Kendi (nyk. Jallu)

3/2015 Jallusta tuli enkelikoira sairauden takia.

***

20.9.2008 Kendi sai kodin Nummi-Pusulasta Nanan (ent. Charlotte) koiran kaverina.

***

Kuulumisia kodista:

10.2.2009 Jallun tulehtunut leikkaushaava parani sitten todella nopeasti ja meni kerralla kiinni, noin 11 päivässä. Muuten ovat olleet todella terveitä koiria. Ei ole edes pakki ollut löysällä kertaakaan kummallakaan. No Nanalle kyllä pukkaa talvinenää mutta sehän ei mitään vakavaa ole:). Hyvin on mielestäni parivaljakko viihtynyt, eikä mitään kolttosia olla tehty. Tietysti myyrän käytäviä on kaivettu ylös välillä metritolkulla ja muutenkin poteroita tykätään kaivella. Mutta sehän kuuluu asiaan, eikä mulla ole tarkoitustakaan mitään puutarhaa perustaa koira-aitaukseen.

Koirien luonteista sanoisin että Nana on todella miellyttämisenhaluinen ja tottelevainen. Kuitenkin riistaviettiä löytyy että koiraa täytyy lukea nykyään tarkkaan kun pitää sitä vapaana. Jos pääsee lähtemään jäljelle niin on senjälkeen täysin kuuro, eikä saa metsästä pois ennenkun on väsyttänyt itsensä tai saanut saalista. Vahtii myös aitauksessa valppaana eikä mikään liiku sataa metriä lähempänä ilman että Nana ilmoittaa “noniin sut on nähty ja sinua tarkkaillaan”. Myös Jallu yhtyy haukkuun vaikkei aina näytä tietävänkään että mitäs ny haukutaan, kattelee hölmön näkösenä ympärilleen ja haukahtelee harvakseltaan. Nana on kyllä kaikille ihmisille avoin ja ottaa vieraatkin ihmiset vastaan hirmuisen hepuliriemun kanssa. Nanalla on ruoka-addikti, melkein kaikki käy. Hurjimmat herkut: flunssaisen isännän eucamenthol pastillit vetäs melkeen täyden pussillisen yöpöydältä- sai avattua siskonpojan kassin raolleen jääneen vetoketjun ja puolipussia turkinpippureita nassuun ennenkun alettiin ihmetteleen rousketta. Hyvältä maistuu myös tomaatti, kurkku, paprika, porkkana, lanttu, avocado, banaani, appelsiini, omena, eikä sitruunakaan ole neidistä hapanta ehei. Metsästä syö ite varvuista mustikkaa ja vadelmapuskista ei meinaa välillä saada millään pois. Raaka kaali on ainoa tähänmennessä löytynyt asia mikä ei ole hyvää.

Jallu sitten puolestaan taitaa olla läheisriippuvainen:). Viihtyy kyllä työpäivän hyvin Nanan kanssa aitauksessa, mutta kotosalla ollessa kyhnää kainalossa tai jaloissa kokoajan eikä kyllästy rapsutukseen ollenkaan. Pihalla kävellessä jos roikottaa vasenta kättä alhaalla niin Jallun kuono koskettaa käteen kokoajan. Onko vähän helppo koira opettaa seuraamaan [?]. Vanhemmat ihastui koiraan ikihyviksi. “Aivan ihana koira, miten joku on voinut tommosen hylätä”. Vapaana lenkillä ollessa tutkii ympäristöä mutta ei juuri poistu näköpiiristä. Jos Nana onnistuu tekemään houdinit Jallu seuraa perässä mutta palaa parin minuutin päästä takaisin huolestuneena. Jallu ei ole kiinnostunut riistasta. Omalla reviirillä ei siedä muita uroksia ja myös vieraille ihmisille saattaa olla vihainen. Lähisuvulle todella ystävällinen mut esim. työkaveria kävi haistamassa jonka jälkeen murinaa ja niskakarvat pörhöön, kuitenkin heppu on “harmiton” ja pitää koirista eikä tehnyt mitään uhkaavaa. Myös kyläilevää naapuria haukuttiin aidantakana vihaisena karvat pörhöllä vaikka aiemmin kauempana postilaatikolla kerjättiin rapsutusta. Vartiokoira. Täytyy sanoa että olin yllättynyt tästä puolesta, kun en aiemmin ollut näin ystävällistä ja hellyydenkipeätä koiraa tavannut.

