heti kun Riku tajusi mitä oli tapahtunut, meni aivan hämilleen ja pakeni selkäni taakse turvaan. Meni jonkun aikaa, ennen kuin uskaltautui uudestaan mennä ystäväni rapsuteltavaksi.

Tänään päästiin vihdoin ensimmäistä kertaa koirapuistoon niin ettei siellä ollut muita. Voi harmi kun ei ollut kameraa mukana! Riku kirmaili ympäri puistoa häntä kaarella ja tutkaili innoissaan ympäristöä. Kerran raukka tupsahti nenälleen, kun juoksenteli niin innoissaan, ettei huomannut isoa monttua vaan kompastui siihen. Mutta tässä nyt taas vähän uusimpia kuulumisia. Lisääkin olisi vaikka kuinka paljon, mutta pitää tästä vielä lähteä töissä käymään. Hauskaa syksyä molemmille! Terveisin: Riikka ja muu poppoo

7/2005 Ihan alkuun kiitokset kaikille jotka tämän ovat tehneet mahdolliseksi! Kiitokset kaikille Rikun kummeille ja Mirkulle, joka tämän asian järjesti! Iso kiitos Tuijalle, joka pidit Rikusta hyvää huolta ensimmäiset kuukaudet ja vielä meidän lomankin ajan! Ja kiitos siitä Rikun omasta patjasta, se on Rikun omalla paikalla ja ahkerassa käytössä =)

Sitten niitä kuulumisia: Riku sopeutui nopeasti takaisin meille, oltuaan vielä lomamme ajan Tuijalla hoidossa. Kiersi kämpän, meni hetkeksi takapihalle tutkailemaan ja tuli omalle sitten paikalle nukkumaan, aivan kuin ei missään välillä olisi ollutkaan =)Kun mies tuli yöllä töistä kotiin, Rikun ilme oikein kirkastui, kun huomasi kuka sieltä tulee! Riku on selvästi enemmän miehen koira. Luottaa mieheeni enemmän. Juhan seurassa ei juurikaan hauku toisille koirille ja uskoo mieheni sanaa paremmin.

Nyt Rikulta on lähtenyt “tarhakarva” pois ja voi kun sen turkki kiiltää! Painokin on kivasti noussut. Enempää ei saa enää antaa nousta, jotta jalat kestää (nivelsikko). Kävely näyttää jo paljon paremmalta ja meillä onkin tapana joka päivä käydä pitkällä lenkillä läheisessä metsässä. Siellä on pehmeä maasto, ylä- ja alamäkiä, kiviä, kantoja. Tekee hyvää lihaksille, ettei vaan ihan tasaisella asvaltilla talsita. Myös läheisellä kuivatulla suolla tulee käppäiltyä, mutta siellä on usein kuitenkin märkää ja jonkin verran ojia, joista Riku ei tykkää sitten yhtään (eikä vesisateesta)! Saas nähdä kuinka syksyllä käy…

Kova herra on kerjäämän rapsutuksia, tunkee päätä käden alta, antaa tassua ja tunkee syliin! Ja yllättävän hyvin on tottunut tuolla takapihalla pihan ohi juokseviin lapsiin ja muuhun mekkalaan. Saattaa istuskella siellä monta tuntia päivässä. Naapurin kissat tosin aiheuttaa jonkin verran hämmennystä =) Ainoat varsinaiset ongelmat *koputtaa puuta, ettei tulekaan muita* ovat kynsien leikkaaminen (ei anna kunnolla edes koskea tassuihin) ja tuo minun kanssa remmmissä räyhääminen. Jonkin verran on myös ilmennyt “kuumenemista” joistain tietyistä ihmisistä, rupeaa vetämään ja poukkoilemaan puolelta toiselle joitain ihmisiä kohdatessaan. Syytä en ole vielä keksinyt. Mutta pikku hiljaa edetään. Onneksi on tuo metsä olemassa, jossa ei juurikaan muita liiku =) Voisin kirjoittaa Rikusta loputtomiin, mutta josko tässä nyt olisi tärkeimmät. Niin, ja meinasin vallan unohtaa. Meillä on naapurissa poika jonka nimi on Riku. Arvaatte varmaan, että naapuri oli ollut ihmeissään kun ensimmäisiä kertoja karjuin “Riku, nyt pois sieltä” ja “Riku, hiljaa”. Tänään juuri maalaustalkoissa naurettiin, kuinka naapuri oli ihan vallan pelästynyt, että mitä se poika nyt on tehnyt =) Onneksi meillä on mahtavat naapurit!

10.6.2005 Richardin hoitopaikan kanssa on tehty päätös siitä, että Riku jää nykyiseen hoitopaikkaansa “ikuiseen kotihoitoon”. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistys maksaa perheelle Rikun hoidosta tulevat kustannukset. Rikulle ei usean kuukauden kodinetsinnän jälkeen näyttänyt löytyvän kotia, joten tämä vaihtoehto on Rikulle enemmän kuin hyvä! Rikun kustannuksiin voi halutessaan osallistua lahjoittamalla yhdistyksen tilille 578038-224767 viestillä Richard. Kiitos kaikille jo Rikun “kummeiksi” ilmoittautuneille” sekä perheelle, joka tarjosi Rikulle tämän mahdollisuuden!

***

Uros, noin 10v.

