Poisukka (nyk. Poitsu)

8/2013 Poisusta tuli enkeli.

Meidän Poitsu (ent. Poisukka) nukkui tänään ikiuneen. Poitsu saapui meille 2007 Pärnusta ja saimme viettää ihanat vuodet hänen kanssaan. Selkäkivut alkoivat vaivata iän ja rakenteen tuomasta rasituksesta. Päätimme, että rakkaan on aika päästä kivuista ja lähteä sateenkaarisilloille.

***

25.8.2007 Poisukka sai kodin Merimaskusta.

***

Kuulumisia kodista:

21.11.2012 Viime päivityksestä onkin jo aikas paljon aikaa niin ajateltiin päivitellä Poitsun kuulumisia. Suuria muutoksia onkin mahtunut tähän vuoteen. Meidän koiralauman “pomo” jouduttiin päästämään sateenkaarisilloille alkuvuodesta, mikä vaikutti koko porukkaan suuresti. Poitsu ja vanhamamma Daim olivat jonkin aikaa ihan ihmeissään kun heidän komentelija oli hävinnyt jonnekkin. Kaverukset kuitenkin tottuivat tilanteeseen ja Daimi turvautuukin Poitsuun nykyään aika vahvasti. Daim on lähes kokonaan kuuro niin Poitsu on tärkeä tuki vanhukselle. Lenkillä Poitsu on oppinut seurailemaan missä kaveri menee ja jos metsälenkillä vanhamamma jää liian kauas niin sitten odotellaan ja katsellaan ympärille.

Tästä ei kulunut kauaa kun tuttumme etsi yhdelle koiralleen kotia ja päätin kokeilla jos toinen uros sopisi Poitsunkin kaveriksi. Vaikka Poitsu on leikattu niin toiset urokset hänen Daiminsa lähettyvillä eivät ole nostattaneet suurta riemua… Kun uusi tulokas sheltti, Leevi saapui ekaa kertaa tutustumaan Poitsuun ajattelin, että tästä ei tule mitään. Poitsu olisi samantien voinut syödä koko pikkukoiran, sitä mieltä hän oli Leevin tulosta. Pari päivää kuitenkin meni ja käytin poikia yhdessä lenkillä todella paljon ja aina kun Leevi oli lähettyvillä niin Poitsu sai paljon huomiota ja kehuja. Sen jälkeen pojat ovat voineet olla yhdessä joko yksin tai ihmisten seurassa. Välillä Leevi tuntuu käyvän Poitsun hermoille ja pientä mustasukkaisuutta on huomattavissa, mutta kunhan molemmat huomioidaan niin ongelmaa ei ole. Leevi tykkää Poitsusta ihan älyttömästi ja välillä ihan naurattaa kun katsoo Poitsun ilmeitä kun kaveri tunkee liian lähelle :D Kaikki onneksi päättyi hyvin ja kaikki koirat tulevat toimeen keskenään.

Poitsun kanssa aloimme myös käydä tokossa taas uudelleen. Poika yllätti minut täysin omilla taidoillaan ja sillä mitä on valmis tekemään herkkujen eteen. Hiukan tilannetta vaikeuttaa hihnan käyttö, mutta vapaaksi en uskalla päästää kun nenä vie koiran mennessään jos tilanne tulee. Siinä vaiheessa ei enää herkutkaan auta vaan se on menoa. Mutta täytyy katsella millaiseksi poika vanhetessaan tulee kun kuulo on alkanut jo löytyä kun muutama vuosi on tullut lisää :) Enää ei painella täysin kuurokorvaisena lenkilläkään eteenpäin vaan jos joku kutsuu tai rapistelee namipussia niin nenä kääntyy kyllä sinne suunnalle.

Tarkoitus olisi päästä vielä tokon lisäksi kokeilemaan hiukan agilityä, ihan vaan hauskanpidon merkeissä. Leevin kanssa käydään aktiivisesti agilityharkoissa niin siitä tuli idea mennä kokeilemaan Poitsunkin kanssa, Kotipihalla ollaan hiukan hypelty ja kierrelty keppejä mutta hallille olisi tarkoitus mennä, että pääsisi ihan vapaana kokeilemaan eri esteitä. Poitsun ikä ja rakenne hiukan hidastaa tahtia, mutta silloin tällöin pikkuiset leikit ei ole pahitteeksi.

