Kosti

05/2011 Kostista tuli enkeli.

Surukseni joudun kertomaan, että Kosti nukutettiin viimeiseen uneen 7.5.2011. Kostilla todettiin luusyöpä, joka oli levinnyt keuhkoihin saakka. Kipulääkkeillä Kosti pärjäsi joitakin kuukausia, mutta sitten tuli yö, jolloin kivut yltyivät liian koviksi. Vielä edellisenä päivänä Kosti oli ollut lemipipuuhassaan myyränkoloja kaivamassa. Kosti antoi meille elämässään monia ihania unohtumattomia hetkiä. Kaipuu on kova.

“Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajalle ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento
olet kasteisen aamun pisara hento.”

***

10/2004 Kosti sai kodin kotihoitopaikastaan Helsingistä.

***

Kuulumisia kodista:

2009 Kosti on nyt jo noin 8-vuotias, mutta meno ei ole vielä hiljentynyt. Tai ainahan Kosti on ollut sisällä rauhallinen, nukkuu vain, mutta kun alan vaihtaa ulkohousuja itselleni jalkaan, alkaa nelijalka pomppia metrin loikkia tasajalkaa ilmaan. Ulkona sama into jatkuu. :)

Metsissä Kosti viihtyy edelleen eniten. Sinne se pääseekin melkein päivittäin juoksemaan. Näin talvella se rakastaa tehdä lumienkeleitä jäällä ja laukata kovaa kohti saaria etsimään myyriä.

Karvakuono on ollut muuten suht terve, mutta toissa kesänä siltä löytyi eturauhasista nyrkin kokoinen kysta, joka leikattiin pois. Onneksi mitään vakavampaa ei ollut, vaikka pelkäsimmekin pahinta! Kosti on nyt asunut muutaman vuoden maalla. Paikka on vaihtunut välillä, ja viime muuton yhteydessä Kostin kirsu harmaantui lisää. Muuten koiruli ei ole näyttänyt muutoista juuri stressaavan: pääasia että me ihmiskaverit muutetaan mukana!
Hyvää jatkoa Rekku Rescuen väelle!

Kosti tuli minulle aluksi kotihoitoon lokakuussa 2004. Se saikin pian kodin Kuopiosta, mutta pari viikkoa siellä oltuaan uusi huoltaja halusi luopua Kostista. Niinpä Kosti palautui minulle Helsinkiin, tällä kertaa pysyvästi.

Kosti on kiltti ja hiljainen n. 4-vuotias koiraherra. Aluksi se joskus öisin haukahteli kerrostalon äänille, mutta nyt se nukkuu yönsä rauhassa. Vieraita ihmisiä Kosti hieman pelkää, mutta se ei ole osoittanut minkäänlaisia aggressioita muita ihmisiä (ei edes tuntemattomia lapsia) kohtaan. Kostia on luultavasti kohdeltu aikaisemmin kaltoin, sillä se pelkää myös mm. lumipalloja ja mittanauhaa.

Kytkettynä Kosti saattaa murista muille koirille, mutta vapaana ollessaan ei ole moksiskaan toisista koirista. Pidänkin Kostia yleensä vapaana, sillä se tykkää remuta ympäri metsiä ja etsiä oravan jälkiä. Välillä se tulee kuitenkin aina tarkistamaan, missä minä olen.

Aluksi Kosti ei osannut leikkiä, mutta oppi leikin taidon toiselta koiralta. Kostin lempileikki onkin nyt vinkulelun heitto. Vinkulelun avulla myös toisten koirien ohitukset menevät ongelmitta. Rapsuteltavana Kosti jaksaisi olla vaikka kuinka kauan ja sillä onkin hauska tapa alkaa aina välittömästi nojailla ihmiseen, joka sitä rapsuttaa.

Aiomme muuttaa maalle pian, joten Kosti pääsee useimmin metsään nuuskimaan mielenkiintoisia hajuja. Kosti vaikuttaa nyt kaikin puolin onnelliselta koiralta ja sen alun apaattisuus on tipotiessään.

6/2005 Meillä on Kostin kanssa mennyt alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Kosti on oikein mukava herrasmies, joka on melkein joka tilanteessa todella rauhallinen. Kostista voisi melkein sanoa, että sen voi laittaa taskuun ja mennä sen kanssa mihin vain. Kokonsa ansiosta se ei kyllä taskuun ihan mahdu :) Kostin kanssa ollaankin matkusteltu aika paljon ja se tykkää kovasti mennä paikasta toiseen. Aina jos kadulla kävellessä joku (tuntematonkin) avaa auton oven, Kosti on heti välittömästi hyppäämässä kyytiin. Kerran se hyppäsi jopa linja-auton alaluukkuun, kun olin laittamassa rinkkaani sinne!

Aluksi oli pikkaisen ongelmia toisten koirien kanssa. Noin kuukauden meillä oltuaan Kosti alkoi rähjätä lenkillä jopa juoksussa oleville tyttökoirille. Ongelma saatiin kuitenkin ratkaistua kun koulutin itseäni surffailemalla netin koiraongelmapalstoilla ja lukemalla kasan koirakirjoja. Niin kuin yleensä, vika oli minussa ja nyt Kosti ei rähjää kuin joskus toisille uroksille jos ne aloittavat rähjäämisen. Suurimpia ongelmia kai on se, kun Kostilla on niin suuri metsästysvaisto. Jäniksen perään lähdetään aina ja myyräjahdit ovat Kostin lempipuuhaa. Onneksi herra tulee jänisjahdilta takaisin aina viimeistään 10 minuutin päästä. Näin lintujen pesimäaikaan ja poikasten ollessa pieniä en ole Kostia kuitenkaan vapaana pitänyt. Kosti on kyllä mainio pakkaus ja siihen on minun lisäkseni kiintyneet monet ihmiset. Monet tyttökoiratkin tykkäävät Kostin hurmuriluonteesta. Maalle ei olla vielä päästy asumaan, mutta omakotitaloon kylläkin. Kun kaupunki jää taakse, saa Kostikin sitten koirakaverin itselleen. Eveliina