Nikita 1 (nyk. Niki)

15.5.2017 Nikistä on tullut enkelikoira.

Nipsuneiti eli pitkän ja hyvän koiran elämän, oli vieläkin virkeä, mutta pahanlaatuinen kasvain kielessä teki juomisen ja syömisen mahdottomaksi. Oli kovapaikka kaikkien näiden vuosien jälkeen tehdä päätös, mutta kun laittoi vaakaan omat tuntemukset ja kiintymyksen ja toiseen kulhoon koiran kärsimykset, oli olemassa vain yksi oikea ratkaisu.

***

2004 Niki muutti omaan kotiin.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

25.11.2013 Nikita tai siis Niki, Nippe, Nipsu, Nipsuneiti (rakkaalla lapsella monta nimeä) tuli meille 2004 alkuvuodesta. ”Niinne vaan vuojet vierii, sano mustalaispoikakin ku 4 täytti” ja niinne o Nipsuneidilläki vierineet, ny alkaa oleen (tai ollut) 10 synttärit, kukaanhan ei tiedä tarkasti synttäripäivää, kun reppana kadulta löydetty (arvio oli 3-4 kk ikää).

Kiltti on Nipsuneiti (leikattiin jo nuorena) ollu ja sopuisasti tullu toimeen niin lasten kuin muiren koirienkin kanssa.

Ainut mihin ei koskaan oppinut, tai sitten ei itsellä (koulutushermo kestänyt) pihapiirissä oleen. Tietynaikaa saattoi nuorena leikkiä pihassa kiltisti, mutta sitten näki jo ennakolta koska lähdetään, Nipsu pysähty paikoileen ja jäi katsomaan naapuriin, jos silloin ei kerennyt pantaan, sit mentiin ja lujaa.

No näistäkin jäänyt hauskoja muistoja, Nipsuneiti taas kerran lähti naapuriin ja tietty ukko perässä. Koiruutta ei näkynyt missään naapurin pihassa ja lähdin takaisin kotio hakeakseni auton. Sitten kun lampsin pihaan niin siellähän se Nipsuneiti istuu rappusilla naapurin ”rekun” luu suussa ”Kato mitä löysin, toin meille eväät”, ei siinä oikeen vihanenkaan voinut olla. ;)

Muutamavuosi sitten, kun tyttö muutti kerrostaloon, Nipsukin koitti kerrostaloasumista, mutta eipä tuo tainnut häävistä olla, niinpä Nipsuneiti muutti takaisin ”kotiin”. Mutta kyllä häntä koiraa heiluttaa, kun tyttö tulee kotona käymään (vaikka saattaa tietää kynnen leikkuuta).

Nipsulla on eteisessä ”oma” 80 cm korkea kaappi, jonka päältä on hyvä pitää vahtia ikkunasta. Keväällä (13) ei enää pääsyt kaapin päälle ja jo aattelin, että Nipsun alkaa aika oleen pikkuhiljaa täynnä, mutta mitä vielä, kk verran kesti kivuliasta aikaa (jokin revähdys ilmeisesti). Pikkuhiljaa nousi ensin tuolille ja siitä sitten kaapinpäälle, nyt hyppää taas (ku nuaret plikat) paikaltaan 80 senttiselle kaapilleen vahtimaan maailman menoa. (Koittakaas 70 v. tai vaikka nuaremmat samaa, harvalta onnistuu;)

Nuarena oli Nipsuneidillä virtaa, nyt alkaa rauhottuu, yks päivä ku jäi ovi auki N-neiti käveli pihalle kohti porttia, eipä tarvinnu ku sanoa rauhalliseti, ”Eihan Nipsu sinne mee?” ja kiltisti palasi takasin.

Näin se maailma ja ikä meitä kaikkia kouluttaa.

Tämmöttisiä kuuluu Nipsuneidille tänään, toivottavasti näitä notkeita päiviä riittää vielä huomiseen ja ….

2004 Eka viikko on viärähtäny uuressa korossa, on sitte viimmesempäälle viksu likkalapsi, meinaan toi Niki. Ei ollu sisäsiisteyrestä tiatoakaa kun tultiin kotio viime lauantaina, mitä ny paperille osas, jos sattu osuu. Nysse jo osaa pyytää pihalle, mitä ny pari vahinkoa on sattunu. Tosinneki voi kyllä mun tilii pistää, ku en muistanu, jotta ku lapsella o hätä nii sillon o hätä, eikä ruveta mitää ulkohousuja vaihtelee.

Emäntä sen, heti ku näki, Riesa-Pelleks nimesi :) ja joka aamu vie lenkille viiren aikoihin ku lähetee töihi ja laittaa sapuskat valmiiksi aamuks, jotta lapset saa ruokkia enne koluummenoa.

Matka Nummelasta alko poikkeemalla Leena tytön kummiserällä, sillä satii eloa vanhaan Gorgi herraan, tiiätte kyllä ku nuori neito tuli kyläilee. Sieltä lährettiin autolla ehtoo klapanteella ajeleen kohti uutta kotoo. Oli tosi “koiran ilma”, lunta räntää tuli taivaan täyreltä, kulkuneuvo “piiputti” eikä meinnannu käyrä kunnolla, mutta onneks matkustajat Niki ja Leena oli kuin viilipytyt, Nikiki matkusti ku vanha tekijä Leenan vieressä.

Leena tyttölle (11 v.) Niki kaveriksi hankittii ja joka aamu on noussu pari tuntia enne kouluu lähtöä syöttämää ja lenkittämää Nikin. Koto pihassa on reenailtu ilmarremmiä, muutaman kerra o naapuripihassa poikettu, mutta eiköhän ne rajat vielä joskus tuu selväksi. Lenkillä ollessa Niki o varsinainen tarkailija, välillä kurkistellaa lumivallin yli ja jäädää siihe ihmettelee näkymiä välillä istutaan ja ihmetellään autoja. Polkupyöräiliä se vasta ihmellinen kapistus oli, seku ilmesty horisonttiin nii piti oikeen istua ja katsella, niinkauan ku se meni ohi ja vähäki vielä takapyörää näky.

Hiljanen kaveri Niki on ollu, aattelin jo, että onko sillä “hauvika” ja täytyykö se vierä “hauterapeutille”, mutta kyllä se jo keskiviikkona parikertaa sano :”hau hau” ja nosti niska karvat pystyy ku naapuri Samojedi tuli pihalle seisoskelemaan. Muute se on ollu melko hiljanen tyttö, mutta mitäs sitä turhia räksyttämään, luulevat pian “juoruämmäksi”.

Tosi oppivainen tyttö Niki on ollu, tullessa se osas jo istua ja mennä maahan, nyt ku se haluaa ulos se menee eteiseen istuu ja orottaa nätisti kunnes pannan panta kaulaan ja remmi kiini, tulee melko hyvin luo kun kutsuu, antaa ottaa suusta pois pihalla “löytö tavarat”. Lenkillä kulkee nätisti paitsi kotiopäin ku lähretää sitte alkaa vetää, sillon pistän yleensä tossut seis ja Niki pysähtyy ja pistää pepun maahan ja alkaa katseleen taakseen, jotta mitä se ukko oikeen meinaa, täytys päästä äkkiä kotipihaan siellä ku pääsee vapaaksi ja saa nuuskia myyriä hangen alta. Matolääkkeet on popsittu ja ensi viikolla aattelin soitella lääkärille niistä tehoste rokotuksista. t. Juha ,Leena ja Niki