Nuffi (nyk. Nufi)

Nufin tahti alkoi hidastua viime talvena. Kuulo oli heikennyt jo aiemmin ja silmiin hiipinyt kaihi. Pidemmistä lenkeistä se luopui vuodenvaihteessa. Nivelrikkolääke vaihdettiin kevättalvella pistoshoitoon, mikä toimikin monta kuukautta hyvin. Jotain kipuja ilmeisesti kuitenkin oli, koska viime kuukausina Nufi ei enää tykännyt harjaamisesta tai nostelusta. Ruoka maistui kuitenkin loppuun asti ja tarpeiden teon yhteydessä se nuuskutteli kotikadun varren viestit. Vähitellen voimat kuitenkin heikkenivät ja tänään Nufi sai lähteä lepäämään tutun eläinlääkärin auttamana, mamman silittelemänä, omalle patjalle nukahtaen. Nufin viimeisten kesien ehdoton suosikkipaikka oli viisi vuotta sitten hankittu siirtolapuutarhamökki: kun se huomasi, että oltiin lähdössä mökiltä kotiin, se pisti aina päälle nelitassujarrutuksen ja se piti kantaa autoon. Nufin tuhkat sirotellaan aikanaan mökille, missä sen oli hyvä olla.

9.9.2012 Nuffi sai kodin Jyväskylästä.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:16.9.2017 Nufi on ollut kotona nyt 5 vuotta. Tämän viikon vähän surullinen kuuluminen on, että toinen koiramme nukkui pois. Nufi sai käydä nuuhkaisemassa lähtenyttä kaveriaan ja luulen, että kun se on vanha viisas narttu, se ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Nufi on hyväkuntoinen ja reipas ja valopilkkuna tässä tilanteessa on nyt se, että lenkkimme ovat pidentyneet, kun voimme retkeillä ilman että tarvitsee huolehtia siitä, jaksaako paljon sairastellut kaveri mukana. Nufi onkin vienyt minua jo mitä erilaisempiin paikkoihin: järven rantaan, kiipeilemään harjun rinteille – jopa taidenäyttelyyn! Kävelimme yhtenä päivänä nimittäin kaupungilla ja Nufi pysähtyi kurkistelemaan avoimesta gallerian ovesta sisään. Siellä oltiin valmistelemassa näyttelyä illan avajaisia varten ja kun taiteilija huomasi sisälle kurkkivan koiran, hän kutsui meidät nauraen sisään. Ja otti vielä kuvan Nufista, näyttelyn ensimmäisestä vieraasta. Luulen, että Nufi on elämänsä kuusi ensimmäistä vuotta ollut perheen ainoa koira, joten ainokaiseksi jääminen ei sille ole uppo-outoa. Hyvää syksyä kaikille rekkulaisille toivottavat Nufi ja mamma. :-)

7.2.2016 Nufi on ollut ilonamme nyt 3,5 vuotta, neito lienee noin 9-vuotias. Ja edelleen kuuluu hyvää. Nufi on ollut reipas ja terve. Tytär ei enää asu kotona, mikä oli varmasti Nufille aluksi haikeaa, mutta tapaaminen on sitten aina sitäkin riemukkaampi. Kun iltaisin istun sohvalle, Nufi kiepsahtaa viereeni, kääntää masun näkyviin ja ynähtää merkitsevästi: silitä mahaani. Ja mielellänihän minä:-)

