Luciano (nyk. Luca)

9.10.2008 Luca lähti enkeliksi.

Kultapojalleni

Sydämessäni tulee aina olemaan paikka sille laihalle ja takkuiselle mutta äärettömän rohkealle koiralle, joka lähti vieraan ihmisen mukaan valloittaen tämän sydämen ja puolustaen tätä viimeiseen asti. Anna minulle anteeksi, että tässä maailmassa ei ollut sijaa kaltaisellesi rohkeudelle. Toivon niin sydämestäni, että sinun on nyt parempi, parempi kuin tässä maailmassa koskaan.

Matkalla eläinlääkäriin, kun olit sylissäni, kuului radiosta tämä laulu. Siksi
omistan sen nyt ja aina sinulle:

´Would you know my name,
if I saw you in heaven?
Would it be the same
if I saw you in heaven
I must be strong
and carry on
´Cause I know
there´ll be no more
Tears in heaven´

Rakkaudella Annu
Kaipaamaan sinua jäivät meidän lisäksi myös Vilma-koira ja “mummi”.”

***

27.9.2008 Lucalla on nyt todella kiire löytää uusi koti.

19.9.2008 Luca etsii kiireellä uutta, koirakokemusta omaavaa kotia.

Nykyisen omistajan kertomaa: Syy, miksi Luca on hätätapauksena etsimässä uutta kotia on se, että Lucan voimakas puolustusvietti ajoi sen siihen, että se puri yhtä perheemme jäsentä pahasti käteen. Koska Luca on osaavissa käsissä aivan ihana koira, se sai vielä tilaisuuden etsiä uuden kodin. Uuden kodin täytyy siis olla ehdottomasti kaikin puolin osaava, järjestely, jossa vain yksi ihmisistä on osaava ei toimi, vaan kaikkien täytyy osata olla tämän vahvaluontoisen koiran kanssa. Luca tarvitsee ihmisen/ihmiset, jotka osaavat koirien elekieltä, koska se viestii itse vahvasti ja lukee omistajaa ja lähellä olevia ihmisiä kaiken aikaa. Siksi tämä yksi tilanne, josta emme edes arvanneet olevan koiran mielestä uhkaava, riitti Lucalle.

Luca on kaikesta huolimatta aivan ihana koira. Se kiintyy voimakkaasti ihmisiinsä, mutta sillä ei silti ole koskaan ollut eroahdistusta, eikä se ole tuhonnut paikkoja (mitä nyt lattialle unohtunut roskapussi on käyty tutkimassa). Kerrostalo asuminen on ollut se muoto, johon Luca on meillä tottunut, mutta reagoi kyllä sen ääniin. Hieman helpotti, kun enemmän haukkuvalle koiralle hankittiin sitruunapanta. Toiset koirat Luca ohittaa yleensä ulkona oikein kivasti, varsinkin kauempaa, mutta toisen koiran rähinä saattaa saada sen reagoimaan (puolustamaan?). Alun vetäminenkin on loppunut ja varsinkin loppulenkistä Luca kävelee oikein nätisti vierellä. Luca oppii uudet asiat nopeasti, mutta se kovin mielellään ratkaisisi asiat itse, eli omaa tahtoa löytyy. Aluksi se ilmeni murinana, mutta nopeasti lopetti sen minua kohtaan. Tosin minä olen ainut jolta se hyväksyy käskyjä (edes istu-käskyä se ei avolta ole hyväksynyt, vaan murissut vastaan ja nostanut niskakarvat).

Sisällä Luca on melko rauhallinen, mutta kaipaa kyllä tekemistä ja ajateltavaa päivittäin. Toisten urosten kanssa se tuli aluksi juttuun koirapuistossa, mutta kun toinen koiramme odotti pentuja niin Luca hyökkäsi westie uroksen päälle, eikä ole sen jälkeen ollut vieraiden urosten kanssa tekemissä. Muutama tuttu uros menee siinä sivussa, ei juuri kiinnitä huomiota. Vapaana olen aina voinut Lucaa pitää esim. metsässä ja mökillä, ja se on aina tullut luokse pyydettäessä ja pysyttellyt näköetäisyyden pääsä koko ajan. Meillä on myös muita eläimiä, joihin Luca on periaatteessa tottunut, mutta järjestelyjä on jouduttu tekemään, ja kissamme ei ole voinut asua kanssamme ollenkaan. Luulen, että Luca olisi parhaimmillaan ainoana eläimenä, joskin tulee narttujen kanssa toimeen. Kovin dominoivan nartun kanssa ongelmia saattaisi olla, koska Luca on melko oman
arvonsa tunteva.