Upeita koiria molemmat. En luopuisi mistään hinnasta. Hauska parivaljakko jonka touhua ei väsy katselemaan. KIITOS. Teette yhdistyksessä hyvää työtä, sääli tämmösiä olisi lopettaa. Pari kuvaa liitteenä. Näihin kuviin näihin tunnelmiin morjens, kirjoittelen taas kuulumisia tulevaisuudessa.

5.10.2008 Jallun haava on umpeutunut jo lähes kokonaan. Paranemisvauhti on ollut hämmästyttävä eikä näytä vaivaavan enää koiraa millään lailla. Virtaa riittää taas vaikka mihin. Nanan sydänkin suli kymmenen päivän mustasukkailun jälkeen ja koirat tuntuvat viihtyvän nyt yhdessä todella hyvin. Lenkit tehdään kylkikyljessä ja yhdessä rymyämistä ja painimista riittää. Ei tahdo sisälläkään pysyä matot ja huonekalut paikoillaan kun innostutaan leikkimään. Illat katellaan sitten telkkaria koira kainalossa rapsuteltavana, siitä Jallu ei näytä saavan tarpeekseen.

Yllätys sensijaan oli, että Jallu ei sietänyt kyläilemään tullutta pyreneittenmastiffi urosta lainkaan vaan kävi kimppuun saman tien ilman mitään havaittavaa provokaatiota. Myös reviirin ulkopuolella hihnassa olisi mennyt kimppuun jos olisi päässyt. Ei vaan tunnu sietävän kyseistä koiruutta. Muitten urosten kanssa tulee juttuun. Varmaan huonoja kokemuksia isoista koirista. No eipä tuo haittaa kyläilkööt ilman koiraa. Voihan tietysti kastrointi vaikuttaa rauhoittavasti kunhan ehtii hormonit haihtumaan, voihan tuota vielä kokeilla muutaman kuukauden päästä.

Ei ole noitten kanssa mitään erikoisempia kommelluksia sattunut. Mukavia veijareita molemmat. Olen koiriin ollut todella tyytyväinen. Parempaa lenkkiseuraa saa hakea, tulee lähdettyä huonommallakin ilmalla kun siitä kärttämisestä ei tule loppua ennenkun on juoksemaan päästy. Jos nyt tulisi talvella senverran lunta että pääsisi kokeilemaan yhdistelmää: 2 X huskyvaljaat + isännälle hiihtovyö ja sukset. Vetointoa tuntuu molemmista löytyvän kiitettävästi joten kokeilemisen arvoinen juttu varmastikkin.

21.9.2008 Tervehdys täältä Nummi-Pusulan korvesta. Koiranhakumatka sujui hyvin vaikka omat eväät ja koiran makupalat unohtuivat jääkaappiin, tämä puute saatiin täydennettyä matkalla. Tarhalla koiran saatuani ihmettelin vähän Kendin rauhallisuutta oli jotenkin väsyneen olonen mutta hyvin ystävällinen. Lenkille lähdettiin sentään mielellään, mutta meno oli rauhallista. Pisti vähän hämmästelemään kun olin luonnekuvauksesta saanut semmosen kuvan että pojassa olisi huomattavasti enemmän virtaa. Koiran ulahdus ja aristelu korkeassa heinikossa paljasti sitten että kaikki ei ollut nyt kunnossa. Tutkittuani asiaa totesin että kastraatio toimenpiteen noin 5cm pitkä ja 3cm syvä haava oli auennut koko matkaltaan ja tulehtunut. Käytiin Kendin kanssa juttelemassa henkilökunnan kanssa asiasta ja vähän nolona myönsivät että toimenpide ei ollut nyt oikeen onnistunut ja vaatii eläinlääkärin apua suomen puolella. Olivat huomanneet kuulemma asian vasta lauantaina? No huilattiin loppuaika sitten autossa odotellessa laivan lähtöä. Laivalla todettiin Kendi tervepäiseksi ja pelottomaksi koiruudeksi jonka kanssa voidaan mennä minne tahansa ilman ongelmia.