Ylipainoa Poitsulle on kanssa hieman kerääntynyt ja sitä olisi tarkoitus lähteä hävittämään. Ollaan aloitettu juoksulenkit ja käydään pyöräilemässä niin usein kuin mahdollista. Poitsu nauttii täysillä kun pääsee painelemaan oikein kunnolla pyörän vierellä ja jos lunta tulisi niin potkukelkkailu on kanssa hauskaa.

Poitsusta on vuosien kuluessa tullut aina vain suurempi sydäntenvaltaaja mitä aluksi. Monet aristelivat ja hiukan jopa pelkäsivät poikaa aluksi, mutta eivät enää. Nykyään vieraat vastaanotetaan myös paljon lämpimämmin kuin ennen. Ei Poitsu kaikista pidä, mutta aika harvinaista on ettei muutaman tapaamisen jälkeen saa itselleen isoa karvaturria syliin. Osasyynä voi olla kun kaikki kolme koiraa on yhdessä vastaanottamassa niin kaikki haluavat huomiota, siinä ei ole varaa olla kranttu :D Täytyy toivoa, että meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. Poitsulla ei ole sairauksia pahemmin ollut ja eläinlääkärimmekin hiukan ihmetteli kun ei olla vierailtu siellä pitkään aikaan ja nytten kun käytiin niin kyseessä oli ihan normaali, pikku toimenpide. Toivottavasti tilanne jatkuu samalla mallilla. Terveiset kaikille Rekkulaisille! Mukana muutama uudempi kuva Poitsusta. Terv. Poitsu ja muut

8.5.2010 Keväiset terveiset Rekkulaisille! Pitkästä aikaa ajateltiin hiukan kertoilla kuulumisia täältä suunnalta.

Kevät on alkanut mukavasti ja ensimmäiset jätskit on nautittu, vaikka lumien
sulamista hiukan surraan. Poutsun mielestä kunnon luminen talvi oli oikea
ihanuus. Päästiin juoksemaan lujaa potkukelkkaa tai hiihtäjää perässä vetäen,
sai sukeltaa pitkin lumisia peltoja ja ottaa lumipesuja lenkeillä. Viimisetkin lumikasat käytettiin hyväksi, että päästiin kierimään hankeen. Nyt nurmi vihertää ja sekin tuntuu kelpaavan lenkkien jälkeen kieriskelypaikaksi… Uudeksi harrastukseksi on myös tullut ojissa kuljeskelu. Niissä kun on hiukan vettä niin mikäs sen mukavampaa kun kahlailla likaisissa ojissa. :) Ollaan käyty muutamaan otteeseen jo rannoilla kävelemässä, että poika pääsee veteen tassuttelemaan, kesää ja uintireissuja odotellessa.

Viime kirjoituskerran Poitsu on saanut toisen sheltti-tytönkin kaverikseen. Eli pojalla on kaksi tyttöä vahdittavana ja leikkikaverina. Vauhtia riittää, kun kaikki kolme innostuu juoksentelemaan pelloilla. Välillä leikit on hiukan rajumpia, mutta tytöt pitää huolen, että poika ei kokonaan sekoa. Kunnolla riehumaan pääsee sitten koirapuistossa, kun löytyy isompia leikkikavereita.

Muuten Poitsu on hyväkäytöksinen sydäntenmurskaaja, joka on kerännyt itselleen ihailijoita kilteillä silmillään. Välillä hän tosin unohtaa kokonaan oman kokonsa, kun syliin tungetaan aina kun mahdollista. lltaisin kun katsellaan telkkaria täytyy saada laskea pää sohvalla makoilijan masun päälle ja torkkua siinä kunnes on aika mennä kunnolla nukkumaan…

Näihin kuulumisiin ja kesää odottaen! -Poitsu & tytöt- P.S. Mukana muutamia uusia kuvia :)

6.7.2008 Hei taas kaikille! Ajateltiin taas pitkästä aikaa kirjoitella, näin miehen karkureissunjälkeen ei oikeastaan jaksakkaan muuta kuin istua koneen ääreen. :D

Kesä on alkanut hyvin, ollaan käyty moneen kertaan kahlaamassa meressä. Poitsu on näyttänyt nauttivan tästä niin paljon, että silloin tällöin kun hän päättää lähteä itsenäisesti näille omille lenkeilleen (eli karkaa oravan tai linnun perään kun joku on unohtanut oven auki tai vastaavaa)niin hän etsii kaikki lähistön ojat mistä vain löytyy hiukankin vettä ja sinne samantien räpiköimään. Nytkin ulkona odottelee väsynyt ja likainen mies…. Ihan uimaan asti ei kuitenkaan olla uskallettu. Jos mennään syvemmälle niin alkaa pelottaa. Kaikki on hyvin siihen asti kun tassut on tukevasti pohjassa :)

