Pepi (nyk. Myr)

30.3.2012 Myristä tuli enkeli sairauden vuoksi

Myrri on valitettavasti menehtynyt tänä aamuna. Meillä oli perheessä useammassa koirassa kennelyskää, jota on liikkunut paikkakunnalla runsaasti. Myrri sai saman taudin viime lauantaina. Yskää lukuunottamatta se oli viime keskiviikkoon asti kunnossa, kunnes torstaina siihen nousi kuume. Käytimme Myrrin eläinlääkärissä, ja se sai trakeobronkiittiin antibiootin jolla kuume laski illan mittaan. Tilanne kuitenkin kääntyi ilmeisesti huonompaan seuraavan yön aikana, sillä perjantaiaamuna Myrri ei jaksanut enää nousta ylös. Veimme sen eläinlääkäriin, mutta se kuoli tutkimuspöydälle ennen kuin mitään ehdittiin tehdä. Eläinlääkärin mukaan todennäköinen kuolinsyy on sydänlihastulehdus.

Tämä tuli todella yllättäen, ja torstaihin asti näytti siltä että viikonlopun vaivannut yskä olisi hellittänyt ja Myrri päässyt taudista eroon. On hyvin surullista että näin kävi. Myrriä on ikävä. Jään kaipaamaan talon järjestyksenvalvojaa. Toivottavasti Myrri nyt laukkailee Valhallan vehreämmillä niityillä. Se on siellä paikkansa ansainnut.

***

12.6.2009 Pepi sai kodin Joensuusta karjalankarhukoiranartun kaverina.

***

Kuulumisia kodista:

21.9.2010 Hei! Myrille l. Pepille kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Asunnossa vielä käynnissä olevasta remontista johtuen se on nyt vakituisessa hoitopaikassaan Joensuussa toisen koirani ja perheen muiden eläinten kanssa. Ilmeisesti viime syksynä se haukkui toisen koirani kanssa yksin ollessaan, joten kun täällä on aika lailla melua, ajattelin eliminoida hankaluudet sijoittamalla koirat väliaikaisesti kotipaikalleni Joensuuhun remonttimiesten tieltä. Myr vietti siellä myös ensimmäisen kesänsä kun olin itse töissä, joten vieras paikka ei ole.

Myr tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen lajikumppaneidensa kanssa niin kauan kun
ne, etenkin urokset, pysyttelevät kohteliaan välimatkan päässä. Vanhemman
narttukoirani kanssa se toisinaan innostuu leikkimään, mutta enemmän tämä mies
on luonteeltaan jäyhä yhden ihmisen koira joka ei sosiaalisista hullutuksista
niin jaksa innostua. Kissojen kanssa tulee pääsääntöisesti toimeen valvovan
silmän alla.

Eroahdistus on lievittynyt siitä mitä se oli tarhalta tullessa. Joensuussa
ollessa Myr on päivisin kiltisti tarhassa muiden kanssa ja viettää yöt sisällä.
Minun ollessa paikalla tarhassa oleminen on hankalampaa, sisällä kulkee edelleen
perässä huoneista toisiin.

Koirakoulussa ei ole tullut käytyä mutta itsekseni olen opettanut alo-luokan
liikkeitä. Osaa istua, mennä maahan, seurata, tulla luokse, lisäksi tanssia ja
antaa tassua; paikallaolo tuottaa vaikeuksia vielä. Kuopiossa ollessaan Myr
toimii tallikoirana, viime talvena myös hiihtelimme järven jäällä.

Vieraita miehiä Myr ei edelleenkään arvosta eikä juuri halua olla tekemisissä
spontaanisti tuntemattomien kanssa, mitä ihmiset usein ihmettelevät. Pakolliset
silitykset kuitenkin kestää kunhan ne tulevat naisten t. lasten taholta. Lasten
kanssa muutenkin käyttäytyy mallikelpoisesti, kotosalla on pienempiä sisaruksia
(alakouluikäisiä) joiden kanssa ei ole ollut ongelmia.

