Laulu
Lisätty sivulle: 2007-01-25
Sukupuoli: naaras
Alkuperä: Viro
11vuotta 2kuukautta ja 15 päivää saimme nauttia maailman mahtavimman, ihanimman karvaturjakkeen rakastavasta seurasta. Laulun lauma oli tuona aikana kasvanut niin ihmis- kuin eläinystävillä ja koko tämän lauman suru on suuri ja Laulun jättämä tyhjä paikka sydämessä vähintään yhtä suuri.
Laulu eli pitkän ja terveen elämän, siitä olemme kiitollisia. Viimeisen elinviikkonsa ajan kunto meni nopeasti huonoksi ja viimeiselle matkalle eläinlääkärin luokse teimme raskain mielin 23.2.15 Kiitos Rekkurescuelle että saimme tämän upean koiruuden elämäämme rikastuttamaan <3
***
12/2003 Laulu sai kodin.
***
Kuulumisia kodista:
12/2003 Kaksi viikkoa sitten maanantai-iltana (yönä) Laulu saapui kotiin. Jo Varjusta lähdettäessä se näytti ymmärtäneen kuka on uusi emäntä ja että kotiin ollaan menossa. Tallinnassa oli taksiin menon kanssa hieman kohellusta, mutta ilmeisesti oman auton takapenkki ja oman ihmisen syli voittivat “autokammon”. Niin, Lauluhan ei kokonsa puolesta ole sylikoira, mutta on edelleen vakaasti sitä mieltä, että kyllähän pieni 28 kiloinen (luultavasti jo enemmän….) rääpäle syliin hyvin mahtuu… Ja jos ei mahdu, niin kauniisti tassua annetaan ja huomiota pyydetään…. (tassu saattaa osua ihan mihin vain, usein sohvalla istuessa läjähtää päin näköä).
Ensimmäisien illan/yön operaationa oli vielä kovin likaisen koiramme pesu. Yläkertaan meidän taloudessa ei eläimillä ole asiaa, paitsi silloin kun on aika käydä suihkussa. Pärjäsimme kolmeen pekkaan, minä , mieheni sekä Laulu. Tasapuolisesti olimme kaikki yhtä märkiä ja luultavasti myös yhtä yltäpäältä koira shampoossa. Kiitokseksi saimme ravistuksen paitsi kylpyhuoneessa, myös lastenhuoneessa (siellä kokolattiamatto, ei ollut aivan kuiva) sekä portaissa, jossa viimein saimme karkulaiselle pyyhkeen sen verran ympärille, ettei enää vesisade lennellyt pitkin seiniä. Kaikki siis hyvin ja meillä oli lähes puhdas koira, joka ei varmasti vähään aikaan pyrikään yläkerran suuntaan… Kuivauksen jälkeen nukkumaan, oli aivan ihana päivä!!!!!
Laulu on selvästi ollut kotikoira, osaa pyytää niin ulos kuin ruokaakin… jälkimmäinen ei tosin ole mikään ihme, laiheliinilta. Pihalla uskallettiin reilun viikon jälkeen kokeilla lähteekö Laulu seikkailemaan Haminan torille, ei lähtenyt. Kutsusta tuli luokse, istui jopa vierelle. Sisällä Laulu ei juuri leiki, vaikka aluksi yritinkin heittää sille naru-palloa… Ehdin jo ajatella, ettei parka ole koskaan leikkinyt, kunnes keksin heitellä ulkona keppiä ja sittemmin narua… Ilmeisesti on tyttö opetettu, ettei sisällä riehuta, mikä on tietysti ihan mukavaa. Ulkona sensijaan riekutaan täydestä sydämestä ja joskus vähän enemmänkin. Se neidille suotakoon!
Lumen tultua Laulu meni aivan sekaisin, piti pyöriä siinä ja leikkiä olevansa myyrä (näin oletan, koska kynsi lunta pää kinoksen sisällä. Sisälle mennessä meillä oli valkoinen koira, ei musta niinkuin siihen asti. Lumi-innostus näyttäisi olevan pysyvää, edellä mainittu toiminta on arkipäivää ja lunta onkin mukava sulatella olohuoneen matolla
Joulun tulokin on ollut mukavaa, leivottiin joulutorttuja… jotka jäivät hetkeksi jäähtymään. Ja katosivat parempiin suihin. Mutta eihan meidän pikkuinen ole ahne, osaa laskeakin kaiken lisäksi. Jätti kaksi syömättä, varmaan ajatteli, että “maistakaa tekin yhdet – ne oli aika hyviä!” Kinkun paistoonkin Laulu olisi mielellään ottanut osaa, ei saanut! Pienen maistiaisen kuitenkin hellyin antamaan, mikä taas oli virhe… Taas tuli koko illan tassua.
Ajan tajua Laululla ei ole lainkaan. Se odottelee kotona rauhassa niin kauan kun kotoa poissa ollaan, mutta kun kotiin takaisin tullaan on aivan pakko päästä lenkille. Sen ymmärtää jos on ollut poissa 8-10 tuntia, mutta ymmärrystä joutuu kaivelemaan kun on käynyt puolentunnin reissulla. Vaan ei auta itku, ei hammasten kiristely, ulos on lähdettävä.
Odotukset Laulun suhteen eivät täyttyneet!! Ja hyvä niin. Olimme varautuneet eroahdistukseen ja täystuhoon, ruuanhotkintaan ja pidätyskyvyttömyyteen (lue ei osaa pyytää ulos), epäluuloisuuteen ja rajojen hakuun… Saimmekin rauhallisen , sopeutuvaisen ja helposti kiintyvän viisaan koiran, jonka huonoimmat puolet ovat oman koon heikko hahmottaminen ja syliin ahtautuminen.
KIITOS LAULU, OLET MEIDÄN AARRE!!! (En nyt juuri muistele ihanan lämpimiä tossujani, jotka kalusit puruluun näennäisessä puutteessa, itse sen olit jemmannut!)
Kaikille jouluterveiset ja ihanat uudet vuodet. Erityinen kiitos kaikille, jotka mahdollistivat Laulun kotiin tulon: Anna P ja Susku sekä muut joita en nimeltä tunne!!!!
Taija, Niko ja Laulu
