Pontu

29.10.2015 Pontusta tuli enkelikoira.

Pontu saapui meille 09.05.2009. Siitä päivästä alkoi meille niin rakas ja tärkeä matka, joka suruksemme päättyi 28.-29.10.2015 välisenä yönä. Pontu nukkui ikiuneen kotona, rakkaan isäntänsä vieressä. Pontun kuolema tuli meille täytenä yllätyksenä eikä ennakkomerkkejä oikein ollut. Tällä hetkellä suru on on niin syvä, ikävä raastava ja olo lähinnä lohduton. Perheestä puuttuu jotain niin olennaista.

Saimme viettää Pontun kanssa kuusi ja puoli vuotta. Olemme kiitollisia yhteisestä ajastamme, vaikka se nyt tuntuukin aivan liian lyhyeltä. Pontu oli luonteeltaan kiltti ja suorastaan herttainen. Toisaalta Pontu säilytti loppuun asti myös pentumaisen riehakkuutensa. Toki Pontu myös hidastui ja rauhoittui viime vuosina, mutta riehumishetkinä Pontu oli täynnä energiaa ja vauhtia. Entisestä elämästään Pontu kantoi mukanaan epäluuloa vieraita tai muuten omasta mielestään pelottavia ihmisiä kohtaan. Kun meille tuli vieraita, menimme heitä Pontun kanssa aina pihalle vastaan. Suoraan ovesta sisään tuleva ihminen, ellei hyvin tuttu, oli Pontusta liian uhkaava. Myös ilotulitteet,muut yllättävät ja kovat äänet tai pilkkopimeässä lenkkeileminen oli Pontusta toisinaan pelottavaa. Kuitenkin monet alkuaikoina ilmitulleet pelot ja esimerkiksi eroahdistus saatiin joko kokonaan pois tai ainakin vähentymään huomattavasti. Toivomme sydämestämme, että olimme Pontulle turvallinen koti.

Pontu rakasti kaikkein eniten pitkiä lenkkejä koko perheen kesken. Usein sellaisen aikana Pontu tuli tökkäämään nenällään jommankumman kättä, se oli tärkeä pieni ele, joka vahvisti yhteenkuuluvuuttamme. Pontun lempileikki oli namipiilo tai vinkupossun vinguttaminen. Pontu piti myös silityshetkistä, jolloin hän aina antoi tassunsa meille käteen tai olkapäätä vasten. Nyt on kova tuska siitä, että esimerkiksi tällaista silityshetkeä emme syystä tai toisesta viettäneet Pontun viimeisenä päivänä.

Pontu sai ihmispikkusiskon syyskuussa 2014. Pontu otti vauvan vastaan hienosti eikä tuntunut stressaantuvan uudesta perheenjäsenestä mitenkään. Viime aikoina Pontu oli oppinut, että on kannattavaa istua ihan lapsen vieressä tämän syödessä. Syömisten jälkeen lähdimme pesemään taaperon käsiä ja naamaa, jolloin Pontu usein pisti töpinäksi ja kävi nappaamassa pöydälle jääneen lautasen tähteineen. Pontu piti tehtävänään myös lapsen “ruokakaukalon” puhdistamista. Pontu rakasti perhettään ehdoitta ja nyt voin vain toivoa, että rakkautemme Pontua kohtaan välittyi myös Pontulle. Pontu on poissa ja sydän murtuu siitä ajatuksesta, että emme enää koskaan saa koskettaa sen lämmintä turkkia tai kuulla ihanaa tassujen naputusta. Muutama päivä sitten unohdin hanskat kotiin lenkille lähdettyämme. Lämmitin käsiäni Pontun lämmintä turkkia vasten. Rakkaus on sillä tavalla kuolemaa vahvempi, että ajatus ja muistot Pontusta eivät ikinä unohdu.

Kiitos Rekku Rescue upeasta koirasta, jonka saimme elämäämme. Kiitos Pontu kaikesta. Olit meille niin hieno koira.

***

9.5.2009 Pontu sai kodin Jyväskylästä.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

23.9.2010 Kuvia omasta kodista :)

19.2.2010 Poni, Poni-Poika, Pontu-Poni. Meillä on käynyt suuri tuuri Pontun kanssa. Välillä mietimmekin miten pelkkien kuvien ja tarhaoloissa tehtyjen kuvausten perusteella loppujenlopuksi tiesikin kokoajan niin vahvasti, että tuo koira kuuluu meidän laumaan. Muutaman kuukauden päästä on vuosi siitä kun ensimmäisiä kertoja satuimme selailemaan “Pontun sivuja” netissä. Aika on kulunut nopeasti vaikka toisinaan tuntuukin siltä, että tuo jaloissani (nytkin) lötköttävä koira olisi asunut meillä aina.