28.5.2005 Hyvin poika on meille sopeutunut vaikka alkuun pari päivää olikin kovin rauhaton ja stressaantunut. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että meillä on sama koira hoidossa josta silloin foorumilla sai käsityksen, että poika olisi kovinkin hankala tapaus. Onhan kuvausta jo muutettu, mutta ehkä voisin laittaa sinne uusia kuulumisia. On ollut hienoa seurata miten hyvin Riku on ottanut paikan vaihdoksen. Olin tosiaan varautunut, että sieltä tulee hyvinkin varautunut yksilö ja että koiran kanssa joutuu “tekemään hommia hiki hatussa”. Pari ekaa päivää oli sellaista oman paikan hakemista ja ihmettelyä, että minnekäs sitä nyt ollaan jouduttu. Alkuun vartioi pihaa ja haukkui kaikki ohikulkijat. Hihnassa ravasi ympyrää ja haukkui. Ei syönyt kunnolla ja katseli seinille, kun omat koirat kulki ohi. Parin päivän jälkeen tilanne rauhoittui. Ilmeisesti löysi oman paikkansa laumasta. Nykyään saattaa istuskella pihassa monta tuntia ja ihmetellä maailman menoa. Jos joku tulee ihan “aidalle roikkumaan”, haukahtaa, mutta uskoo kyllä kun kielletään. Hihnassa haukkuu ohi menevät koirat silloin kun minä sitä vien, mutta jos mieheni vie, saattaa haukahtaa kerran ja se siitä. Ruokakin alkoi maittaa heti parin päivän jälkeen. Meidän koirien kanssa oli alkuun pientä kärhämää, nuorin neiti varsinkin pomotti jonkin verran. Nykyään on rauha maassa ja on hauska katsella kun sama neiti joka alkuun murisi aina toisen tullessa nykyään nuolee toisen korvia, kun molemmat on sylissä rapsuteltavana. Muutenkin Riku on todella mukava koira, kunhan tiedostaa, että joitain traumoja sillä on edellisestä elämästä. Nopeasti nousevaa kättä pelkää, ei anna ottaa äkkiä pannasta kiinni, jostain syystä pelkää jalkojen kuivaamista. Mutta ei se meitä ole estänyt elämästä täysin normaalia elämää. Nytkin herra yrittää koko ajan syliin! Voi kun elämän tilanne olisi toinen… Tämä kaveri jäisi kyllä meille! Ehkä me lauantaina voitetaan lotossa… Riikka, Riku, Karo, Mindi ja Juha

21.5.2005 Richard on tällä hetkellä Tampereella kotihoidossa, Siihen voi sovitusti mennä tutustumaan. Uuteen hoitopaikkaankin se on sopeutunut ihmeen hyvin. Lisää kuulumisia toisesta hoitopaikasta lisää lähipäivinä.

2.5.2005 Richard on saksanpaimenkoiraa hieman pienempi, sen paino on 27 kiloa ja säkä noin 55 cm. Hoitopaikassa Richard on tullut tosi hienosti toimeen perheen narttukoirien kanssa! Richard on hoidossa Espoossa ja sitä voi sovitusti mennä tapaamaan. Kotihoitaja on valmis myös tulemaan näyttämään Rikua kohtuullisen matkan päähän.

4/2005 Liekö säännöllisen Rimadylin ansiota vai onko pojalla “kevättä rinnassa”, mutta viime aikoina on ollut entistä reippaampi ja iloisempi. Tekisi mielellään pitkiäkin lenkkejä ja leikkii enemmän. Makuualusta on ravistelusta muhkurainen. Autoon hyppää vaikeuksitta, pienen suostuttelun jälkeen tosin. Rappusten kapuaminen vaatii enemmän suostuttelua, tuntuu, että kyse on enemmänkin pelosta kuin kapuamisvaikeuksista. Tuosta “aggressiivisuudesta” vielä: olen vahingossa astunut Rikun tassulle ja hännälle (ei ole tapana, mutta kun kolme isoa koiraa pyörii jaloissa..!), eikä ole niissä tilanteissa yrittänytkään napata kiinni vaan on katsonut minua hämillään. Tukee mielestäni sitä, ettei varsinaisesta aggressiivisuudesta ole kyse. Samoin voin liikuttaa sen ruokakuppia sen syödessä, eikä se reagoi. Arveluja vahtikoirataustasta tukee se, että on varautuneempi pihalla narussa ollessaan kuin sisällä vieraita vastaan ottaessaan. Ei ole mikään “tyhjänhaukkuja”, mutta ilmoittelee kyllä ulkona tarvittaessa liikkujista (sisällä ei, kun ei näe, eikä taida juurikaan kuulla).

28.4.2005 Richard on viime viikolla kuljetettu eläinlääkärissä. Se sai Rimadyl-kipulääkkeitä mahdollisiin nivelkipuihin. Rikulla on jo melko huono kuulo eikä näkökään ole parhaasta päästä, mutta elämänhalua sillä vielä on. Pikkuhiljaa se on alkanut luottaa ihmisiin enemmän, ja sillä on vielä hyvät mahdollisuudet elellä eläkepäivänsä perheessä, joka ymmärtää ja osaa ottaa huomioon sen aiemman elämän Virossa.

2005 Richard on arviolta noin kymmenenvuotias saksanpaimenkoiramix-uros. Se on tällä hetkellä kotihoidossa Espoossa johon sitä voi sopimuksen mukaan mennä katsomaan. Richardilla on jo melko huono kuulo, siksi sitä ei luovuteta perheeseen jossa on pieniä ja vilkkaita lapsia. Riku ei myöskään sovi perheeseen jossa on toinen uros, nartun kaveriksi se kyllä sopii, hoitopaikassa on kaksi narttukoiraa, joiden kanssa se on tullut hyvin toimeen. Richard ei myöskään ikänsä puolesta sovi kerrostaloon tai taloon jossa on paljon rappusia, portaiden kiipeäminen tuottaa sille vaikeuksia.