6/2009 Hei! Nyt alkaa kulunut ensimmäinen viikko olla lopuillaan, ja Pepikin on ehkä jo hivenen kotiutunut. :)

Viikon kohokohtiin kuuluu mm. nimenvaihdos, jota juhlistamme viikonloppuna
pienimuotoisilla kesteillä. Rautarouva Lyy Kattilakoski saa siis seurakseen
herra Myrmyr Paddingtonin, joka on kaikin puolin osoittaunut hyvin järkeväksi,
sosiaaliseksi ja ystävälliseksi karhuherrasmieheksi niin lajikumppaneidensa
kuin ihmistenkin seurassa.

Sopeutuminen uusiin olosuhteisiin on alkanut vähitellen. Ensi alkuun Myr
läähätti kovin ja oli stressaantuneen oloinen sekä tarhassa että sisällä. Se
kulki perässäni ja pyrki väistämään tyynesti sekä talossa asuvia kissoja että
koiria (tarhailee siis kk-nartun ja leikatun suomenpystykorvauroksen kanssa
tällä haavaa). Alkuun hieman mietin mitä mahtanevat yhtälön osapuolet tuumia
toisistaan, joten ensimmäiset päivät Myr vietti omassa tarhayksiössä suuremman
tarhan sisällä, jossa sillä oli näkö- ja hajuyhteys uusiin tovereihin.
Ensimmäisinä päivinä tämä meidän leikattu spk-uros hieman haukahteli uutta
jäsentä, mutta yllättävän nopeasti sopeutuminen on tapahtunut. Mikäli ongelmia
kuitenkin jostain syystä tulee jatkossa, pystytään kullekin koiralle varaamaan
oma tila ja näin saamaan tilanteen kärjistyminen tasoittumaan.

Ulkoilu ja ihmisten antama rapsutus sekä luonnollisesti camping-makkara ovat
Myrin tähänastisen elämän suuria ilonaiheita. Toiset koirat olemme ohittaneet
korvanhöristyksellä pienen välimatkan päästä, eikä eilisiltainen
elokuvanhakureissu kaupungissa tuottanut ongelmia: Myr ei näytä pelkäävän
siltoja, liikennettä t. hälyä. Karhukoirain tapaan se tosin mieluummin äänestää
jaloillaan metsään kuin cityyn, mikä on täysin ymmärrettävää ja jopa suotavaa.
:) Hajut kiinnostavat paljon, mutta suunnan vaihto onnistuu äänimerkistä ja
Lyytä seuraamalla. Valjaat Myr on hyväksynyt päälleen hienosti, mikä on
mainiota kun ne saavat taas Lyyn pakenemaan koppiin ja jäisivät siis muuten
käyttämättä. :)

Tarhassa Myr on pääsääntöisesti rauhallinen, tosin hieman jännittynyt. Se
selvästi seuraa lauman tähänastisen johtajan, Lyy-tytön, liikkeitä. Ihmisen
tulo portille t. aidan viereen herättää paljon vinkunaa ja töpöhännän
heiluttelua. Tuntuu että se pelkää kovin vielä sitä että se jätetään pois
joukosta ja unohdetaan häkkiin. Iltaisin Myr nukkuu huoneessani Lyyn kanssa,
mikä on sujunut hyvin Lyyn nukkuessa vieressä ja Myrin pitäessä lattiatilaa
hallussaan.

Pesu ei ollut Myrin mielestä maailman kivoin juttu, mutta urhoollisesti se
alistui puljattavaksi kuin sohvachampiooni ainakin. Kuivaajaan tutustumisen
jätimme tuonnemmaksi, mielestäni vesi ja saippuoiminen oli jo aivan tarpeeksi
yhden koirapojan elämään yhdelle illalle. :)

Kaiken kaikkiaan, rodusta yhden koiran kokemuksen omaavana ja jonkin verran
aiheeseen tutustuneena Myr vaikuttaa lähestulkoon miniatyyrikoostaan huolimatta
rodulleen tyypilliseltä urokselta, harvasanaiselta metsien mieheltä. Odotamme
innolla syksyä ja mahdollisuutta metsälläkäyntiin, ihan vain tutustumaan mikäli
asia tuntuu siinä vaiheessa sopivalta. Mitään erityistä
metsästyskäyttötarkoitusta minulla ei ole tässä takana, mutta Lyyn
“metsästyskoulutuksen” jälkeen olen kyllä kiinnostunut kokeilemaan josko Myrkin
haukkuisi hirveä tahikka karhua. :)

Mutta täältä tähän, laitan kuvia tulemaan jahka saan vielä lisää karvaa
irroiteltua & kameran jostain lainaan niin näette sitten töpöhäntäisen
statuksen nykytilassa. :) Palaillaan astialle, trv. Noora, Myrmyr & Lyy

***

Uros, noin 5v. Karjalankarhukoira.

