Mölli

7.5.2007 Mölli nukkui pois

Surullisia uutisia, Rakas Möllimme nukkui pois eilen 7.5.2007. Nyt ei enää tunne kipua. Se on ainoa asia mistä nyt voi olla iloinen. Mölli oli hyvin erikoinen kissa. Tyyliltään ja tavoiltaan myös. Sai meidät nauramaan päivittäin. Mölli oli meillä pomona.

Yöllä nukkui peiton alla ja kun tuli liian lämmin kävi välillä keittiössä ja tuli takaisin herätti raapimalla varovaisesti peittoa: nosta vähän sitä että pääsen nukkumaan. Aamulla söi ensin aamupalaa iskän kaa ja sai pienen pienen makkarapalan, joskus söi sitä joskus ei. Sitten kun äiskä nousi niin piti istua sylissä koko ajan kun söi ja meikkas ja sen jälkeen vielä mukaan vessaan pesemään hampaita. Illalla piti makaa iskän selän päällä ja katsoa telkkaria ja, jos iskä ei ymmärtänyt kääntyä niin että Mölli pääsi selälle makaamaan niin
Mölli meni lähelle katsomaan iskää silmiin: käänny nyt tai suutun ja annan tassulla. Ja Iskähän kiltisti teki niin kun Mölli halusi.

Kun tuli töistä kotiin piti heti, siis HETI, ottaa Mölli syliin hetkeksi kun se tuli ovelle vastaan. Jos ei tehnyt sitä niin Mölli nappas tassulla kiinni jalasta (ihan nätisti) että huom huom minä olen täällä.

Talvet oli mukava olla vain sisällä, mutta heti kun sää vähän lämpeni niin Mölli pyysi ulos. Ja käytiin lenkillä monta monta kertaa. Ruoho maistu ja oli ihana vain nuuskia kaikki tuoksut.

Mutta Mölli oli erikoinen myös toisella tavalla…Melkein heti kun Mölli tuli meille huomasin että joskus valui vähän pissaa lattialle, tuolille… ei heti sen jälkeen kun oli käynyt laatikolla mutta 5 – 10 min sen jälkeen. Käytiin eläinlääkärillä ja vietiin pissanäyte tutkittavaksi. Möllillä oli virtsatulehdus. Syötiin antibiottikuuri loppuun. Ja ei mennyt kun vähän aikaa niin sama vaiva alkoi taas. Uusi pissanäyte ja taas antibioottikuuri. Ja taas ja taas. Lopulta elänlääkäri päätti katsoa ultralla Möllin vatsaa/rakkoa. Ja hän totesi että näyttää siltä että Möllillä on virtsakiviä. Syötiin liotusruokaa. Ja sen jälkeen ylläpitoruokaa. Ja vaiva uusiutui. Antibiootteja ja uudestaan aloitettiin liotusruoalla ja sitten siirryttin ylläpitoruokaan. Tämä jatkui n. vuoden.

Lopulta Joulukuussa 2006 eläinlääkäri oli sitä mieltä, että jos nämä virtsakivet ei liukene ruokavaliolla niin täytyy sitten leikata. Mölli leikattiin. Kun mentiin hakemaan Mölliä leikkauksen jälkeen, eläinlääkäri oli huolestuneen näköinen ja sanoi että hänellä on sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset oli, että ei ollut virtsakiviä (ultrassa kun katsoo niin kivet näkyvät kaikuna ja niin oli Mölliä tutkiessa myös näkynyt). Mutta Möllin vatsassa olikin kiinnikkeitä, jotka eläinlääkäri oli poistanut. Meidän ihana asiantunteva eläinlääkäri, jolla on ollut vastaanotto yli 10 v. meillä ei ollut ikinä nähnyt kissalla tällaista. Ei ikinä. Koirilla sitä kuulemma esiintyy aina joskus, mutta ei kissoilla.