Meillä on tällä hetkellä meneillään myös remontti mihin ollaan suhtauduttu hienosti. Koirilla on käytössä kerrallaan vain yksi tai kaksi huonetta ja ulkona oma tarha. Aluksi hiukan ihmeteltiin miksei enää pääse sohvalle katsomaan telkkaria, mutta tilalle löydettiin ennen ns.”kielletty huone” ja sen iso pehmeä sänky, siellä kyllä maistuu vedellä hirsiä :P Kävimme myös
tutustumassa kerrostalon elämään yhtenä päivänä. Kyllä oli jännää. Parveke oli varsinkin tosi kiva juttu, ja kun siellä oli sopiva “tirkistely aukko” mistä näki kadulle. Poitsu oli koko ajan kurkkimassa mitä siellä näkyy. Autoja meni kanssa ohi vähän väliä mikä oli suuri ihmetyksen aihe, kun eihän meillä kotona autot muuten huristele kun jos pihaan tulee joku. Molemmat koirat olivat aluksi kyllä ihan hiljaa eivätkä uskaltautuneet haukkumaan, mutta kun paikka oli tullut tutummaksi niin uskaltauduttiin jo juttelemaan naapurin ohikulkeville koirille.

Kokeiltiin myös hissiä samalla kertaa. Aluksi se oli tosi pelottava, mutta
pelko muuttui mielenkiinnoksi kun huomattiin, että ovihan “liukuu” mukana. Kun ovi aukesi niin mielellään kyllä tultiin hissistä uloskin, mutta tuli samalla huomattua, että meidän pienisuuri mies ei helposta hätkähdä. :D

Ongelmana meillä on vielä tuo hirveä vetäminen hihnassa. tai lähinnä alkuosa lenkistä kuluu siihen. Yhtenä syynä on varmaan kun talvella ollaan juostu pitkin metsiä pitkässä jäljestysliinassa niin vaikea tottua taas lyhyeen hihnaan. Mutta eiköhän tilanne parane kun taas lenkkeillään enemmän pyöräteillä ja muualla ihmisten keskellä. Poitsulla on myös uusi “vihan” kohde, nimittäin tietyn ääniset mopot/moottoripyörät. Osa saa olla täysin rauhassa, mutta sitten taas osan päälle pitäisi “hyökätä”. Onneksi tähän osataan nyt varautua. :)

Tähän onkin hyvä lopettaa tältä erää, nukkumaan meno aika lähestyy (n.klo.22) ja siitä täytyy yrittää pitää kiinni, koska muuten seuraavana päivänä ollaan niin väsynyttä miestä ettei mikään onnistu. Onneksi Poitsu itse tietää kellon ajan tarkkaan, silloin hän kömpii sänkyyn ja iskee pään tyynyyn :D

Hauskaa kesää kaikille! Terv. Poitsu, Pilvi ja Anni

8.1.2008 Hei taas! Nyt on uusi vuosi ja joulu takana ja päätettiin kertoa kaikille kuulumisia. :D

Joulu meni erittäin makoisasti kinkkua syödessä ja Poitsu sai olla Pilven kanssa ensimmäisiä ketkä pääsivät kinkkua maistamaan, ensimmäinen pala oli heidän. Hyvää näytti olevan, vaikka tarkkana poikana Poitsu aluksi nuuhki tarkkaan ennen kuin maistoi ja sen jälkeen haluttiin lisää ja ahnaasti. Poitsu oli koko edellisillan juossut jo kinkun perässä. Ennen paistamista se piti piilottaa saunaan ettei toinen olisi syönyt koko kinkkua. Ja uunista oton jälkeen keittiöön rakennettiin tuoliaita kinkun ympärille varmuuden vuoksi, kun herralla on välillä tapana ryöstää ruokaa pöydästä kun nenä haistaa jotain ylitsepääsemättömän hyvää… Sinne on mennyt välillä aamupalat tai lounaat parempiin suihin…

Meillä oli jouluna myös paljon vieraita jotka vastaanotettiin epäröiden ja hiukan muristen, mutta kun kaikki oli sisällä ja rauhassa antoivat Poitsun kierrellä ja nuuhkia niin oltiin jo parhaita kavereita. Pikkuinen vauvakin sai olla omissa oloissaan ja mekastaa ja heilua joka suuntaan, mutta Poitsu vain kohteliaasti pysyi hiukan kauempana tai nuuhkaisi hiukan jalanpohjasta, pusukin ehdittiin yhdessä välissä antamaan. :) Eli lapsirakkaalta koiralta tuntuu, kun meilläkin vauva kyläilee aikas usein eikä milloinkaan ole ollut mitään hämminkiä.

