Nicita

5/2013 Nicitasta tuli enkelikoira.

Nicita- mummo sai nukkua ikiuneen rakkaittensa ympäröimänä omassa kodissa 22.5.2013. Nicitan kohtaloksi koitui kitalaessa ollut kasvain, mikä alkoi tukkia sieraimia, operointi olisi ollut täysi mahdottomuus. Nicita oli niin kultakimpale, timantti, yhden ihmisen koira, kuin ihmisen mieli.

Mummolla oli iso sydän, se rakasti kesää ja aurinkoa, yhdessä tekemistä, lähellä oloa, paijaamista. Kiitos yhteisistä 9 vuodesta. Vapaa! Mene rauhassa rakkain ystäväni, uutta käskyä ei enää tule.

***

11/2004 Nicita sai oman kodin Tampereelta

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

7/2005 Nicitan kanssa olemme edistyneet valtavasti, tokon alkeiskurssi on suoritettu mallikkaasti läpi, nyt olemme 1 jatkokurssin saloja opettelemassa. Eilen aloitimme agilityn alkeiskurssin, tyttö kirmasi kuin “vanha tekijä” esteitä. Ja voi taasen sitä koiran riemua, -hyvä ettei häntä lähde lentoon kun harjoittelemme toko-liikkeitä tai agilityä =) Toivottavasti myös lapsoset ovat perineet samat geenit.

Joillekin koirille täytyy vielä varmuudenvuoksi nostaa äläkkä, jos näyttävät isoilta tai muuten pelottavilta Niksun mielestä. Monta hyvää koirakaveria Nicita on saanut, joita ei tarvitse olleenkaan pelätä -joukossa myös muutama ex-varjulainen! Metsän eläimet kiinnostavat Nicitaa yli kaiken, lenkeillä usein jäädään pitkäksi aikaa ihmettelemään oravia, tai yritetään puuhun perässä. Pupupaistia ei olla vielä (minun onnekseni) saatu, vaikkakin Nicita on kyllä kovasti yrittänyt ;) Kunnolla uimaan Nicita ei ole vielä uskaltautunut, mutta lämpiminä päiviä kurvaa suorinta tietä vatsaa myöten kahlailemaan ja juomaan, jos vain on järvi näköpiirissä.

Ruoka maittaa Niksulle edelleen todella hyvin, ruoka häviää muutamassa sekunnissa kiposta -massaa onkin tullut lisää sopivasti luiden ympärille. Ulkonäköä monet ohikulkijat ovat ihailleet ja arvuutelleet mitä rotuja mahtaisi tytöstä löytyä… porokoira on ollut yleisin, dobberia, rotikkaa -ja ihan rotukoiraksikin jokunen on luullut =)

Olisi kyllä upeata tavata Nicitan pentuja & omistajia, jos täällä Tampereella Rekkurescue järjestää matsärin -muutaman pennun ja omistajan olemmekin Niksun kanssa tavanneet.

2/2005 Nicita on ollut uudessa kodissa, Tampereella reilun 2kk, eikä oikeastaan mitään huolia ole tullut vastaan. Alkupäivinä Nicita oli varuillaan ja epävarma –olihan kaksi isoa muutosta tapahtunut samana päivänä, pennut jäivät ja uusi ympäristö. Kissakaveria, Mindyä Niksu pelkäsi aluksi. Olikin koomisen näköistä kun iso koira menee karkuun häntä jalkojen välissä ja korvat luimussa pientä kissaa, joka astelee perässä häntä pystyssä varmoin askelin. Nykyään Niksu ja Mindy ovat parhaimmat kaverukset.

Nicitan on voinut alusta asti jättää huoleti kotiin työpäivän ajaksi, mikään tavara ei ole muuttanut koskaan paikkaansa. Kun tulimme töistä kotiin, Nicita ryömi aina meidän luokse, nykyään tulee iloisesti häntä heiluen. Toisia koiria kohtaan Nicita on ollut arka, ja joitakin koiria se juoksisi tuhatta ja sataa karkuun jos vain pääsisi (varsinkin schäfereitä). Muutaman hyvän koiraystävän Nicita on onneksi saanut, joiden kanssa on mukava painia ja joita ei tarvitse pelätä. Kahta Nicitan pentuakin olemme käyneet tervehtimässä ja Nicita oli äidillisen pitkäjännitteinen niitä kohtaan.

