Kelly
Lisätty sivulle: 2007-01-02
Sukupuoli: naaras
Alkuperä: Viro
***
Kuulumisia kodista:
21.2.2006 Ajattelin lähettää Kelly-koirasta kuulumisia pitkästä aikaa. Elikkäs pikku pallero on kaikin puolin hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Mitään sen suurempia ongelmia ei ole ollut, iho on ollut hyvässä kunnossa ja linjat on pysyneet suht hoikkina. Kellin ruokahalu tosin on valtaisa ja syöminen onkin siitä kaikkein hauskinta hommaa. Ennen iltaruokintaa se saattaa jopa ottaa muutaman juoksuaskeleen vaikka usein maleksii aikas hitaasti. Kellyllä oli syksyllä 2005 silmätulehdusta ja karva on hieman harventunut takapäästä, mutta lääkäri sanoi että syytä huoleen ei pitäisi olla. Kelly on tosiaan umpikuuro ja sokea, mutta se on sopeutunut olotilaansa hyvin. Se osaa reitit ulkoa niin sisällä kuin ulkona ja ymmärtää lähteä seuraamaan kun sitä käy koskettamassa. Ja Santtu-kanin kanssa ne ovat edelleen ystävyksiä. Kelli on muutenkin niin söpö ja liikuttava nallukka että lähes kaikki lenkillä vastaan tulevista ihmisistä pysähtyy juttelemaan sille. Sirkku
Kuulumisia kodista:
02/2005 Kelly on siis laihtunut huomattavasti ja näyttaa ihan koiralta!!!! Ja ollaan ylpeitä kun se nuortuu päivä päivältä ja ottaa jo oma-aloitteisesti iloisia laukka-askelia, joka oli aivan mahdottomuus ensimmaisina kuukausina kun Kelly oli niin lihaisa:) Ainoa ongelma on välilla kun pienellä on aika heikko kuulo, mutta käsillä huitomalla ymmartää tulla luokse. Toisesta silmastä on näko haihtunut kaihin takia, mutta sellaista pastaa niihin laitetaan joka paivä, joten ei kuulemma pahemmaksi muutu. Siskollani on pieni musta kani joka puree kaikkia ihmisia, mutta niistä on tullut Kellyn kanssa parhaat ystävykset ja kani ratsastelee mielellaan mummelin selässä ja yhdessa ne kömpivät kanin häkkiin nukkumaan vierekkäin yöksi! Aika yllattava kumppanuus suhde:) Terveisia rekkurescuen porukalle ja paljon rapsutuksia joka koiruudelle!!! Maija
Kuulumisia kodista:
30.6.2004 Lähdin katsomaan Kellyä, se olikin sitten niin suloinen, että halusin viedä kotiini sen vielä samana iltana…siis pienen suuren Kelly-koiran. Miehenikin ihastui siihen heti.(joka on aika harvinaista,koska hän aina epäilee kaikkea alkuun) Kelly kyllä hurmasi minutkin heti kun kuvan näin! Hänestä ei voi olla pitämättä!!!
Kotiin päästyämme Kellyä ihmetytti kovasti minne se oli joutunut, se vain hiippaili koko ensimmäisen illan ympäri taloa,kunnes löysi hyvän pimeän paikan nurkasta.Koirulilla on hieman yskää ja sillä on antibiootti kuuri,joten eiköhän se siitä. Illalla Kellylle ei oikein ruoka maistunut,mutta sille on onneksi tuota vararavintoa kertynyt!
Aamulla Kelly makasi aivan hiljaa ja liikkumatta paikoillaan ja me yritimme jutella sille,mutta ei liikettäkään.Päätin sitten koskettaa mummelia ja se raukka hyppäsi heti pystyyn ja varmaan ihmetteli kovin miksi sen makoisat unet keskeytettiin…luultavasti kellyllä on siis aika huono kuulo.
Aloitimme ensimmäisen päivän pienellä lenkillä ja Kelly kulki todella kiltisti vierellä.Ruokakin maittoi erinomaisesti.Koira on hyvin lihavassa kunnossa,eikä pysty kunnolla edes kyljellään makaamaan, joten nyt sillä alkaakin ankea herkuton jakso!
Mutta kirjoittelen lisää kun olemme kunnolla tutustuneet toisiimme :)
Kellyn kuulumisia:
Ei ole ollut ollenkaan ongelmia Kelly rouvan kanssa! Kelly tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten ja eläinten kanssa. Mummeli saa kaikkien sydämet omakseen, koska on niin valtavan sympaattinen ja valloittava otus! Äitini aina vitsailee etta se näyttaa enemman karhunpojalta kuin koiralta… Eläinlääkari poisti mummelilta kasvaimen luomesta ja nyt on pariin otteeseen poistettu kasvavia rasvapatteja; mutta kaikki on sujunut hyvin! Kynsiä ollaan myos lääkärissa leikattu, koska hermot ovat kasvaneet vuosien varrella niin pitkiksi ja mummeli inhoaa jos joku edes yrittää niihin koskea. Viime tarkastuksessa lääkari tutki koko koiran kun kyljessa on ollut epamaarainen patti, mutta ei kuulema ole haitallinen ja totesi koiran erittain hyväkuntoiseksi ja sydän kuulema erinomaisen vahva! Lääkari sanoi etta virtsarakko ei ole kauhean pitävä, mutta ei kylla olla huomattu mitään ongelmia, koska kertaakaan se koiruli ei ole sisälle tehnyt…Joten vuosia on vielä edessa:)
Kelly tuli Suomeen kotihoitoon kesäkuun loppupuolella. Se oli 90-vuotiaan papan 10-vuotias koira, pappa kuoli ja Kelly tuotiin tarhalle. Tarhalla se oli todella peloissaan, häkissä vain makasi paikoillaan. Luulimme sen olevan sairas. Tarhalta poispäästyään, Kellystä tuli kuin eri koira. Se sai kodin Espoosta pian Suomeen tulon jälkeen.