Piti

15.2.2018 Pitistä tuli koiraenkeli sairauden vuoksi.

***

24.2.2007 Piti muutti omaan kotiin Tammisaareen.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

27.9.2010 Piti on vähän arka edelleen tietyissä tilanteissa ja vieraisiin ihmisiin suhtautuu varauksella, mutta on kuitenkin erittäin kiltti, eli ei yhtään aggressiivinen, vaikka pelottaisikin. Autossa Piti ei viihdy yhtään vieläkään, vaikka aika paljon on mukana matkustellut. Ihan hyvin se sujuu, mutta mukavaa se ei ole… Parhaimmillaan Piti on maalla, kuten äitini luona, kun on pelkkää peltoa ympärillä. Täällä Ylöjärvellä asumme kerrostalossa ja seinien takaa kuuluvat äänet hieman hämmentää Pitiä välillä, mutta ei nykyään enää pahemmin kiinnitä huomiota niihin. Metsää on onneksi ihan vieressä ja siellä lenkkeillään päivittäin, jolloin Piti saa juoksennella irrallaan. Piti onkin melkoisen tottelevainen poika =) Piti on juuri täyttänyt neljä vuotta ja se kastroitiin 1,5 vuoden iässä. Myös koirakoulussa on opiskeltu samoihin aikoihin. Koirakaveria Pitillä ei ole enää, kun jouduin luopumaan toisesta koirasta kerrostaloon muuton vuoksi. Piti saa kaksi pupua kaveriksi parin viikon päästä, kun edellinen pupumme kuoli äskettäin. Kaikki sujuu siis meillä oikein hyvin, vaikka välillä pelottaa kovastikin jotkin asiat. Olisi mukava tietää, mitä kuuluu Pitin sisaruksille, ovatko ihan “normaaleja” vai vähän arempia, kuten Piti-veljensä =)

10.9.2007 “Piti on kotiutunut tänne Tammisaareen tosi hyvin. Pieniä alkukankeuksia oli, kun kaikkea täytyi niin kovasti pelätä, mutta pikkuhiljaa kaikkeen tottuu. Piti sai tuossa kesäkuun lopulla tyttöystävän, Martan, joka sittemmin leikattiin välttyäksemme koiranpennuilta. Kovasti on koko kesän käyty uimassa meressä, johon puuhaan Piti onkin tykästynyt todenteolla. Myös nurmikolla on ihana kelliä omalla suurella pihalla ja temmeltää Martan kanssa. Mustikan poiminnassakin Piti oli täysillä mukana loppukesästä. Autoilu on vielä Pitille vähän epämiellyttävää, mutta sekin helpottuu pikkuhiljaa, kun mennään usein autolla mieluisiin paikkoihin, ja Martta näyttää mallia, ettei autossa tarvitse pelätä. Pitin suuria onnenhetkiä on, kun Pitiä kuivataan pyyhkeellä tai harjataan. Hännän saa heilumaan myös oman kuvan näkeminen peilistä. Kaikenkaikkiaan Piti voi hyvin ja pelotkin vähenevät päivä päivältä.”

***

Uros, noin 6kk

7.2.2007 Terveisiä kotihoidosta: Piti on reipastunut aivan silmissä! Poika uskaltautuu jo kulkemaan rappuset edestakaisin ja yleensäkin kulkemaan ovista (se oli aluksi aivan pois tolaltaan kun olisi pitänyt kävellä ovista sisään tai ulos). Liikkuvia autoja Piti vielä vähän pelkää, ja ihmekös tuo jos ei niitä ole ennen tottunut oikein näkemään. Auton nähdessään istuu alas ja suostuu liikkumaan vasta kun auto on turvallisen välimatkan päässä. Tottuu kyllä varmasti noihin outoihin, meluaviin rakkineisiin kunhan huomaa, etteivät ne satuta.

Piti tulee toimeen niin kissojen kuin hoitopaikan narttukoirankin kanssa, Sirun kanssa ovat leikkineet välillä niin, että tanner tömisee. Sen verran luonnetta kuitenkin löytyy, että en välttämättä ihan heti suosittelisi toisen uroksen kaveriksi. Kissoihin Piti ei oikeastaan kiinnitä paljonkaan huomiota, ne ovat saaneet olla kaikessa rauhassa.

4-vuotiaan tyttäreni kanssa Piti tulee myös toimeen, tytön nähdessään alkaa häntä piiskaamaan puolelta toiselle ja pussaamaan vaan pitäisi päästä. Piti ei ole haukkunut lainkaan (ainakaan vielä), joten kerrostalossa asuminenkaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Piti on hellyydenkipeä poika ja nauttii suunnattomasti ihmisen läheisyydestä ja rapsutuksista. Se painaa päänsä kainaloon, katsoo hellyttävästi syvälle silmiin, heilauttaa tyytyväisesti häntäänsä ja tuntuu vain kysyvän: saanhan olla tässä sinun kanssasi?

5.2.2007 Terveisiä hoitokodista Seinäjoelta: Piti on yksi Haapsalun neljästä mustasta pennusta, jotka tulivat Suomeen eilen illalla. Autossa Piti matkasi rauhallisesti ja nukkui suurimman osan matkasta. Kaikki tuntuu olevan pojalle aivan uutta: kaulapanta ja hihna, taloon sisälle meneminen jne. Tarpeensa Piti tekee selvästi mieluiten ulos, vaikka sielläkin kaikki on niin uutta ja pelottavaa.

Tullessaan Piti oli todella likainen ja haisi “sille itselleen”. Vasta kolmas pesu kunnon koiranshamppoolla sai turkin tyydyttävään kuntoon. Pesusta Piti tuntui todella nauttivan, vaikka aluksi kovasti pelotti. Istuin siinä kylpyhuoneen lattialla ja Piti istui edessäni ummistaen välillä silmänsä, kun hieroin sitä samalla kun pesin. Varmasti tuntui hyvältä saada kaikki se lika katoamaan! Samoin harjaaminen oli pojasta mukavaa hommaa.

Vielä hieman pelokkaasta koirapojasta kuoriutuu varmasti varsinainen ilopilleri kunhan se vain saa osakseen lämpöä ja rakkautta! Ikää Pitillä on n. 6kk. Pitissä on oletettavasti jotain snautseri- ja noutajatyyppisiä rotuja ja siitä kasvaa keskikokoinen, paino aikuisena arviolta 30-40 kilon väliltä.