Uusi vuosi menikin sitten hieman huonommin. Pommit ei oikein ollut mieleen. Illalla kun piti käydä pieni lenkki niin kun tultiin takaisin poika ei suostunut koko iltana enää menemään ulos. Sitä vain kierreltiin sisällä ja haukuttiin. Pikkuhiljaa sitten rauhoituttiin kun pahimmat pommit oli ulkona ammuttu ja uskallettiin mennä nukkumaan. Aamulla pelosta ei ollut tietoakaan, vaikka silloinkin jossain vielä ammuttiin muutamia raketteja.

Uusia “temppujakin” on tullut opittua. Nykyään Poitsu osaa itse ilmoittaa kun hän haluaa ulos: Hän hakee omat valjaat ja narun, ne kuljetetaan jollekin ja sitten katsotaan tarkkaan että ihminen näyttää siltä että on lähdössä, muuten tulee muutama haukku. Myös poika on joutunut Pilven huijauksen kohteeksi… Poitsulla on tapana vallata aina sohva ja tyyny, oli siellä ihminen tai ei, sitä tullaan sitten vaan syliin jos joku on erehtynyt hänen lempipaikalleen. Ja tästä seuraa ettei Pilvi tunne enää mahtuvansa sohvalle, niin tyttönenhän juoksee käytävälle ja alkaa haukkumaan “aaveita”, koska tietää, että Poitsu urheana pikku-ritarina tulee katsomaan mikä hätänä. Sillä aikaa Pilvi neito juoksee toista kautta valtaamaan sohvan. Hetken päästä ritari saapuu takaisin ja ihmettelee kun paikka on viety ja käy makoilemaan sohvan viereen lattialle hetkeksi, kunnes vuorossa uusi yritys. :)

Poitsusta on muutenkin jo kasvanut oman arvonsa tunteva nuorimies, joka pitää huolta pikku Pilvi -tytöstään ja katsoo ettei vaan muut pojat pääse lähelle. :D Ja nukkumaanmenoajat on opittu, aina siinä 21 aikaan poika on jo ihan väsy ja torkkuu sohvalla kunnes n.22 aikaan toivotetaan hyvät yöt kaikille ja painetaan pää tyynyyn!

Tässä hieman kuulumisia ja hyvää vuoden 2008 alkua kaikille, rapsutuksia ja haleja kaikille karvakuonoille. <3 Terv.Poitsu, Pilvi ja Anni

22.10.2007 2 kk täynnä! Aika on kulunut kuin siivillä. Poitsu on ehtinyt saamaan lihaa luiden päälle ja tekemään ensimmäiset karkureissunsa ja eläinlääkärissäkin on käyty. Karkuteille ollaan muutaman kerran päästy kun on unohtunut joltain ovi lukosta auki. Kerran nähtiin kissimirri ikkunasta niin samassa hetkessä poika olikin jo aukassut ulko-oven ja juossut kissan perään. Siinä sitten lähdin perään ja huomasin kissan puussa ja koiran pomppimassa puun alla ja ennen kuin sain kiinni niin kissa jatkoi vauhdilla matkaa ja koira kanssa… Siinä sitten jälkiä seuraten löytyi koira pellolta kiertämässä sähisevää kissaa kahden metrin säteellä, lähelle ei uskallettu (olikohan kissa sähähtänyt oikein kunnolla?) Iloinen haukahdus sieltä tuli kuitenkin kun Poitsu näki että tulin, poika oli ihan täpinöissään, mutta suostui kuitenkin jättämään kissan rauhaan kun laitoin valjaat ja lähdin viemään pois päin.. Tämän jälkeen
eläinlääkärin kissa vaikutti hieman pelottavalta.. mietityttää että mitäköhän oli tapahtunut sillä välin kun juoksin vasta paikalle…. Muutenkin ollaan todettu, että täysin vapaana olo tulee olemaan aika hankalaa, koska Poitsulla on niin suuri riistavietti. Kissat, oravat ja linnut saavat pojan heräämään ja perään on lähdettävä jos suinkin pääsee. Sen takia ollaankin tehty pieni tarha takapihalle missä voidaan harjotella ja samoin pitkässä jäljestysliinassa ollaan juostu pitkin peltoja ja yritetty harjoitella kaikkia juttuja.