Toivon suuresti, että jostakin löytyisi ihminen, jolla on taitoa nähdä kaiken
tämän alta koiran, joka on todella hieno ja kultainen. Luca ansaitsee tilaisuuden vielä näyttää olevansa se koira, jonka minä näen, myös jollekin muulle.

Lucan kulukorvaus on 50 euroa.

***

20.12.2007 Luciano sai kodin Jyväskylästä.

Kuulumisia kodista:

17.1.2008 Olin etsiskellyt itselleni toista koiraa jo pitkän aikaa, ja muutamasta kysellytkin PK:n ja RR:n kautta, mutta kaikki ehtivät sitten mennä juuri nenän edestä tai eivät muuten vaan sitten olleetkaan sopivia. En tahtonut ottaa kuitenkaan mitä tahansa koiraa, vaan sen tulisi olla juuri sopiva, että yhteiselo olisi kaikilla mahdollisimman mukavaa. Koiran eteenpäin antamista en osaisi kuvitellakaan sen ollessa rescue-koira. Nähdessäni Lucan kuvan ja sen alla tekstin varattu, sanoin ääneen kaverilleni, että jos tuo koira ei olisi varattu niin ottaisin sen heti ja enempää miettimättä tuntui,että siinä olisi minun koira. Joten voitte kuvitella iloani kun huomasin sen alle tulleen kiire-tekstin! Aloin heti ottamaan yhteyttä kumpaankin yhdistykseen, ja loppujen lopuksi sain rekkujen Tanjan kiinni! Juttelimme puhelimessa jonkin aikaa, ja hieman myöhemmin tuli Lucan alle varattu- teksti. Ja siitä se kaikki sitten alkoi.

Matka tarhalta satamaan ei sujunut parhaiten. Luca oksensi taksiin, puoliksi minun päälleni ja loput oveen ja lattialle. Voitte kuvitella, mitä kuski tykkäsi siitä. Loppujen lopuksi maksoin kuskille todella korkean hinnan matkasta. Laivalla meni hyvin, en raaskinut pitää Lucaa yksin ällöttävältä haisevassa koirien kopissa, vaan hain sen ja mentiin lumisateeseen ja kauheaan tuuleen kannelle istumaan. Ehkä side muodostui siellä, kun ehdittiin ekan kerran vähän tutustua, ja poika tuli syliini istumaan :). Automatka Jyväskylään meni nukkuessa.

Ensimmäinen yö meni alkuun hieman ihmetellessä, mutta lopuksi väsymys otti
valtaansa. Heti ensimmäisenä päivänä menimme ostamaan kuonopannan vetämisen takia sekä pöksyt, koska pissat tuli sisälle useammankin kerran. Tällä hetkellä nuo molemmat ovat helpottaneet, eikä kumpikaan ole enää ongelmana.
Kotona Luca on ollut nyt siis noin kuukauden. Nartun kanssa tulee ihan hyvin
juttuun, tosin olisi koko ajan nuolemassa sen takapäätä, mistä olen komentanut,
koska huomasin sen kiihtyvän liikaa jos en komenna (kastrointi onkin suunnitelmissa kevään puolella). Tästä komentamisesta meillä olikin hieman erimielisyyksiä, mikä yllätti minut täysin. Luca ei esimerkiksi ymmärtänyt ja hyväksynyt sitä, että pöydälle ei saa hypätä, muuten ihminen työntää koiran pois. Tai että minä en saisi ottaa sitä kiinni, kun se juoksee hulluna ympyrää ja huonekalut vaan lentää, ja mitkään käskyt ei tehoa. Murinan saattelemana vein koiran pannasta kiinni pitäen vessaan rauhoittumaan. Tästä tapahtumasta minulla olikin sitten jonkun aikaa mustelmat muistona siitä, että tällä koiralla riittää itsetuntoa vaikka muille jakaa. Mutta jotenkin tämä tapahtuma sitten muuttikin kaiken meidän välillä. Olin jo hermoromahduksen partaalla ja
hieman arkana siitä, että Luca tosiaan oli käynyt käteeni kiinni, mutta ilmeisesti se, että en luovuttanut siinä tilanteessa, sai Lucan näkemään minut eritavalla, ja nyt se onkin mitä ihanin ja tottelevaisin koira! Ääntä ei tarvitse nykyään juurikaan korottaa, vaan pelkkä nimen sanominen saa sen tulemaan luokseni häntä heiluen. Muutenkin se seuraa minua kotona mihin vain menenkin, vessaankin se tulisi mukaan! Elikkä äitin poikahan siitä sitten tuli :).