Paljon on kuitenkin tapahtunut. Pontu on päässyt “ekalta luokalta” eli arkitottelevaisuus- kurssi ohi ja täytyy myöntää – sen kyllä huomaa. Seuraavaa koulutusta odotellessa harjoitellaan itsenäisesti kaikkia maailman kivoja juttuja. Jäällä, jossa näkee pitkälle vastaantulevat, Pontua voi pitää vapaana! Mikä riemu koiralla on mennä ja tulla vapaasti vauhdilla, kuitenkin kokoajan pitäen silmällä omistajia. Kaikkein hauskinta Pontusta on tulla luoksekäskystä, siitä saa niin mukavan palkinnon. Pontu on oppinut myös kaikenmaailman sirkustemppuja peruskäskyjen lisäksi. Johan helpottui opettaminenkin kun koirakoulusta sai niin hyviä vinkkejä kouluttamiseen!

Pontun kanssa käydään tavallisten lenkkien lisäksi juoksemassa ja jälkiä tekemässä. Alan luottamaan Pontuun myös pikkulasten ja muiden pienempien koirien kanssa ollessa. Pontu ei vähästä hätkähdä, se on hyvä. Vieraita aikuisia kohtaan taas varauksellisuutta liikkuu ilmassa, joskus joku ihminen pelottaa niin paljon että pitää yrittää änkeytyä pienen tuolin alle piiloon. Pontu on kuitenkin oppinut, että kaikki ne pelottavatkin omistajien kaverit ovat pienen kummastelun jälkeen osoittautuneet ahkeriksi rapsuttajiksi.

Yksin on Pontun mielestä tosi mälsä jäädä kotiin. Meillä on niin paljon etätöitä koulusta, että tosiaan kotona tulee oltua paljon. Joka päivä täytyy – vaikkei mitään menoa olisikaan – jättää Pontu edes hetkeksi yksin, jotta yksinolemisen taito pysyisi hanskassa. Usein tyytyy kohtaloonsa ja jää ratkomaan meidän jättämiä tehtäviä, mutta joskus intoutuu koputtelemaan sisäovea joko kynsillään tai koko vartalollaan. Pontu jättää aina yhden pahvilaatikon repimättä, jotta voi meidän kotiin tullessa juosta pahvilaatikko suussa ympäri asuntoa ylpeänä ja sitten riehua sen kanssa hetken. Riehuminen – se onkin ehdottomasti (ainakin maksamakkaran jälkeen) yksi herkuimmista hommista. Eilen lensi pehmolelu gebardi hienosti katonrajan kautta pöydälle kaataen lampun. Vitsi miten hieno räsähdys, sanoi Pontun katse ja eikun uusi heitto – tällä kertaa täysiä kohti telkkaria. Pyörremyrskyleikkien lisäksi Pontu osaa olla myös kaikkein paras päiväunikaveri ja rauhallinen rapsutuksista nauttija.

26.7.2009 Pontu on ollut meillä nyt suurinpiirtein 2,5 kuukautta ja kaikki on edelleen mennyt tosi hyvin. Pontu on hienosti oppinut olemaan yksin eikä mitkään äänetkään enää pelota sitä. Pontu on iloinen ja reipas, oppii nopeasti asioita eikä ole mitään tuhojakaan tehnyt. Kaikki tyttö- ja poikakoirat ovat tähän mennessä olleet Pontun mielestä hännänheilutuksen arvoisia eikä rähinää ole ollenkaan esiintynyt kenenkään kanssa. Ihana Pontu! Terveisin Essi ja Juho

14.5.2009 Meillä on mennyt Pontun kanssa kaikki yllättävänkin mallikkaasti. En tiedä kuvittelenko vain, mutta jotenkin tuntuu, että tuo uusi ystävä piristyy päivä päivältä. Nukkuu edelleen kiitettävästi, mutta valveilla ollessaan on hirveän iloinen ja reipas nuori herra.

Me ei olla vielä pesty Pontua vaikka ehkä syytä olisi. Kylppärissä ollaan nimittäin käyty katsomassa suihkua ja vähän jo kasteltu varpaitakin eikä tuo kaveri siitä ole ollut moksiskaan. Tässä on kuitenkin ollut koirapojalla niin paljon kaikkea uutta ja ihmeteltävää pienessä ajassa, että saatamme viivytellä pesua vielä jonkun aikaa.

Tällä hetkellä tehdään harjoituksia sen eteen, että yksinolo alkaisi sujumaan. Yksinolon harjoittelussa ollaan siinä pisteessä, että vessassa saadaan me lauman jäsenet useimmiten käydä ihan ilman mitään ihmettelyjä. Muutaman kerran on Pontu lähtenyt seuraamaan, mutta sitten aika pian lopettanut vessan oven edessä kyttäämisen ja siirtynyt omalle paikalleen nukkumaan. Ulko-ovi on toistaiseksi vähän eri juttu. Ensinnäkin Pontu aistii hyvin pienistäkin eleistä milloin joku on lähdössä ulko-ovesta ulos ja siirtyy silloin jo valmiiksi eteiseen odottelemaan, että pääsisi itsekin mukaan. Nyt ollaan eilisestä saakka puettu esim. kesken tiskaamisen ulkotakkia päälle ja välillä käyty laittamassa kengät jalkaan ja tultukin olkkariin istuskelemaan jne. Eilen illalla koneella istuessani pyörittelin silloin tällöin käsissäni avaimia ja Pontukin rauhottui aika nopeasti kun ymmärsi, etten eleestäni huolimatta ole lähdössä ulos.

