Nemo

10/2014 Nemosta tuli koiraenkeli.

Nemo tuli meille kesäkuussa 2011 eläkepäiviään viettämään. Tästä aluksi hitusen jäyhästä kaverista kuoriutui pian veikeä halinalle, joka valloitti kaikki leppoisalla, huumorintajuisella ja aina niin rakastettavalla olemuksellaan. Nemosta tuli uskollinen seuralaiseni, joka piti minut herkeämättä näköpiirissään ja mielellään tepasteli perässäni kuin näkymättömän langan vetämänä mitä ikinä puuhasinkaan. Nemon fyysinenkin kunto koheni luonamme: paino nousi passeliin kymmeneen kiloon, takajalkojen ajoittainen vapina lakkasi ja silmissä ollut sameus hävisi.

Nemo pääsi tutun ja turvallisen kaupunkikotinsa lisäksi viettämään paljon aikaa myös lempparipaikassaan maaseudulla. Siellä kaverina oli kaksi pientä tyttökoiraa, joiden kanssa Nemo pääsi riekkumaan pihalle, metsäteille ja rantaan. Nemo oli myös toisen näistä ikioma terapiakoira: sen ensimmäinen oikea koirakaveri, jota ei lainkaan tarvinut pelätä ja jonka kanssa uskalsi vaikka syödä samasta kupista.

Nemo osasi käyttäytyä esimerkillisesti tilanteessa kuin tilanteessa eikä hötkyillyt koskaan turhia. Esimerkiksi junalla reissatessamme konduktööri jos toinenkin huvittuneena naureskeli penkin alla umpiunessa köllöttävälle salamatkustajalleni. Vieraat ihmiset ja koirat olivat Nemolle pääasiassa se- ja -samaosastoa – molempia oli varmaan tullut nähtyä jo entisessä elämässä Viron puolella riittämiin. Oma koti, omat ihmiset ja omat koirakaverit riittivät.

Nemolla oli ihan viimeiseen asti virtaa pitkiin ja reippaisiin kävelylenkkeihin ja hurjiin myöhäisillan rymykohtauksiin, joissa kyytiä saivat niin omat lelut kuin omistajan tohvelitkin. Syksyn saapuessa alkoi kuitenkin kumma väsymys ja apeus laskeutua pirteään pikku ystävääni. Kipuja sai epäilemään hetkittäinen levottomuus, joka talttui kuitenkin sylillä ja silittelyllä. Lääkärin tovia aiemmin esittämä epäilys päässä sijaitsevasta kasvaimesta osoittautui oikeaksi, ja Nemo jouduttiin nukuttamaan ikiuneen lokakuussa 2014 tilanteen alettua huonontua vauhdilla. Nemo nukahti rauhallisesti ja ihmeellisen iloisen oloisena syliini kauniina syyspäivänä ja sai viimeisen leposijansa läheltämme, maaseutukotinsa mailta. Meillä kaikilla on iso ikävä rakasta hurmuriamme, joka valloitti näin lyhyessä ajassa niin suuret palat sydämistämme.

***

10.6.2011 Nemo sai kodin Tampereelta.

***

Kuulumisia kodista:

14.6.2011 Tuossahan tuo Nemo koisii jalkojen juuressa. Hyvin on lähtenyt kotiutuminen käyntiin, aivan mainion oloinen pakkaus on tämä herra. Ruoka on alkanut maistua, pissoja ei ole kahden ekan päivän jälkeen lirahtanut sisälle, kertaakaan ei ole haukkua kuulunut, mitä näitä nyt on. Eloisuuttakin on tullut olemukseen jo pikkuisen, tänään tältä toistaiseksi aika vähäeleiseltä herralta lipsahti pari iloista loikkaa kun oltiin ulos lähdössä, eilen illalla puolestaan alkoi vinkulelu ujosti kiinnostaa. Hyvältä näyttää.

***

28.4.2011 Lisätty Nemolle uusia kuvia. Nemo kaipaa jo kovasti sitä ikiomaa kotia.Nemo on noin 30-35 cm korkea ja painaa n. 7kg.

30.12.2010 Nemo on noin 10-vuotias, leikattu kilttiluonteinen uroskoira Raplan tarhalla odottamassa ikiomaa kotia. Nemo olisi varmasti onnellisin ainoana lemmikkinä. Nemo ei välitä muiden koirien seurasta.

Nemo ei luota heti uusiin ihmisiin ja tämä ottaa vähän aikaa ennen kuin
alkaa luottamaan. Olisi hyvä jos Nemo saisi kodin missä ei ole pieniä lapsia.
Voi olla että on alussa vähän arka, mutta ei pure ihmista,mieluummin
väistää ja purkaa stressiä talutushihnaan vaikka osaa hihnassa hyvin
kävellä. Hampaat ovat huonossa kunnossa, ne tutkitaan katroinnin aikana
ja tarvittaessa putsataan-poistetaan.

Nemo luovutetaan uuteen kotiin tunnistusmerkittynä, rokotettuna, kastroituna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on EU-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Nemo noudetaan Tallinnasta. Nemo tulee Suomeen kaupallisen tuonnin vaatimuksia noudattaen ja tuonnista tehdään ilmoitus Eviralle. Luovutusmaksu yli 8-vuotiaasta, koirasta on 100 €.