Mila

14.10.2013 Milasta tuli enkelikissa.

Mila voi huonosti toista viikkoa ja veimme sen maanantaina lääkäriin. Verikokeen jälkeen tuomio oli tyly. Joko Mila nukutetaan pois tai siltä poistetaan heti seuraavana päivänä toinen munuainen. Se oli kasvanut suureksi ja aiheuttanut Milalle kovat kivut. Emme sitä ymmärtäneet.

Toin Milan kotiin Milan saatua vahvat kipulääkkeet. Ilta oli koko perheelle surullinen. Päätimme yrittää leikkausta ja saada Milalle vuosia lisää. Mila vietiin siis Nurmijärvelle Käpälämäkeen leikattavaksi heti tiistaiaamuna.

Leikkaus meni hyvin ja hain Milan illaksi kotiin. Se oli lääketokkurassa, mutta pystyi silti hieman syömään. Helpotus oli suuri, kun Mila näytti hyvinvoivalta vaikeasta leikkauksesta huolimatta. Päiväksi Mila viedään takaisin Käpälämäkeen hoitoon.

Tätä kirjoittaessani on torstai ja Mila on nyt viimeistä päivää hoidossa. Saa nähdä, miten saamme lääkkeet sille syötettyä. Se ei ennenkään ole helppoa ollut. Ensi viikolla pitäisi lähteä muutamaksi päiväksi Osloon. Toivottavasti Mila toipuu niin hyvin että kissan hoitajat uskaltavat tulla meille antamaan kissoille ruokaa ja seurustelemaan niiden kanssa.

Lola on ihmeissään, kun se haistelee ja katsoo Milaa. Kauluri ja oudot tuoksut hämmentävät sitä.

Leikkauksen jälkeen Mila näytti toipuvan, mutta muuttui sitten jälleen erittäin vaisuksi ja veimme sen lääkäriin. Verikoe näytti, että jäljelle jäänyt munuainen ei toiminut niin kuin olisi pitänyt.

Mitään ei ollut enää tehtävissä, Mila joudutaan lopettamaan.

Illalla (14.10.2013) läksimme Nurmijärvelle. Oli tarkoitus, että olemme koko perhe paikalla kun Mila lopetetaan, mutta matkalla saimme puhelun, jossa kerrottiin että Mila oli saanut kohtauksen ja se jouduttiin lopettamaan heti. Se sai ison annoksen nukutuslääkettä. Toimme Milan kotiin ja seuraavana iltana veimme sen mökille ja hautasimme sen suuren surun saattelemana.

***

12/2005 Mila sai oman kodin.

***

Kuulumisia kodista:

13.12.2012 Mila nukkuu nyt tätä kirjoittaessani takan edessä omalla alustallaan. Elämä Milan kanssa on sujunut hyvin. Käytimme Milan eläinlääkärillä tarkastuksessa. Hammaskiveä poistettiin nukutuksessa. Se ei ollut oikein miellyttävää. Automatkat mökille ovat vieläkin Milalle vastenmielisiä mutta onneksi matka kestää vain tunnin. Perillä kissa on aivan kotonaan ja vaihtelu tuntuu sitä piristävän. Kohta tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun Mila tuli meille. Aika on mennyt nopeasti ja nautimme edelleen Milan seurasta yhtä paljon kuin silloin kun se meille tuli.

19.8.2011 Kesä on vietetty mökillä lukuun ottamatta kahden viikon matkailuauto reissua. Milaa ei laitettu kuljetuslaatikkoon matkan ajaksi vaan se sai liikkua vapaasti autossa. Alussa oli kuolausta ja pelkoa. Kuolaus loppui pian ja unikin maistui matkan aikana. Leirintäalueilla Mila aluksi katseli uteliaana auton ovelta ja uskaltautui vain pistäytymään ulkona. Jos se näki ihmisiä, se vilahti kiireesti takaisin sisälle turvaan.