14.10.2013 Reilu vuosi on jo siitä, kun hain Nufin kotiin. Nufista on tullut erityisesti tyttäreni koira – kun hän on poissa, Nufi käy ikävissään hänen sängyssään nukkumassa. Ja jälleennäkemisen ilo on aina sydäntälämmittävää. Toisen koiramme kanssa painiminen on jokapäiväinen huvi. Välillä toinen koiramme sairasti ja silloin eivät painineet, mutta nykyään meno on taas villiä. Nufi on ollut terve. Hammaskiven poisto vain on kohta ajankohtaista. Nufin turkki on aika haasteellinen, kasvaa nopeasti ja takkuntuu varsinkin valjaiden alta helposti. Keväällä käytin sen liikkeessä trimmattavana ja se onnistui hyvin, oli selvästi Nufille tuttua touhua. Ostin trimmerin kotiin, mutta siitä Nufi ei tykkää, joten olen viime aikoina käyttänyt trimmaussaksia. Keväällä käyttämämme trimmaajan liike muutti valitettavasti kauemmas, pitäisi etsiä vähitellen uusi, että saisi pidettyä turkin helppohoitoisempana. Herkästi innostuva ja innostuessaan äänekäs Nufi on yhä, mutta herttainen persoonallisuus. Se rakastaa selällään sohvalla nukkumista ja mahan rapsuttelua yli kaiken. Kultainen pikku koira. Mukana kuva Nufista, tänään söpösteli parveketuolissa. :) Kiitos Rekku Rescuen tärkeää eläinsuojelutyötä tekeville puuhaihmiselle ja hyvää syksyn jatkoa!

26.12.2012 Nufi on ollut virkeä ja terve. Ruoka maistuu (ja sitä on näköjään tarjoiltu vähän turhankin avokätisesti, koska paino on taas hieman noussut…). Haukkuminen on vähentynyt, vaikka vieläkin se kiihtyneenä helposti innostuu haukahtelemaan. Puheliaisuus taitaa olla neidon luonteenpiirre – sylissä rauhoittuu parhaiten. Alussa Nufilla ei ollut juuri muita ääntelyitä kuin murina ja haukku, nykyään juttua tulee monenlaisella sävyllä. Ensimmäiset huokaukset kuulin, kun oli ollut meillä kolme kuukautta!

Turkki on mielenkiintoinen: jaloissa tiukkaa kikkuraa, selässä suorempaa ja harvempaa. Selän ohuen karvan takia hankin aika pian ensimmäiset talvitakit. Vieläkin on arvoitus, millaiseksi turkki lopulta kasvaa. Outona piirteenä on ollut karvojen syöminen: Nufi kulkee asunnossa ja nuolee lattioita. Näin syödyt karvat se sitten oksentaa tiiviinä karvapötkylänä. Syytä tähän selvitellään ja korjauskeinoja etsitään. Metsästäminen kiinnostaa Nufia kovasti. Kuvassa yritetään päästä oravan perässä puuhun… Nuhwulaisesta on tullut meille hyvin rakas. Nufi ja perhe toivottavat kaikille hyvää uutta vuotta 2013!

9.10.2012 Hain Nuffin kotiin Helsingistä noin kuukausi sitten. Tyttö oli matkan jäljiltä kovin stressaantunut ja pelokas: höselsi, haukkui pitkiä aikoja, kiskoi hihnassa, näykki jalkojani, jäykistyi kosketuksesta liikkumattomaksi, vilkuili vain arasti kulmiensa alta ihmisiä. Isot elämänmuutokset totta kai näkyivät sen käytöksessä. Toinen koiramme, cavalierpoika, oli lisäksi aluksi kovin mustasukkainen, mikä varmasti ahdisti Nuffia myös. Ruoka sentään maistui alusta lähtien eikä maha mennyt muutoksissa sekaisin. Itsestä tuntui oudolta, kun yhtäkkiä kotona oli koira, jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä ja jonka reaktioita ei tuntenut. Mutta tästä alkoi tutustumisemme, puolin ja toisin.

