Rasmus 1

5/2005 Rasmuksesta tuli koiraenkeli

Rasmuksen muistolle! Olit meille niin rakas. Sait olla luonamme 10 kuukautta. Elit varmasti elämäsi parhaimman ajan. Olit niin kultainen. Luonteesi oli avoin ja luotit meihin täysin. Ikinä ei ollut ongelmia kanssasi. Rakastit ruokaa ja opit meillä myös leikkimään. Valitettavasti aikasi jäi lyhyeen. Olit niin kipeä. Ei auttanut enää lääkkeet ja hyvä hoito. Silmäsi kertoivat, että olet kipeä. Elämänhalusi jaksoi sinua kuitenkin vielä viedä eteenpäin. Nyt kultapoikani saat kirmailla ikuisilla vihreillä niityillä. Rakastamme sinua niin paljon. Olet ikuisesti sydämissämme. Rasmusta kaivaten Lea, Toni ja Emmi

***

Rasmuksen tarina!

Olin jo pidemmän aikaa selaillut RR:n sivuja, ajatuksena jossain vaiheessa ottaa uusi koira. Kun ensi kerran näin Rasmuksen kuvan siellä, tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt. Tunne oli mieletön. Muutaman päivän kuvaa katseltuani soitin Suskulle ja halusin enemmän tietoa. Susku oli sopivasti lähdössä seuraavana päivänä käymään Varjussa. Tein alustavan varauksen ja luotin täysin hänen mielipiteeseensä. Olin koko lauantaipäivän kuin tulisilla hiilillä, odottaessani uutta tietoa. Oliko koira edes enää Varjussa. No olihan se siellä ja varattuna meille. Seuraava viikko oli pitkä. Mutta vihdoin koitti lauantai ja matka Tallinnaan alkoi. Takana oli kaksi tuntia unta, kun olin siskoni kanssa puoli seitsemän aikaa satamassa odottamassa. Matkaan meidän lisäksemme lähti Iina, Maarit ja Kirsi. Lähdimme minun autolla, sekin toi oman jännityksen reissuun.

Vihdoin auto ulos Tallinnassa ja matka kohti Varjua alkoi. Kävimme vain läheisessä Maximarketissa ostoksilla ja pian olimme Varjussa. Näky ei yllättänyt niin pahasti kuin oletin. Auto tyhjäksi tuliaisista ja toiset vaatteet päälle. Sit menimme etsimään koiria. Kävimme ensin aitauksessa, jossa Suomeen lähteviä koiria olisi. Rasmus ei ollut siellä. Sydän hyppäsi kurkkuun.. Ei muuta kuin etsimään. Onneksi poika löytyi. Vähän makupaloja, ketju irti ja oma remmi kiinni. Voi sitä riemua ku porttia lähestyttiin. Äkkiä pois..

Parkkipaikalla kun avasin auton oven niin poika oli jo puoliksi sisällä. Vähän vettä ja takaluukku auki. Kiire kiire.. Kas näin. Herra kävi makuulle ja huokasi, kuin tietäen et nyt pääsee pois. Kun joku vähänki uskalsi tulla auton lähelle niin poika oli hurjana. Apua ajattelin, mites nyt. Rauhoittui kyllä minun lähelläni hyvin. Kun poislähdön aika koitti, otin pojan ulos, jotta muut saivat ahtautua ensin. Ja Rasmus viimeisenä sisälle. Matka eläinlääkäriin sujui hyvin ja kaikki oli pojalla kunnossa. Ei muuta kuin laivalle ja äkkiä.

Laivalla poika oli todella upeasti, kuin vanha konkari matkustamaan. Portaat meni hyvin, mut laivalla iski sille pieni paniikki ku piti siirtyä toiseen paikkaan. Hyvin selvittiin. Vihdoin Suomessa ja tavarat satamassa jakoon. Hyvästelimme muut ja kotimatkaa oli jäljellä enää vähän.

Vihdoin kotona. Kyllä oli poika ihmeissään. Tyypillinen sakemanni. Vahvat hermot ja kotiutui heti. Kaikki on sujunut loistavasti. Pojalle ei tunnu olevan mitään ikäviä kokemuksia.

Rasmus on nyt ollut meillä kuusi päivää ja täysin kotiutunut. Peseminen oli vaan ainut kauhistus. Harjaus sujuu ja kynsiä leikataan pikkuhiljaa. Ulos lähdettäessä herra odottaa nätisti ja hississä istuu rauhallisesti. Nyt tuntuu, että univelka alkaa vähentyä. Lapset se otti vastaan tyynesti, minua seuraa tarkasti joka paikkaan. Mutta kyllä yksin jääminenkin sujuu, pieni itku tulee. Ruokakuppia odottaa istuen nätisti ja on täysin sisäsiisti. Hampaat ovat pojalla tosi huonot ja oikeaa etujalkaa hieman ontuu. Meillä on lääkäri elokuussa ja sit tarkastus. Rasmus on kyllä kymmenen paremmalla puolella, mutta on herralla lokoisat eläkepäivät luonamme. Tässä muutamia kuvia Rasmuksesta uudessa kodissa. Suuret kiitokset ja terveisiä RR:n väelle Rasmus, Toni, Emmi ja Lea

***

7/2004 Rasmus sai kodin Espoosta

***

Uros, yli 10v.