Perillä kotona pidettiin perusteellinen tupatarkastus, näytti kelpaavan ja ruoka myös. Charlotten nyk. Nanan (helpompi huudella kaksitavuista nimeä) pienelle pomottamiselle ei korvaa lotkautettu. Sain onneksi päivystävän eläinlääkärin kiinnostumaan asiasta ja päästiin hoitoon jo sunnuntai aamusta. Tämä totesi haavan olevan erittäin tulehtuneen eikä sitä kannata yrittääkään ommella vaan annetaan sen kuroutua paranemisen myötä itsekseen. Eipähän jokapojalla olekkaan kaksihaaraisia kasseja:). No nyt sitten suihkutellaan ahkerasti ja popsitaan antibioottia eiköhän se siitä ala ajan kanssa paraneen. Onneksi oli tulehdus pysynyt paikallisena. Harmittaa vaan kun joutuu uutta koiraa kiusaamaan heti kaulurilla. Onneksi Kendi antaa hyvin hoitaa itteään eikä näytä hirveästi stressaavan, käy hakemassa rapsutuksia vähänväliä ja nameillakin on poikaa hemmoteltu.

***

Leikattu uros, noin 6 v.

10.9.2008 Kendi on kastroitu.

8.9.2008 Lisätty Kendille kuvia.

21.8.2008 Kendillä on jo kiire löytää uusi koti! Pojasta voi soitella minulle myös soittoajan ulkopuolella.

20.8.2008 Malttamattomana suuntasin askeleeni kohti Kendin häkkiä ja siellähän se poika edelleen hiljaisena seisoskeli ja odotti.

Kendin häntä alkoi samantien heilumaan kun pysähdyin sen kohdalle. Kiinnitin Kendin hihnan päähän ja vauhdilla se ryntäsikin ulos häkistään, ei tarvinnut poikaa kahta kertaa käskeä:).

Kendi veti hihnassa tasaisesti koko lenkkimme ajan, poika tarvitsee siis edelleen hihnakoulutusta. Muuten lenkkeily pojan kanssa oli oikein mukavaa, se kun ei räyhää toisille uroskoirille lainkaan. Nartuista Kendi tykkää oikein kovasti, joten uudessa kodissa voisi hyvinkin olla narttukoira poikaa odottamassa. Varmasti poika olisi tyytyväinen ihan ainoanakin koirana.

17.7.2008 Lisätty muutama uusi kuva

2.7.2008 Kendi, reg nro. 10017, on arviolta noin 6-vuotias uroskoira Tallinnan Loomade Hoiupaikissa. Se on löydetty 13.6.08.

Tämä hiljainen poika ei tee itsestään häkissään isoa numeroa, mutta silti se erottuu jollain tapaa muiden koirien joukosta. Kendillä on ihanan sielukkaat silmät joilla sen ei tarvitse katsoa minua kuin yhden ainoan kerran niin olen jo täysin myyty:).

Kendi heiluttaa häntäänsä iloisesti kun juttelen sille ja astuessani sisään poika hypähtää varovaisesti minua vasten. Nätisti se antaa kiinnittää pannan kaulaansa ja odottaa sen jälkeen malttamattomana että avaisin sille häkin oven.
Hihnassa Kendi vetää innoissaan hajujen perässä, joten hihnakoulutusta poika tulee ainakin tarvitsemaan, kastraatio ei myöskään olisi lainkaan sille pahitteeksi. Kendin turkki on huonossa kunnossa ja kaipaa kovasti harjausta. Vähän väliä sormeni eksyvätkin nyppimään pojan turkkia, mutta tämä ei juurikaan tunnu Kendiä haittaavan.

Lenkin päätteeksi Kendi olisi vauhdilla menossa uimaan, mutta valitettavasti liian lyhyt talutushihna estää pojan aikeet. Tyytyväisen oloisena Kendi kuitenkin kahlaa vedessä niin pitkälle kuin sen hihna antaa periksi.

Ulkoaitauksessa Kendi innostuu juoksemaan pallojen perässä ja aidan toisella puolella olevalle urokselle se heiluttaa iloisesti häntäänsä. Eli ainakin tällä hetkellä Kendi tuntuu tulevan toisten koirien kanssa hyvin toimeen. Lopulta Kendi muistaa minunkin olemassaoloni ja tulee vaivihkaa pyytämään hiukan rapsutuksia ja huomiota osakseen. Kiitokseksi se nuolaisee minua varovaisesti poskelle:).

Sympaattinen ja kiltti Kendi etsii itselleen vastuuntuntoista ja sitoutunutta kotia, jossa sen kanssa halutaan jakaa elämän tuomat ilot sekä surut. Kendi ei halua enää toistamiseen kokea hylkäämistä joten mietithän tarkkaan pojan ottamista perheenjäseneksesi.

Uusi omistaja noutaa Kendin Tallinnasta yhdistyksen avustuksella. Kendin kulukorvaus on 100 euroa.