Ollaan käytetty tätä huomioimattomuus-sääntöä ennen lähdön ja takaisin tulon aikoihin n.10 min. Huomioimattomuus on välillä vaikeaa, koska Pontulla on näköjään tapana nousta ihmistä vasten kahdella jalalla seisomaan aina kun jompi kumpi meistä palaa takaisin kotiin. Juho on tällä hetkellä päivät töissä ja minä kesälomalla, joten esim. tänään olen tasaisin väliajoin käynyt viemässä roskia tai ulkona pyörähtämässä muuten vaan. Kävin jopa kaupassa! Pontu pyrkii mukaan ja vinkaisee muutaman kerran yksinjäädessään, muttei hauku tai ainakaan toistaiseksi ole alkanut tekemään tuhojakaan. Toisaalta yksinolot ovat vielä olleet korkeintaan parinkymmenen minuutin mittaisia. Minusta kuitenkin vaikuttaa ihan lupaavalta tämä harjoittelu.

Ainoa toinen asia, johon on jo pakko tässä vaiheessa totutella on liikenteen melu. Eli asumme rauhallisen autotien vieressä ja kun ulos lähdetään, joudutaan kävelemään n.2 minuuttia “ihmisten ilmoilla” ennenkuin metsäalue alkaa. Myös tänne sisälle kuuluu ääntä jos tuosta vierestä kulkee joku kovaääninen kulkuväline esim. traktori tai moottoripyörä. Meillä on onneksi maatasossa oleva ihan tilava parveke, jonka kaiteista lähtee tuollaiset ristikot ihan ylös asti, että siedätyshoitoa voidaan antaa ihan vain pitämällä parvekkeen ovea auki eikä tarvitse pelätä, että koira pystyisi paniikissa pääsemään karkuun parvekkeelta. Tämä harjoittelu on jo selvästi tuottanut tulosta elikkä Pontu ei enää säpsähdä jos sisälle kuuluu ääniä. Välillä käyn parvekkeella lukemassa kirjaa tai muuten vain viettämässä aikaa ja olen jättänyt aina oven auki niin, että Pontu on voinut vapaasti valita missä itse on. Usein se tuleekin tarkkailemaan kiinnostuneena erilaisia ihmisten tai liikenteen ääniä. Ulkona Pontu säikkyy vielä esim. lenkkeilijöitä ja hiukan myös pyöriä ja niitä kovaäänisimpiä kulkuvälineitä. Metsässä se taas on kuin kala vedessä ja aivan selvä jälkikoira Pontusta kokoajan kuoriutuu.

Pikkuhiljaa mennään eteenpäin rauhassa, mutta jo näin neljän päivän yhdessäolon jälkeen voimme Juhon kanssa täydestä sydämestämme vain olla ikionnellisia ihanasta uudesta laumanjäsenestä. – Essi ja Juho

***

Uros, noin 2v.

3.4.2009 Pontu on siirretty koppiin ketjun päähän ja poika vaikuttaa todella apaattiselta nyt. Pienen houkuttelun jälkeen se tulee kyllä katsomaan meitä ja maistelemaan nameja. Se tulee ihan viereen rapsutettavaksi ja paijattavaksi. Tämä herra ansaitsisi jo päästä omaan rakastavaan ja ymmärtävään kotiin, tarhalla olo alkaa vaikuttaa siihenkin.

22.3.2009 Iloinen Pontu odottelee edelleen kotia Virumaan tarhalla. Pontu ottaa minut jälleen riemuisasti ja iloisesti vastaan ja nauttii saamistaan rapsutuksista.

3.2.2009 Pontu on tällä hetkellä niin reipas ja iloinen nuoriherra, että on vaikea muistaa missä kunnossa poika aikoinaan tarhalle päätyi. Nyt luurangonlaihasta ja alakuloisesta Pontusta on tullut äärettömän eloisa ja hyvinvoivan näköinen komistus. Pontu tuntuu rakastavan kaikkia ihmisiä ja osoittaa sen hyppimällä ja “pusuttelemalla” minutkin läpimäräksi:)

8.1.2009 Pontun iäksi arvioidaan noin 2 vuotta. Pontu on keskikokoa suurempi koira, säkäkorkeus 55-60 cm.

Pontu odottaa uutta kotia Virumaan tarhalla. Pontu on huostaanotettu entiseltä omistajaltaan, joka kohteli Pontua huonosti. Pontu oli äärimmäisen laihassa kunnossa kytkettynä lyhyellä kettingillä ladon seinään. Nyt, joulukuun lopulla Pontu on jo hyväkuntoisen näköinen ja iloinen koirapoika! Veimme Pontulle lämpimän manttelin, ja se näytti kelpaavan hyvin pojalle!

Tuleva omistaja noutaa Pontun Tallinnasta.

Kulukorvaus Pontusta on 150€ ja se sisältää rokotuksen, madotuksen, ulkoloishäädön sekä tunnistusmerkinnän. Pontun mukana tulee myös passi josta toimenpiteet käyvät ilmi.