5.5.2009 Pepi se odottaa aina vaan. Ja aina vaan on Pepi yhtä iloinen saadessaan ihmisiltä huomiota. Lähdemme Pepin kanssa jälleen lenkille ja suunnistamme läheiseen metsään. Pian Pepi osoittaa meille kuinka kunnon karhukoiran kuuluu käyttäytyä kun yrittäessäni saada siitä hienoa seisomiskuvaa, heittäytyy poika kierimään maahan uristen tyytyväisenä. Tämän jälkeen yhtä tyytyväisenä ottaa poika vastaan turkinpuhdistus rapsutukset. Yritämme uudestaan kuvaamista, mutta Pepi on sitä mieltä että namien etsiminen on paaaaljon kivempaa (kuten oikean “metsäkoiran” kuulukin) ;) Pepi on ystävällinen ja hiukan veitikkamainen kaveri ja se tuntuu pursuavan iloista energiaa.

23.3.2009 Pepikin on jo pitkään odotellut sitä omaa kotiaan. Poika jaksaa silti aina vaan heilutella iloisena hännän töpöään ja lenkillehän Pepi on valmis koska tahansa. Hihnassa Pepi kulkee hienosti ja vain parhaat hajut saavat hihnan kiristymään hiukan, toki pojan pienehkö kokokin tähän varmasti vaikuttaa.
Pepiltä taipuu myös istuminen, kunhan palkkana on herkkuja. Rapsutuksistakin tämä poika pitää.

Edelleen uskoisin Pepistä kuoriutuvan vielä mukavan kotikoiran, kunhan sillä on omaa pihaakin jossa saa antaa haukun kuulua.

22.2.2009 Pepillä alkaa olla hätä, sillä tarhaa ollaan sulkemassa kevääseen saakka ja tarhalla olevat koirat ovat nyt lopetusuhan alla. Tästä huolimatta säälistä ei rescue koiraa kannata ottaa ja Pepinkin ottoa on harkittava kunnolla :)

5.2.2009 Lisätty Pepille uusia kuvia.

11.8.2008 Pepi odottelee yhä kotiaan Haapsalussa. Se asustaa samaa häkkiä yhdessä Tutsin kanssa. Ajamme Haapsalun tarhan pihaan ja meidät nähdessään alkaa Pepin töpöhäntä vispata ja haukku raikaa. Se tulee innoissaan hakemaan nakkia ja rapsutuksia. Viemmä kaikki kolme karhukoiraa lenkille yhdessä Heinin ja tarhan työntekijän Aven kanssa. Pepin pitää saada kulkea ensimmäisenä ja se onkin selkeä pomo tässä laumassa. Pepi vetää hihnassa jonkin verran, mutta kokonsa vuoksi on helposi hallittavissa. Häkistään Pepi haukkuu tarhan ulkopuolella kävelevälle Dingolle ja häkkiin erehtyvät pulutkin saavat kyytiä.
Pepi vaikuttaa vekkulilta, tyypilliseltä karhukoiralta jolle soisi oman kodin maalta. Pepi varmasi pitäisi pihan orava ja lintu vapaana ;)

30.6.2008 Pepi on otettu huostaan alkoholisoituneelta mieheltä yhdessä kahden muun karhukoiran kanssa. Pepillä on syntymästä asti ollut töpöhäntä. Omistajan sanojen mukaan Pepi on puhdasrotuinen, mutta papereita ei tästä meillä todisteena ole.

Pepi on hyvin oman arvonsa tunteva uros ja onkin tottunut toimimaan johtajana omassa laumassaan. Tästä syystä se ei pidä muista uroksista, narttujen kanssa se kyllä tulee toimeen. Pepi pitää kovasti ihmisistä, mutta pienten lasten perheeseen sitä ei suositella. Karhukoiralle tyypilliseen tapaan Pepi haukkuu paljon.

Uusi omistaja noutaa Pepin Tallinnasta.
Pepin kulukorvaus on 150€ ja se sisältää kertaallen rokotuksen, madotuksen, loishäädön sekä tunnistusmerkinnän.