Viikon jälkeen Mila oli jo kovin kotiutunut matkailuautoon. Pysähdyttyämme se halusi ulos katsomaan uutta ympäristöä. Ihmiset eivätkä koiratkaan estäneet sitä viihtymästä ulkona. Matkan aikana se tuli vaimon syliin katselemaan ulos. Usein se nukkui sängyssä peittojen alla ja tuli pois kun pysähdyimme.

8.7.2008 Mila on nyt kolme vuotias ja se tuntuu tietävän oikeutensa ja velvollisuutensa. Se viettää paljon aikaansa ulkona juoksuremmissä. Remmi ei haittaa metsästystä. Eilen saaliiksi jäi kaksi päästäistä. Syksyn ja talven aikana ulkoiluksi riittää pieni pistäytyminen ulkoilmassa. Mila pitää kävelyistä pihalla remmissä. Se kulkee häntä pystyssä ja uteliaana tutkii uusia paikkoja. Lasten hiekkalaatikossa se ottaa hiekkakylpyjä. Millaista oli elämä ennen kissaa?

18.8.2007 Mila on kuulunut perheeseen jo lähes kaksi vuotta. Mila on edelleen kaikkien suosikki. Aamuisin Milan silitys ja paijaus on jokaisen ensimmäinen aamutoimi. Välillä jonoksi asti.

Kesällä olemme olleet paljon mökillä, ja siirtymiset autolla eivät ole olleet Milan mieleen. Se rupeaa kuolaamaan jo, kun näkee että kuljetuslaatikko tuodaan sisään. Pari kertaa se on oksentanut matkalla. Mökki on Milalle tuttu paikka. Häntä pystyssä se tarkistaa paikat ja löytää tutut leikkikalut.

5.1.2006 Mila on ollut meillä nyt lähes kaksi viikkoa. Se on niin seurallinen että tulee aina sinne missä ihmisetkin ovat. Se heittäytyy lattialle ja vierestä saa kävellä eikä se reagoi mitenkään. Eli se luottaa meihin. Ruoan kanssa se on vähän nirso. Kuivamuona maistuu mutta märkäruoka ei oikein meinaa upota. Olemme yrittäneet erilaisia ruokia. Keitetty sei maistui eilen hyvin vaikka Mila olikin syönyt vähän aikaisemmin muuta ruokaa.

Eilen illalla Mila oli tullut vaimoni syliin vapaaehtoisesti. Se oli istunut sylissä kun vaimoni luki lehtiä. Sitä ei vielä aikaisemmin ole tapahtunut. Mila viihtyy sylissä pienen hetken ja sitten haluaa pois. Eilen se kiipesi kirjahyllyn korkeimmalle tasanteelle. Sen ylemmäksi ei enää pääse. Olen rakentanut kiipeilypuuhun tarvittavan tolpan ja päällystänyt sen 5 mm sisal- köydellä. Nyt täytyy vielä rakentaa ala-taso, johon tolppa tulee kiinni ja taso tolpan päälle. Kokonaiskorkeus n. 110 cm. Mila kokeilikin jo tolppaa. Se hyppäsi melkein tolpan yläpäähän kun pidin tolppaa pystyssä käsin.

12/2005 Mila löytyi www.rekkurescue.com sivuilta. Se on tuotu joulukuussa Suomeen Tallinnasta. Sovin rekkurescuen yhteyshenkilön Iran kanssa että haen Milan hänen ystävänsä luota Kalliosta tapanina (ma 26.12.2005). Löysin paikan helposti ja kun astuin sisään tuli Mila tervehtimään ja tutki kuljetuslaatikon tarkasti. Se puski ja leikki lattialla innokkaasti. Se oli aivan yhtä nätti kuin kuvassakin. Hännän paksuus yllätti. Se oli tosi upea. Tein Iran kanssa paperit, hoidin maksun ja sitten olikin aika laittaa Mila kuljetuslaatikkoon. Se ei olisi halunnut jäädä sinne, mutta sille ei voinut mitään.