Ne huonot uutiset oli just ne, että eläinlääkärin mukaan ne voivat helposti uusiutua. Syy miksi tulee näitä kiinnikkeitä voi vain arvailla: ehkä Möllillä on jo ollut joku tulehdus, kun on sterilisoitu Virossa ja se on sitten siitä lähtenyt. Tai sitten se olisi voinut olla allerginen leikkauksessa käytettäville langalle tai sitten jotkut kropat vain alkavat tehdä niitä kiinnikkeitä. Sen takia olikin suuri todennäköisyys, että nämä kiinnikket kasvaisivat uudestaan tämänkin leikkauksen jälkeen. Oltiin kuitenkin positiivisin mielin ja ajateltiin, että tuskin tämä uusiudu Möllillä kun se kerran on nin harvinaista kissoilla.

Mikä ilo sekä meille että Möllille kun se leikkauksen jälkeen kävi pissalla monta kertaa päivässä. Se oli kuin musiikkia meidän korville kun kuuli, että taas se on raapimassa hiekkalaatikossa. Ja oltiin nyt aivan varmoja että Mölli on nyt terve kissa. Mutta sitten meni muutama kuukausi ja alkoi tulla taas samat vaivat kun alussa. Mölli kävi vain kerran päivässä pissalla ja sitten kesti 5 – 10 min niin tuli lattialle lätäkkö. Pyyhittiin Möllin takapuolta ja lattiiaa pestiin. Joku päivä saattoi olla parempi mutta se oli harvinaista. Möllin viimeisellä viikolla Möllin vointi huononi suht’ nopeasti. Se ei ollut oma itsensä ja joskus maukui pissatessaan.

Eilen illalla kävin Möllin kaa ulkona ja Mölli ei pystynyt pissaamaan kuoppaan niin kun se aina aikaisemmin oli tehnyt, vaan lopulta kun oli niin kova pissahätä niin Mölli pissi seisaltaan ja maukui sen jälkeen kun sattui. Päätin soittaa eläinlääkärille ja yhdessä tultiin siihen tulokseen, että kyllä on aika päästää Mölliä leikkimään saateenkaarelle. Enää ei tarvitse kärsiä.

Kiinnikkeet aiheuttavat sen, että tulee helpommin virtsatulehduksia kun ne painaa virtsarakkoa. Mölli ei pystynyt kontrolloimaan rakkoaan sen takia niin hyvin ja siksi tuli lattialle pieniä vahinkoja.

Talo tuntuu niin tyhjältä nyt. Yöllä ei ollut pienet tassut mun kylkeä vastaan ja aamulla joutui syömään aamiaisen yksin. Mia, Kaitsu + lapset

***

6/2005 Mölli sai kodin

***

Kuulumisia ja kuvia kodsta:

Neiti on jo ymmärtänyt, että hänellä on nyt tämä koko asunto reviirinä ja tämä perhe on hänen palvelijansa.. Hihi. Mölli on siis hyvin asettunut taloon. Aluksi Mölli ei leikkinyt yhtään mutta nyt meillä on jokailtaiset formula-ajot. Parhaat lelut ovat kissanhiekkapakkauksesta revityt pahvinauhat. Kun niitä heittää Möllille se hyppää korkealle ja sit kun saa sen kiinni se potkii ja puree sitä. Jalkapalloakin meillä pelataan – silloin kannattaa kaikkien muiden kyllä väistää kun silloin tullaan vauhdilla