Poitsu osaa jo paljon peruskäskyjä ja kieriminen on sen mielestä ehdottomasti se kaikkein kivoin juttu. :D Ollaan tokossakin käyty kerran ja tarkotus olisi käydä useammin. Kärsivällisyyttä meidän pitää kyllä vielä saada lisää… Jos ei asiat hoidu riittävän nopeasti niin Poitsu kyllä ilmoittaa siitä… Mutta se miten nopeasti ja helposti ollaan opittu kaikkea uutta niin on kyllä saanut leveän hymyn kasvoille. Ja kavereitakin on saatu, varsinkin yksi tyttö (tullut PK:n kautta) oli heti alusta asti niin ihana, että haisteltiin ja heiluteltiin häntiä niin iloisena. Ja löytyi vielä samnakaltaiset taustat koirilta.

Poitsun ikä on myös todettu paljon nuoremmaksi kuin 5-vuotta, eläinlääkärimme epäili jotain alle 3v. ja korkeintaan tuon 3v., koska hampaat ovat niin hyvässä kunnossa. :D JA löytyyhän pojasta aika “lapsimaisia” piirteitä ja energiaa!!

Loppujen lopuksi kun miettii niin mitään suurempia ongelmia ei ole tullut vastaan ja kaikki on sujunut hyvin. Molemmat koirat tykkäävät toistensa seurasta ja puolustavat toisiaan, Poitsu enemmänkin pikkuneitiä, jos vaikka joku iso koira pelottaa Pilveä niin Pilvi painautuu Poitsun kylkeen ja antaa kaverin hoitaa tilanteen. :D (Mukana vielä muutamat uudet kuvat. :D)

2.9.2007 Poitsu on kotiutunut todella hyvin ja tulee toimeen toisen koiramme Pilven kanssa myös mainiosti. Mitä nyt ongelmana välillä on se, että kun Poitsu alkaa riehumaan niin pikkuinen meinaa jäädä alle, vaikka koko ajan opitaan paremmin pitämään puoliaan.

Ensimmäinen yö oli aika levoton ja oppisimme sen, että ovet täytyy pitää lukossa, koska poikahan osaa avata ovia… Mutta muut yöt onkin nukuttu sikeästi minun ja Pilven vieressä sängyssä, Poitsusta on tullut oikea sängyn/sohvan valtaaja :) Ja muutenkin menee todella hyvin ja ollaan todella onnellisia, että päädyimme antamaan Poitsulle kodin, parempaa ei olisi voinut edes toivoa. Suuret kiitokset Yhdistykselle ja Katille, joka auttoi meitä kaikessa mahdollisessa ja auttoi mahdollistamaan Poitsun meille tulemisen. Terv. Anni, Poitsu ja Pilvi

***

Uros, noin 5v.

26.7.2007 Kävimme Poisukan kanssa lenkillä. Poisukka olisi sopiva lenkkikaveri sellaiselle, joka tykkää mennä eikä meinata. Pikkumies ei urheillessa ehtinyt paljon ihmistä vilkuilla. Lenkillä oli seurana Dolly-narttu, jonka kanssa Poisukka mielellään heittäytyi leikin tiimellykseen, vaikka leikkikaveri olikin kooltaan paljon isompi. Poisukka on itse pikkumies.

8.7.2007 Poisukka on n. 5-vuotias uros Pärnun tarhalla. Poika on tuotu tarhalle omistajan kuoleman takia. Pojan ruumiinrakenne on kuin isoksi venähtäneellä mäyräkoiralla. Poika on n. 40 cm korkea, mutta pituutta löytyy enemmälti. Poisukan pää mahtuu juuri tarhan kalteriverkon läpi, josta onkin hyvä kerjätä rapsutuksia.

Poisukka tuodaan yhdistyksen avustuksella Tallinnaan, josta uusi omistaja koiran hakee. Uusi koti saa Poisukan tunnistusmerkittynä, rokotettuna ja EU-lemmikkipassin kera. Poisukan kulukorvaus on 150 €.