Paapo / Pavlov

20.9.2007 Paaposta tuli koiraenkeli.

Paapo nukutettiin ikiuneen vanhuuden vaivojen vuoksi, ikää papalla oli arvioiden jo 14 vuotta. Hyvää matkaa Paapo-kulta!

***

11/2004 Paapo sai kodin kotihoitopaikastaan Porin läheltä

***

Kuulumisia kodista:

8/2006 Paapo porskuttaa edelleen! Yleensähän vanhalla koiralla vauhti on hiipumaan päin, mutta jotenkin tuntuu että Paapolla on käynyt päinvastoin :). Se on tätänykyä paljon reippaampi kuin ennen. Se pärjäilee muiden koirien kanssa, on sisällä yhdessä niiden joukossa ja myös ulkonakin. Ruoka on Paapolle tärkeä juttu, sitä pyydetään komentamalla haukkuen. Lempipuuhaa on tietysti lojua tyttöjen kanssa sängyssä, joskus Paapo innostuu vielä jopa leikkimään, omaan pappamaiseen tyyliinsä! Mitään vaivoja tai sairauksia Paapolla ei ole ollut ja toivotaan jatkuu samaan malliin. Nyt kesällä Paapon oloa on kevennetty ajamalla turkki pois. Ikäarvio Paapolla voisi olla ehkä siinä 13 vuoden paikkeilla.

7/2005 Triinun kuoltua huhtikuun ensimmäinen päivä, ajattelimme, että annamme Paapolle mahdollisuuden kokeilla asumista meillä sisällä, aiemminhan se asusti sille remontoidussa huoneessa navettarakennuksessa. Paapo sopeutui sisään välittömästi, mitään ongelmia ei ole ollut, vieraita se ei tosin hyväksy pahemmin, mutta sehän on täysin ymmärrettävää vanhalta vartiokoiralta. Nyt Paapo on asunut 3 kuukautta sisällä, ja ei varmasti itsekään enää haluaisi muualla olla. Ikä jo hieman painaa vanhustamme, mutta mieli on vielä pirteä. Näin lämpimillä ilmoilla Paapo ei kyllä halua olla ulkona kuin pakolliset, mieluiten lepäilee sisällä viileämmässä. Kipulääkkeitä ei tällä hetkellä tarvitse antaa kuin satunnaisesti, mikä on tosi hyvä juttu. Toivottavasti Paapolla on vielä edessä monta hyvää vuotta!

11/2005 Paapo on asustellut meillä nyt puolisen vuotta, ja täytyy sanoa, että yhä enemmän päivä päivältä tykästymme tuohon vanhaan paapparaiseen. Eihän Paapo toki mikään jokapojan koira ole, pikemminkin hyvin valikoiva koiravanhus. Sen luo ei ole oikeastaan asiaa kuin minulla ja miehelläni, tytär saa kyllä mennä, jos on lihapullia mukana :).

3/2005 Paapo on asustellut meillä nyt puolisen vuotta, ja täytyy sanoa, että yhä enemmän päivä päivältä tykästymme tuohon vanhaan paapparaiseen. Eihän Paapo toki mikään jokapojan koira ole, pikemminkin hyvin valikoiva koiravanhus. Sen luo ei ole oikeastaan asiaa kuin minulla ja miehelläni, tytär saa kyllä mennä, jos on lihapullia mukana :). Paapolla on jatkuvana lääkityksenä Rimadyl nivelrikkoon, muuten se voi oikein hyvin. Pieniä lenkkejä Paapo jaksaa tehdä, mutta kovin pitkälle se ei enää jaksa, sama juttu on vähän Triinunkin kanssa, huomaa että paljon ovat askeleet lyhentyneet vanhuksilla talven jälkeen. Paapolla on mainio tyyli juosta meitä vastaan korvat luimussa hymyillen, joku voisi luulla sitä vihaiseksi, mutta tällä tavalla Paapo ilmaisee kiintymystään. Enpä olisi uskonut, kun muistelen Paapoa kopissansa varjussa haukkumassa, että puolen vuoden päästä kyseinen koiraherra on täysin sopeutunut meille ja me siihen niin, ettemme oikeastaan enää edes muista aikaa ennen Paapoa :)! Mirkku &co.

Paapo arvioitiin 10-11-vuotiaaksi, ja sen näkö on jo huono, luulen että se on lähes sokea, ja lisäksi sillä on nivelrikkoa, joten päätimme että Paapo saa olla meillä loppuelämänsä. Viiden hoitoviikon jälkeen Paapo on jo täysin kotiutunut meille ja luottaa meihin, ja ajatus siitä, että Paapo sijoitettaisiin vielä jonnekin, alkoi tuntua yhä huonommalta, mitään ongelmia ei ollut myöskään Paapon suhtautumisessa tyttäreemme. Paapo on jo oppinut tuntemaan pihapiirimme, eikä sen varmasti huonon näkönsä vuoksi olisi ollut helppoa taas opetella uudet asiat ja ympäristöt. Vanhalle koiralle paras ratkaisu oli jäädä meille, meillä kun yhteinen elämä sujui alusta alkaen hyvin!

***

Uros, noin 10-11v.