Itsevarmuutta Nicitalle on roimasti kertynyt lisää näinä parina kuukautena, ennen kulki häntä jalkojen välissä ja korvat luimussa lenkeillä, nykyään häntä heiluen taivasta kohti ja isot korvat pääsevät oikeuksiinsa pystyssä. Ruoka on alusta asti maistunut Nicitalle todella hyvin… ensimmäisenä aamuna kun heräsimme, eteisessä tuli vastaan tyhjä leipäpussi. Nicita on selvästikin ennenkin harjoitellut ruoan viemistä salaa, koska niin taitavasti se oli napannut pussin leipäkorista –kori ei ollut liikkunut milliäkään! Tästä opimmekin olla jättämättä mitään herkullisia suupaloja vartioimatta pöydille ;)

Oppivaisuuden, kuuliaisuuden sekä tottelevaisuuden ja luonteen suhteen Nicita on loistoyksilö! Se on oppinut monta uutta perustottelevaisuus- sekä aktivointi käskyä, joita olemme harjoitelleet mainion koirapsykologin vetämässä koirakoulussa. Metsälenkeillä Nicitaa voi pitää vapaana –tosin joskus innostuu lähteä vainujen perään, mutta palaa aina hetken kuluttua takaisin maten luokse. Nicita on saanut paljon kehuja ja paijauksia ohikulkijoilta –varsinkin isojen korvien takia, monet ovatkin samalla arvuutelleet mitä rotuja Niksussa mahtaisi olla, porokoiraa, dobberia, rotikkaa, schäferiä…. Nicitalle hoitotoimien suorittaminen on aivan lasten leikkiä (kynsien leikkuu, harjaus, pesu), paijausta se rakastaa yli kaiken ja kömpiikin usein puoliksi syliin ja painaa päänsä kainaloon. Oli kahden vaiheilla menisimmekö katsomaan Nicitaa silloiseen kotihoitopaikkaan, onneksi menimme. Niin upean ja mahtavan koiran saimme –jo toinen ”lottovoitto” koira minun elämässäni! =) Terveisin Nicita, Mindy, Heidi & Sune

***

Narttukoira

KUULUMISIA KOTIHOIDOSTA: Nicita on nuori tyttönen, joka tuotiin tarhalle tiineyden takia. Sen anova ja nöyrä katse ei poistunut mielestä, ilme kuin pyysi apua. Onneksi tytölle ja tuleville pennuille järjestyi hoitokoti Suomesta.

Nicita on nyt ollut Suomessa n. 5vk. Pennut se synnytti viikon kuluttua. Nicita on aivan ihanteellinen koira. Se on asustellut talon siivessä (vanhassa mummolassa) kotihoitajan kanssa eli on tottunut lähes yksiön kokoiseen tilaan, n.39 m2. Nicita pystyy olemaan työpäivän ajan yksin tuhoamatta mitään. Minkäänlaista eroahdistusta ei ole ilmennyt, eikä oikeastaan minkäänlaisia ongelmia. Nicita on hyvin kiitollinen ja lempeä koira, todennäköisesti sitä on jollakin tavoin satutettu, koska menee helposti maahan ja aluksi lenkillä jos hihna kiristyi meni myös alistuneesti maahan. Toisiin koiriin suhtautuminen on aika neutraalia. Kotihoitajalla on 10-vuotias cairninterrieriuros, sekä 3-vuotias bokserineito, joiden kanssa käydään yhdessä lenkillä ja kaikki on sujunut mallikkaasti. Pentuja Nicita on valmis puolustamaan, mutta se jää murinaan, ei ole käynyt toisen koiran päälle, vaikka toinen oleskelee samoissa tiloissa.

Nicita tottelee myös hyvin ja varmasti siitä saisi hyvän kaverin johonkin koiraharrastukseen, vaikka varsinaisesti tyttöä ei ole koulutettu. Mikään yli-innokas suhtautuminen Nicitalla ei ole muihin koiriin, mutta tulee hyvin toimeen, jos toinen osaa käyttäytyä. Nicita on kärsivällinen, koska on mukisematta kestänyt bokserin lenkkiriehunnat, mikä ei ole vähän :) Nicita on todellinen ystävä, tulee usein viereen makoilemaan ja painaa päänsä kainaloon. Kaverista saa varmasti uskollisen ystävän ja lenkkikaverin, metsälenkkejä rakastaa eniten ja tyttöä voi pitää vapaana, tulee luokse hyvin, vähän ajan päästä silloin, jos lähtee riistan perään. Tyttö käy lenkeillä kolmisen kertaa päivässä, joten ei varmaankaan ole ongelmaa sopeutua myöskään kerrostaloympäristöön. Nicita ei turhia hauku, oven koputukseen toki reagoi haukkumalla.