Niko

6/2013 Nikosta tuli enkeli onnettomuuden vuoksi.

***

1/2013 Niko sai uuden kodin.

***

Kuulumisia kodista:

15.3.2013 Suhtauduin vähän varauksella rescuekoiraan koska molemmat aiemmat koirani olen kasvattanut pennusta saakka, joten tuli iloisena yllätyksenä että koira ei suinkaan ollut sellainen traumatisoitunut moniongelmainen viirupää kuin olin odottanut vaan kiltti, iloinen ja tottelevainen … viirupää :-D

Kuten pikku pystärinsukuisissa koirissa aina, vauhtia riittää ja energiaa ei saa loppumaan yhtään millään, ei vaikka leikkisi naapurin mustan schäferin kanssa kolme varttia putkeen, käveltäisiin kaksi tuntia räntäsateessa, kenguruitaisiin puoli tuntia niin paksussa lumessa että väliin näkyy niksusta vain korvat, aina vaan tuntuu olevan jossakin varapatterissa täysi varaus jäljellä!

Nixu on sopeutunut hyvin asumaan yhdistetyssä loft-asunnossa/Harrikkatallissa. Isossa hallissa riittää vauhdikkaalle koiralle tilaa viipeltää päivällä, kylmän autotallin puolella on hauska metsästää hiiriä niin että jumalaton kilinä ja kolina vaan käy ja illalla on kiva käpertyä isännän siliteltäväksi strategisesti sohvan viereen sijoitetulle pedille. Sohvan omistussuhteestakin olemme jo lähes yksimielisiä; sohvalla röhnötetään vain kun isäntä ei ole näkemässä :-D

Nixu tulee mainiosti lasten kanssa toimeen ja muksut ovat häneen hyvin tykästyneitä. Vieraita koira tervehtii iloisesti (ja turhankin riehakkaasti) mutta ei ärhentele yhtään tuntemattomillekaan jos olen itse paikalla..

Edelleenkään koira ei ole tuhonnut yhtään mitään pl. omat lelunsa. Kerran oli lattialle jääneestä ruokakassista kadonnut jahopaketti joka löytyi olohuoneen maton päältä – EHJÄNÄ. Aika tarkka poika.
Yhden ekalla viikolla tyhien säilytyslaatikoiden pinoon tehdyn pisun lisäksi on ollut täysin sisäsiisti ja kun tarpeeksi ilkeään äänensävyyn asiasta mainitsin niin ei enää edes koeta kätkeä verisiä ruoankappaleita sohvatyynyjen väliin. Kätkeminen on nixulle kyllä toinen luonto ja puruluun ja siankorvan kappaleita löytyy mitä merkillisimmistä paikoista…

Oltuaan nyt kuukauden tontilla Nixu on alkanut lopulta syömään ihan kunnolla (no aika vähän yhä mutta pieni on koirakin), syö sekaisin Muschin raakaruokaa ja kaupan nappuloita/kastikkeita ja kaikki tekee jo hyvin kauppansa eikä ruokaa enää jää lautaselle. Joskin on kyllä tasan ensimmäinen koira joka ei imuroi lattialle pudonneita popcorneja…

Luoksetulo on edelleen hakoteillä, ne muutamat kerrat kun on lapset päästäneet vahingossa oven välistä karkuun (ja sen kerran kun päästin itse sikapitkän lenkin jälkeen keskellä peltoa ihan kokeeksi) on edessä ollut puolen tunnin metsästys ja autolla kyytiin nouto. Sisätiloissa tehdään mitä tahansa koirankeksistä ja ilmankin mutta ulkona “korvat katoavat” ja kaikki muu kiinnnostaa paitsi ihmiset. Sääli sinänsä koska koiralla on valtava metsästysvietti – jäniksen jälkien perään se yleensä katoaakin – jota voisi vaikka koettaa hyödyntää jos luoksetulo saadaan ajan kanssa toimimaan. Narun perässä kyllä totellaan mutta päästäpäs koira irti niin se vetää häntä ojossa puolen kilometrin päähän eikä ole pätkääkään kiinostunut kenestäkään (paitsi autoilusta).

Olen laittanut Nixulle talon päätyyn liekanarun pitkästä taakkaliinasta jossa se saa välillä pällistellä maailman menoa pihalla keppiä jyrsien kun tuntuu tuo ulkoilma olevan mieleen. Teen varmaan koiralle keväällä aitauksen&kopin jotta se saa halutessaan viettää väliin pidempiäkin aikoja ulkona, jos vaikka siitä ulkona olemisesta katoaisi suurin hohto niin keskittyminen ei herpaaantuisi niin helpolla.

Vetotaipumukset eivät ole olleet oikeastaan ollenkaan ongelma; aloitimme vetovaljailla ja lyhyellä hihnalla, siirryimme kontrolloituun flexiin (maantietä kuljettaessa kiinni, “vapaa”-komennolla auki ja ei koiraa sekoittavia väliasentoja). Nyt olemme treenanneet vielä isännän vieressä (eikä edessä hihna piukalla) kävelemistä joka sekin alkaa sujua kohtalaisen hyvin joka on varsin huojentavaa.

Nixu oli saanut jo peruskoulutusta ja kun edellinen koira oli tyhmä kuin saapas niin on ihan häkellyttävän hienoa kouluttaa koiraa joka oppii jo ensimmäisellä opetuskerralla mitä ollaan ajamassa takaa. Jollekin naureskelin että tämä on just niitä koiria jotka voi kouluttaa vaihtamaan vaikka Chevy Vanin sytytystulpat jos vaan koirankeksiä piisaa…

Että tämmöstä. Hienosti sujuu, hyvin on sopeuduttu ja Nixu on vallan ihana otus <3 T. Henkka

***

Kastroitu uros, noin 1,5v. Sastamalassa

7.10.2012 Noin 1,5 vuotias Niko etsii uutta kotia omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi Sastamalassa.

18.9.2012 Niko on nyt hiukan yli vuoden ikäinen, kiltti pystykorva-mix. Rotusekoituksensa vuoksi poika etsii kotia maalta, mieluiten omakotitalosta, mutta rivitaloakin voidaan asumismuotona harkita. (Asuu sellaisessa nyt.)

Niko viihtyy ulkona, mutta täysin ulkokoiraksi ei yhdistys poikaa luovuta. Nikolle on opetettu peruskäskyjä, ja se onkin halutessaan varsin oppivainen kaveri. Hiukan nirso namien ja ruoan suhteen. Niko on tottunut hihnaan, mutta meno on välilä melkoisen vauhdikasta. Vapaana Nikoa ei voi juurikaan pitää, sillä pystykorvan veri vetää kovasti maailman hajuja tutkimaan ;) Niko rakastaa leluilla leikkimistä ja touhuamista, mutta myös sohva ja kainalopaikka kelpaavat. Niko kaipaa rinnalleen jämptiä omistajaa, jolla on tarjola pojalle rajoja ja rakkautta. Nikoa ei luovuteta kissakotiin. Hiukan isommat lapset ok.

Kulukorvaus kodinvaihtajasta on 100€.

***

2/2012 Niko sai kodin Sastamalasta

Niko on alle vuoden ikäinen suomalainen kodinvaihtaja. Nikosta löytyy ainakin pystykorvaa. Kiva ja ystävällinen kaveri.