Rekku

Lisätty sivulle: 2007-01-15

Sukupuoli: uros

Alkuperä: Viro

Rekku
16.1.2015 Rekku lähti sateenkaarisillalle sairauden takia.

Hyvää matkaa rakas kultapoika.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.

***

2005 Rekku sai oman kodin

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

14.8.2010 Rekku se jaksaa vauvoja rakastaa. Uusi kuva kertoo kaiken.

16.1.2010 Rekkurakas on edelleen äidin pikkupoika ja komentelee ja äiti tietty tottelee. Uusin opittu konsti on se kun haluaa yöllä sänkyyn ja tietty sieltä äidin puolelta ja ahtaammasta paikasta, no Rekku puhaltaa kasvoihin ja puhisee, tarkoittaa että nouse ylös että hän pääsee hyppäämään sänkyyn. Kokeiltu on työntää syrjään, mutta huomasin helpommaksi nousta istumaan, että pieni pääsee sänkyyn ja tyyny kanssa kova sana. Vaikka on kuinka kuuma, niin kun saa tyynyn päänsä alle, ei voi lähteä pois. Kovasti komentelevainen on kyllä muutenkin, iltaisin haluaa denta stickin ja muutkin tietää että kohta tulee hyvää, ethoven menee jo valmiiksi kaapille, kun Rekku kertoo että kohta sitä saadaan. Jos ei heti tapahtu mitään, niin Bethoven kyselee jo, etteikö rekun komennus kuulunut, vai.

Kuvasta näkyy Rekun denta stickin syöntiasento joka on lievästi sanottuna aika omituinen, eikä rajoitu ainoastaan siihen, vaan myös pitempikestoinen purtava syödään samassa asennossa, joskin asentoa täytyy korjata välillä. Kokoakin on kertynyt 65 cm/49kg. Mukavasti tuntuu kietovan tassunsa ympärille muutkin, ei vain mamia. Luonne on täysin berni, vaikka vain emo on puhdas berni. Ihanuus, joka jo käy viidettä vuotta, vaikka juuri oli pieni omarakas joka tuli syliin jopa vessassa käydessä. Rekku pysähtyy kuin seinään ulkona vapaana ollessa, jos antaa käskyn: tänne ja tulee välittömästi luo. Minttusiskon kanssa saadaan välillä ällipälli juttuja kasaan ja mennään lähimetsään ja saadaan mami auton kanssa lähtemään läheiselle maantielle hakemaan. Tosin kun ketään ei löydy ja kymmenen mínuutin haun jälkeen tulen kotiin, niin hurtat istuu rappusilla ja ihmettelee, että missä sä kävit?

Ai niin, Rekkua opetettiin maahan menoa n, kaksi vuotta, ei monta kertaa kerrallaan, eikä edes joka päivä. Jätkä katsoi kuin ihmetellen, mitä sä meinaat. No ans olla, kun näki Bethovenin saavan namia maahan menosta, niin Rekku päätti että: tuon mä olen osannut vaikka kuinka kauan, mut en nähnyt niin tarpeelliseksi. Nyt menee maahan tyylipuhtaasti käskystä ja ilman.

26.2.2006 Rekustakin tuli ISO poika aikaisin ja jouduttiin kastroimaan jo, astui vanhuksen joka joutui katumuspiikeille(10 vuotias), hän nosti jalkaa jo kaksikuisena. Muuten on kyllä äidin pikku-poika, joka ei edes pääse sänkyyn auttamatta vaikkakin silloin pääsee kun viitsii. Komentelee äitiä kovasti ja äiti tietty tottelee, ja on ihana kultarakas kainaloinen ja sylivauvakin mielellään.

18.12.2005 Tässä vähän kulumisia maailman suloisimmalta ja ihanimmalta ja kultaisimmalta koiralapselta Rekulta. Rekku on sylikoira ainakin omasta mielestään ja unikaveri joka tuhisee vieressä pää tyynyllä niin kauan kun pystyy olemaan, kunnes tulee kuuma joskin yöllä tulee uudestaan viereen. Painoa on jo yli 18 kiloa ja kasvaa ihan silmissä. Hän ei paljon hauku paitsi äidille kun komentelee. Terkkuja kaikille ja hyvän joulun toivotukset veljille ja eritoten keino-emolle. T. Rekku ja äiti

16.10.2005 Hei, meillä menee täällä vauhdikkaasti ja painoa oli eilen tasan 7 kiloa. “Jääkarhun” kanssa leikkii ja kaivaa kraatereita koiratarhassa, omaa tahtoa riittää ja kerjääminenkin sujuu ihan opettamatta. Terveisin Rekku ja Äiti

***

Urospentu

Rekku on suomalainen pentu, jonka emo ei suostunut hoitamaan pentujaan. Rekku veljineen tuli yhdistykselle hoitoon elokuun alkupuolella 4 päivän iässä. Pennut ovat syntyneet 4.8.2005, ja emä on berninpaimenkoira ja isä kultainennoutajasekoitus (mahd. mukana spk ym.). Pentuja on hoidettu ihmisemon toimesta vajaan viikon iästä ja ne ovat todella ihmisrakkaita.