Mölli on jo valinnut itselleen omat tuolit – keittiöstä Danielin tuoli, molemmat eteisen tuolit (voi sitä katsetta kun joskus vahingossa olen laittanut käsilaukkuni Möllin tuolille.. jos en heti sitä huomaa niin se hyppii ylös tuolille ja menee istumaan laukun viereen niin kuin sanoisi: katso nyt, pitäisikö mun mahtua tähän..) olohuoneesta pari tuolia ja yöllä nukkuu meidän sängyssä. Joskus illalla kun Mölliä väsyttää niiiin paljon se maukuu muutaman kerran kuin kysyisi: mennäänkö kohta nukkumaan. Aamulla se nousee ylös silloin kun Kaitsu herää kun se tietää että silloin saa pienenpienen makkarapalan – sen jälkeen tulee vielä takaisin sänkyyn nukkumaan mun viereen. ja kun mun herätys soi se yleensä katsoo mua: eihän me vielä nousta, eihän… Nykyään yleensä joudun juoksemaan bussiin.. :-)

Ja jos aamulla toi makkarapala ei kiinnosta niin se on vain tyytyväinen että Kaitsu nousee ja se saa levittää itseään ihan kokonaan hänen puolelle. Ulkonakin käydään lähes päivittäin jos vain ehtii. ja siitä Mölli nauttii. Joskus mennään pitempi lenkki ja silloin terotetaan kynnet puuhun ja sen jälkeen loikataan ylös ja hetken päästä tullaan jo ihan kiltisti alas. Mutta aika usein Mölli nauttii vain siitä että se pääsee ulos syömään vähän ruohoa ja usein menee jonkun pensaan alle makaamaan ja tarkaillemaan maailmaa. Kun ottaa valjaat niin Mölli menee kehräten ovelle odottamaan mutta kun on aika tulla sisälle niin se ei millään tahdo muistaa missä se meidän ovi oli… hihi. Ja kun sitä sitten vähän auttaa ja kääntää se nokka kohti ovea niin se usein lämäyttää jalalle – en halua sisälle.

Möllillä on ihan oma piirre mitä sillä on ollut ihan alusta – se aika usein (sekä ulkona että sisällä) tulee seisomaan sun jalalle yhdellä tai kahdella tassulla – ihan kuin se varmistaisi että pysyt siellä. Se saattaa aika kauan seistä niin ja oikein nojautuu sua vasten. Mölli on hurmannut jo pihan lapsetkin – ne tulee joskus ihan varovasti kysymään jos sitä saa vähän silittää.. Pieni tyttö kysyi sen nimeä ja kun sanoin että emme ole parempaakaan nimeä sille keksitty niin tyttö mietti hetken ja sanoi että hänellä olisi kyllä ehdotus jos se olisi poika, se voisi olla Leevi.

Mölli ei enää pelkää koiria niin kuin alussa. Ei se niistä kyllä tykkää mutta ihan ok ne otukset kunhan eivät tule liian lähelle. Yleensä Mölli vain istahtaa alas ja antaa koiran mennä (ei liian läheltä) ja sit jatketaan matkaa. Tietyille koirille tietysti murisee. Tänään olin aamulla ulkona 15 min. Möllin kaa ennen töihin menoa ja nähtiin myös koira mutta Mölli vain jatkoi ruohonleikkuuta eikä välittänyt koirasta yhtään (etäisyyttä oli ehkä n. 20 metriä). Koira sen sijaan ihmetteli: kissako se siellä ja sen oli pakko kääntää päätään monta kertaa varmistaakseen että näki oikein (koira ei haukkunut). Koira katsoi isäntäänsä monta kertaa ja sit katsoi Mölliä: hei iskä, siellä on kissan. On on. kissa se on. Olen ihan varma siitä. Ihana nähdä koiran yllättynyttä ilmettä ja isäntä kun ei ymmärtänyt yhtään.

Kyllä se Mölli on tuonut meidän perheeseen niin paljon. Niin paljon iloa ja lämpöä. Kilpaillaan oikein kuka nyt saa pitää Mölliä sylissä. Linda jo yksi päivä leikillään sanoi, osaakohan Mölli enää kävelläkään kun aina joku on kantamassa sitä. hihi. Mutta siitä se Mölli-neiti tykkää. -Mia, Mölli ja muu perhe-

***

Leikattu naaras, aikuinen