Matka sujui melko hyvin. Mila kaivautui pehmikkeenä olleen maton alle ja tuli välillä kurkkimaan ulos laatikosta. Kehä III:lla pienissä töyssyissä kuului ensimmäinen naukaisu ja Mila laittoi käpälänsä kädelleni, joka oli vaihdekepillä. Siitä ei enää ollutkaan enää pitkä matka kotiin.

Kotona tytöt ja vaimoni odottivatkin jo ikkunasta kurkkien, kun ajoin pihaan. Laitoin Milan kuljetuslaatikon keittiön lattialle ja avasin varovasti luukun auki. Mila kurkisti pelokkaana laatikosta ja vilahti matalana pesuhuoneeseen ja siitä saunaan. Saunasta tulikin Milan ensimmäinen turvapaikka. Kun kävin katsomassa Milaa, se kävi puskemassa minua ja meni takaisin lauteiden alle. Pikkuhiljaa se laajensi tutkimusaluettaan, mutta ei uskaltanut pois pesuhuoneesta. Illalla kun lapset menivät nukkumaan ja tuli hiljaista, kannoin Milan keittiöön ruokakupille, mutta eihän ruoka maistunut kun pelotti niin
kovasti. Mila ei mennytkään takaisin pesuhuoneeseen vaan lähti uteliaana ja pelokkaana tutustumaan muihin huoneisiin. Se tutki joka paikan ja pikku hiljaa sen pelokkuus väheni ja se alkoi kulkea pystymmässä. Siltä ei juuri jäänyt mitään paikkaa tutkimatta, jopa pianon taakse piti päästä vaikka tilaa oli alle 10 senttiä. Crista oli hereillä ja nousi myös katsomaan Milan touhuja. Mila kävi Trinen sängyssä ja nuuhkaisi Trinen kasvoja. Onneksi Trine nukkui, muuten olisi tullut huuto. Yö sujui hyvin. Joulukuusikin pysyi pystyssä.

Aamulla Mila oli sängyssämme ja kun heräsimme, alkoi kehrääminen ja puskeminen. Oli miellyttävä herätys. Lasten noustua Mila oli taas varautuneempi ja luikki piiloon. Mila viettikin paljon aikaa piilossa, mutta näyttäytyi kuitenkin silloin tällöin päivän aikana. Illalla Mila leikki lasten kanssa uudella hiirellä, jonka olin sille ostanut. Se oli saanut itseluottamusta paljon vuorokauden aikana. Tutkimme hiekkalaatikon ja sieltä löytyivätkin kolmet pisut, jotka poistimme siististi pilkkirepusta löytämälläni sohjokauhalla, joka näin tuli uusiokäyttöön. Mila uskalsi puhdistaa turkkinsa seurassammeja se nautti leikkimisestä ja läsnäolosta.

Ke aamulla Mila tulikin heti herättyäni tervehtimään sänkyymme. Se oli oikein seurallinen. Se heittäytyi eteisen matolle pyörimään ja sain jopa pari kertaa hyväillä sitä masusta. Se jäi eteiseen katsomaan kun lähdin töihin. Mieluummin olisin kyllä jäänyt seurustelemaan sen kanssa. Onneksi muu perhe on sen kanssa lomalla vielä toista viikkoa, eikä Milan tarvitse olla yksin koko päivää.

***

Mila on joulukuussa noin 6 kk ikäinen naaraspentu. Löytynyt Tallinnassa kadulta, kotihoidossa Suomessa.

Kuulumisia kotihoitopaikasta:

14.12.2005 Mila on Kuningas-kissan kanssa kotihoidossa Helsingissä . Molempia ujostutti kun ne tulivat uuteen paikkaan,mutta myös kiinnosti kovasti. Molemmat ovat hellyydenkipeitä, mutta eivät oikein vielä uskalla hellyyttä hakea :( Kuningas on kovin kova kehräämään ja tahtoo nukkua vieressä, Mila on reipas tutkija. Kummastakin tulee aivan ihania kun saavat aikaa ja huomaavat että ihminen ei ole paha :) Ruoka maistuu ja hiekkalaatikkoa osataan käyttää!