Iäksi olen arvioinnut noin 1,5 vuotta, koska käytös on sen verran pentumaista.
Toisaalta Luca on välillä aivan itse rauhallisuus, eikä juurikaan välitä mistään. Vieraista se hieman stressaa, ja käykin heti nartun kanssa riehumaan kun vieraita tulee. Lisäksi sillä on aivan ihana oma tapa aina ollessaan erityisen iloinen käydä jostain hakemassa noutajamaiseen tapaan jokin, jota se voi kantaa suussaan! Yleensä se on minun kenkä, mutta mikä tahansa kelpaa. Kovasti poika on muutenkin tollerimainen luonteeltaan. Rotuarvoita on tähän mennessä tullut toiseksi roduksi akita, koska luca on sen verran massiivinen ja häntähän on aivan kippura. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että kovasti rotuperimässä on kuitenkin nova scotiaa. Räpylätkin on ja niitä on jopa käytetty, kun poitsu tuossa joulukuun lopulla käväisi uimassa mittelini kanssa. Käväisi on kyllä melkoisen laimeasti sanottu :). Olenkin miettinyt, että VP voisi olla ihan kiva laji harrastaa Lucan kanssa. Tai sitten TOKO, koska poika oppii todella nopeasti! Ja on helppo motivoida, koska on äärettömän ahne ruuan perään :). Piparkakkutalokin tuli syötyä ihan tuosta vaan, kun en ollut kotona…

Kaiken kaikkiaan, noiden alun ongelmien jälkeen Luca on sopeutunut tosi hyvin meidän pieneen laumaan, ja on varsinainen kultapoika! Olen niin onnellinen siitä, että Lucan ensimmäinen varaus peruuntui, ja Luca pääsi luokseni kotiin. Ensimmäisen kerran, kun Luca kiipesi syliini sohvalle ja nukahti siihen, tuli minulle liikutuksesta itku. Tuntui, kuin sen paikka olisi aina ollutkin siinä.
Kuvia Lucasta tulossa kun saan niitä koneelle.

Terveisin Annu, Luca, Vilma-mitteli ja Simon-kani

***

23.11.2007 Luciano, reg nro.7961 on arviolta 1-2 vuotias uroskoira Tallinnan Loomade Hoiupaikissa. Se on löydetty 6.11.07.

Luciano on hiljainen ja ystävällinen koira. Pojan kanssa oli erittäin miellyttävää käydä lenkillä, koska se ei juuri lainkaan vetänyt hihnassa. Lucianon meno oli rauhallista ja maltillista eikä aluksi edes toisen uroskoiran rähinöinti saanut tätä poikaa vastaamaan haasteeseen. Aikansa kuunneltuaan toisen uroksen haukkumista Luciano ärähti takaisin. Narttupennun kanssa teimme lähempää tuttavuutta ja Luciano olisi mielellään pistänyt leikiksi tämän pikkuisen tytön kanssa.

Luciano on selvästi opetettu istumaan. Minun ei tarvinnut kuin kaivaa namit esille niin poika istua tapitti jo peppu maassa. Luciano on melko rauhallisen oloinen koira.

Lucianon säkäkorkeus on noin 60cm. Poikaa ei luovuteta toisen uroskoiran kaveriksi. Lucianossa on varmasti ainakin novascotiannoutajaa, rodusta voit lukea lisää täältä:
http://www.tollerit.fi/

Uusi omistaja hakee Lucianon Tallinnasta yhdistyksen avustuksella.