Neito – jonka kutsumanimi on lyhentynyt Nufiksi – on vähitellen osoittautunut reippaaksi ja yleensä hyväkäytöksiseksi tytöksi. Nufi on täysin sisäsiisti, antaa käsitellä itseään vastaan hangoittelematta ja vaikuttaa oppivaiselta ja fiksulta: tuntee jo oman nimensä, osaa tulla luokse ja istua käskystä (silloin kun katsoo, että se kannattaa tehdä :-) ). Istuu eteiseen lenkin jälkeen rauhassa odottamaan tassujen pyyhkimistä ja valjaiden riisumista eikä hössötä ruoka-aikaankaan vaan odottelee kärsivällisesti. Nufilla on selkeästi riistavaistoa: tyttö vaanii sorsia matalana hitaasti lähestyen ja mielellään pinkaisisi jäniksen perään. Hihnassa vetäminen on vähentynyt aika hyvin itsestään, kun koira on muutenkin vähitellen rentoutunut ja rauhoittunut. Nufi rakastaan pehmeää ja mukavaa: mieluiten lepäilee sohvalla sohvatyynyjen päällä (kuva), pehmeässä koiran pedissä tai ihmisten sängyissä.

Nufi on ensimmäisestä yöstä lähtien nukkunut sänkyni jalkopäässä: ensimmäisenä yönä joka kerta kun vaihdoin asentoa, Nufi nousi ylös ja kävi nuolaisemassa naamaani. Onneksi ei kuitenkaan ole öisin tehnyt tätä sen jälkeen! Nufi viihtyy nykyään myös sylissä: aluksi ei osannut rentoutua siinä, mutta nykyään saattaa nukahtaa syliin rapsutteluun ja silittelyyn. Sitä on varmasti pidetty paljon hyvänä edellisessä kodissa. Puruluiden järsiminen on myös kovasti mieleen: ne auttoivatkin alussa selvästi rentoutumaan, kun uusi koti ja uudet ihmiset muuten jännittivät ja pelottivat. Aika herkkähaukkuinen Nufi on ja innostuessaan ääntä lähtee, joten kerrostalonaapurien takia on hyvä että olemme löytäneet keinoja, joilla koiraneiti osaa myös rauhoittua. Poikakoiramme kanssa Nufi on kova mimmi painimaan ja vaikka on tätä kevyempi, vippaa pojan helposti alleen selälleen sätkimään. Tomera täti! :-) On kiva huomata, että koirilla on mieleistä seuraa toisistaan. Mustasukkaisuus on helpottanut: ihmisten huomiosta kyllä vähän kilpaillaan, mutta se taitaa olla aika tavallista.

Terveyden osalta saimme evästykseksi Viron eläinlääkärin terveiset kohonneista maksa-arvoista. Nufi on nyt syönyt vain maksapotilaiden erityisruokaa (ja niitä puruluita) ja ensi viikolla mitataan arvot uudelleen. Toivottavasti tilanne olisi kohentunut. Tällä hetkellä hoidamme myös silmätulehdusta ja korvaan pesiytynyttä hiivaa – vaivoja, jotka saivat tytön pariksi päiväksi vähän alavireiseksi. Lisäksi silmästä löytyi sisään päin kasvava ripsi, jonka ell poisti. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olemme saaneet perheeseemme suloisen, persoonallisen tytön. Välillä tulee mietittyä, millaista sen aiempi elämä on ollut: mistä juontuu sen suuri lapsirakkaus, miten se asui ja mitä osasi. Ja miksi se lenkeillä haluaa käydä jokaisen kerrostalon alaovella – etsiiköhän sen entistä kotiaan?

***

Narttu, noin 6 v.

15.8.2012 Nuffi on elellyt kotikoirana, mutta valitettavasti tytön omistaja kuoli ja tyttö päätyi sen takia koiratarhalle. Nuffi etsiikin nyt uutta mahdollisuutta ja välittävää kotia, joka on myös kiinnostunut laittamaan tytön dietille, koska Nuffi on ollut ruoka-aikana hieman liikakin kotona ja tarhan johtajan esitellessä ensimmäistä kertaa Nuffia, hän esittelikin, että tässä on makkara :) Nuffi on säkäkorkeudeltaan pieni n. 35 cm.

Uusi omistaja noutaa koiran tarhalta yhdistyksen avulla. Luovutusmaksu 250e sisältää mikrosirun, rokotukset, ulko- ja sisäloishäädöt sekä steriloinnin. Koiralla on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Koira tulee Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle.