Keke

17.4.2016 Kekestä tuli enkelikoira vanhuudenvaivojen vuoksi.

***

12/2007 Keke sai kodin.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

11.10.2010 Tässä hiukan päivitettyä tietoa tuosta vaaleasta virtapallosta; Edelleen innokkaasti pyrkii veteen ja leikkii paljon toisen koiramme kanssa. Talvella lumipallon ja mönkijän jahtaaminen ovat mielipuuhaa ja muutaman lepotunnin jälkeen virtaa taas riittää vaikka muille jakaa. Alku “lihomisen” jälkeen kiloja on hieman karissut ja paino noin 42kg. Välillä vielä pitää hihnassa kovankin otteen (varsinkin kun uros koiria on lähettyvillä), mutta yleensä ottaa istu/maate komentoja vastaan, jolloin on helposti hallittavissa.

Kekellä tuntuu olevan oma leikki (Syödään kengät pois jalasta), jonka alkuperästä ei ole tietoa. Onneksi kuitenkin tiukka “EI!” riittää ja huomio kiinnittyy taas narttukoiraamme. Keke myös ottaa uudet paikat hyvin vastaan, eikä toiselle paikkakunnalle muuttokaan saanut kekeä stressaantuneeksi. Noin 1,5v ikäinen lapsemme hiukan pelottaa Kekeä, mutta ilmoittaa aina ulvonnalla, kun lapsella on jokin huonosti. Lyhykäisyydessään Keke on valpas ja innokas lenkkitoveri, sekä sisätiloissa oikea hyvyyden perikuva. – Jukka

10.11.2009 Keken kanssa sujuu hyvin ja on todella ihmisrakas koira. Keke tulee hyvin toimeen meidän narttukoiran ja pienen vauvan kanssa, mutta on niin vilkas että pitää välillä katsoa ettei pienemmät jää jalkoihin. Keke tykkää uida tosi paljon ja olisi varmaan koko päivän uimassa jos se olisi mahdollista.

***

Kuulumisia hoidosta:

21.12.2007 Keken kanssa sujuu mukavasti. Se ei ole tuhonnut mitään yksin ollessa. En tiedä mitä ne yksin ollessa tekevät, mutta kaikki on järjestyksessä kun olen palannut. Se mielellään askartelee jotakin hampaillaan, ja polttopuita se hakee järsittäväksi ja saattaa ottaa jonkun esineen jos on unohtunut lattialle. Hyvin se osaa valikoida sellaiset järsittäviksi, jotka on luvallisia ja lelujen kanssa se puuhaa myös.

Pääasiassa se on rauhallinen sisällä. Joskus se innostuu ja haastaa Vanua leikkiin. Joskus Vanu suostuu, toisinaan se ei jaksa ja komentaa Kekeä. Keke ei millään usko, vaan yrittää vaan jatkaa leikkiä. Se ei usko minunkaan komentoa, mutta kun kerran suihkaisin sumutinpullosta vettä, niin sillä oli todella suuri vaikutus. Keke lopetti heti. Joskus olen laittanut sitä jäähylle portin taakse toiseen huoneeseen. Sieltä se ensin tuli yli, mutta kun vein takaisin se vielä haukkui, yritti raapia porttia ja nousi siihen etutassuille. Kun kielsin niistäkin, se rauhoittui ja meni makaamaan. (Kietäminen oli vain tiukka mutta tavallisella äänellä sanottu ei)

Haukkuminen on Kekelle melko luontaista käytöstä. Se ei hauku turhasta, mutta jos toinen koira raapisi tai vinkuisi, Keke haukkuu. Se esimerkiksi haukkuu kun lelu menee ulottumattomiin, tai se muuten turhautuu. Joskus se haukkuu kun jätän sen hetkeksi yksin sisälle. Se ilmoittaa myös, että ulkona tapahtuu jotakin, meillä lähinnä sitä kun toiset koirat juoksevat pihalla. Sen haukkuminen ei ole häiritsevää, vaan aika rauhallista eikä kovaäänistä. Haukkumisenkin se lopettaa kun kieltää.

10.12.2007 Keke on nyt ollut pari päivää hoidossa, joten on aika kertoa kuulumisia. Ensimmäisenä iltana se oli hieman rauhaton, tutustui paikkoihin ja poti varmasti koti-ikävääkin. Yö sujui erittäin hyvin, eli ei ollut mitään ongelmia. Se nukkui koko yön omalla filtillään. Heti seuraavana päivänä se joutuinkin jäämään yksin kotiin, kun menin töihin iltavuoroon. Tai ei yksin, vaan Vanu-koiran kanssa. Tämäkin sujui erinomaisesti, kaikki tavarat paikoillaan ja viihteeksi jätettyjä luita oli järsitty.

Sillä on tapana makailla jossakin, yleensä minun lähelläni kun puuhailen omiani. Välillä se leikkii leluilla tai Vanun kanssa. Kokeilin kahden pallon leikkiä ja yllätyksekseni se sujui kuin vanhalta tekijältä. Istu ja maahan käskyt se osaa hyvin, mutta luoksetuloa täytyy harjoitella, samoin vapaa käskyä. Ei tuo luoksetulokutsukaan kuuroille korville kaiu, mutta pitää tarkistaa ensin muutama asia jahka sitten kerkiää. Minulle on kuitenkin tärkeää että koira tulee luokse heti ja suorinta tietä mahdollisimman nopeasti.
Ollaan ehditty käydä myös kaupungilla. Ei reagoi autoihin eikä pyöräilijään, muita ei ehditty ohittaa, tehtiin vain lyhyt kokeilu. Taluttimessa se kulkee kauniisti, usein tuntumalla, mutta ei sinänsä vedä. Paitsi hyvänhajuisiin mättäisiin. Pysähdyin aina kun talutin kiristyi, ja Keke osasi löysätä taluttimen että päästiin taas eteenpäin.

5.12.2007 Keke on nyt kotihoidossa ja siihen voi käydä tutustumassa sovitusti.
Kulukorvaus Kekestä on 150€

***

4.12.2007 Kekellä on nyt todella kiire!

9.10.2007 Keke etsii uutta kotia!

Nykyisen omistajan kertomaa
Tässäpä oiva poika, jolle pohjatyö on jo tehty. Joudun luopumaan Kekestä loppumattoman irtaimiston pureskelun vuoksi, kyytiä ovat saaneet niin sohvat, kirjat kuin julisteetkin. Tuhojaan Keke tekee yksin ollessaan ilmeisesti tylsyyteensä. Nyt tuntuvat keinot loppuneen.

Muuten koira on vuoden minulla ollessaan kehittynyt kovasti. Keke on leikattu tänä syksynä ja se rauhoitti poikaa pehmeämmäksi. Se ei vedä hihnassa enää lähes ollenkaan (vain toisia koiria kohdatessa) ja on oppinut rauhoittumaan nopeammin uusissa tilanteissa.

Keke rakastaa vettä ja uimista ja energiaa löytyy kyllä vaikka muille jakaa. Kotona omistajan ollessa läsnä poika on oppinut olemaan touhottamatta koko aikaa ja osaa ottaa hyvinkin rennosti, tulee viereen makoilemaan ja rapsutettavaksi.

Keke on persoonallinen ja huoleton nuori mies ja kaipaisikin nyt omistajaa jolla on ollut jo koiria ja jolta löytyy ymmärrystä nuoren koiran vilkkaudelle. Keke tulee toimeen hyvin narttujen kanssa, joten uudessa kodissa saisi olla narttu.

10/2006 Keke sai kodin Seinäjoelta.

***

Kuulumisia kotihoidosta:

13.10.2006 Keke on todennäköisesti 1-1,5 vanha koiruus. Keke on kotiutunut loistavasti. Ensimmäiset kaksi päivää ja yötä poika kierteli kämppää ympäri, haisteli, vikisi, kierteli ja haisteli taas. Kun haistelut oli haisteltu ja paikka todettu kelvolliseksi poika oli kuin olisi ollut täällä aina. Keke antaa leikata kynnet, putsata korvat, harjata ja pestä itsensä todella hyvin. Tosin pojan mielestä kaikki ko. toimenpiteet vievät liikaa aikaa, ja mahan rapsuttelu olisi mukavampaa, eli poika saattaa kesken kynsien leikkuun heittäytyä maahan selälleen rapsutuksia odottamaan :D Lenkillä poika vetää, mutta on ihan tavallisella hihnalla ja pannalla hallittavissa. Ihmisiä pitäisi päästä morjestamaan, varsinkin jos nämä katsovat poikaa pikkuisenkin pitempään. Muut koirat kiinnostavat lähinnä positiivisesti, toisille pitää varmuuden vuoksi haukahtaa. Keke kyllä myös osaa takaisinkin tarvittaessa sanoa, muttei mikään mahdoton silloinkaan ole.

Autossa poika matkustaa TODELLA hyvin. Jo meille ajaessa jouduin tarkistamaan, että tuliko se poika mukaan parkkikselta ollenkaan, niin hiljaa ja nätisti keke takapenkillä makoili. Ja sama meininki jatkuu edelleen. Keke osaa olla yksin nätisti. Pitempiä aikoja on poika ollut meidän oman narttumme kanssa kaksin, eikä pihahdustakaan ole kuulunut. Yksin jäädessään poika raapaisee ovea muutaman kerran ja siinä kaikki. Kerrostalon ääniin ei poika reagoi mitenkään. Hyvän TOKO-koiran Kekestä saa varmasti, kunhan tuon energian saa kohdistettua oikeaan asiaan, on poika nopea ja halukas oppimaan. Istu-käsky sujuu nykyään kohtuu hyvin ja maahankin poika osaa namin avulla mennä hienosti. Sisäsiisti on Keke ollut alusta asti muutamia merkkailuja lukuunottamatta, ja nekin siis ensimmäisinä päivinä.

Meitä “oman perheen jäseniä” kohtaan Keke on mahtava. Poika yrittää kiivetä syliin, hakee rapsutuksia, haastaa omaa narttuamme jatkuvasti leikkimään… Siskon 7kk lapseen ei Keke reagoinut mitenkään, mutta pojan koon ja innokkuuden vuoksi en sitä ihan pienten lasten perheeseen suosittelisi. Millaiseen kotiin Keke sitten sopisi? Kotiin jossa sille on kaverina menevä narttu, tai kotiin jossa se saa kaiken huomion itselleen. Ei uroksen kaveriksi. Kotiin jossa halutaan koira kaveriksi Tokoon, jälkeen, lenkeille tai muuhun touhuun. Kotiin jossa omistaja on varautunut Keken nuoreen ikään ja suunnattomaan energiaan. Mutta ennenkaikkea kotiin, jossa poika saa rajoja ja RAKKAUTTA.

3.9.2006 Keke on innokas nuori uros. Keke kiinnittää ihmisen huomion puolikkaalla hännällään ja elämän positiivisimmalla asenteellaan. Keke tuntuu halkeavan onnesta kun sen vie lenkille ja vetääkin todella rajusti. Poika on säkäkorkeudeltaan n.55cm, joten tulevan omistajan tulee varautua pitämään poikaa jämäkässä otteessa, jottei remmi karkaa käsistä. Keke haluaisi niin kovasti mennä eteenpäin ja haistella kaikkea, erityisesti tyttökoiria. :) Poikakoirien luo Kekeä ei kannata päästää, niille se alkaa heti uhittelemaan. Ihmisistä Keke kuitenkin pitää oikein paljon. Kekellä tuntuvat luut selvästi ja poika tarvitsisikin pian kodin, joka panostaisi sen ruokkimiseen ja villiyden hillitsemiseen. Mahdoton tapaus Keke ei missään tapauksessa ole, kärsivällisyydellä pojasta tulisi varmasti vallan mainio kotikoira.

16.9.2006: Kävimme Keken kanssa uimassa ja metsässä. Poika tykkäsi kovasti uimisesta ja metsässä juoksemisesta. Keke vetää yhä todella paljon ja vaatii ehdottomasti aktiivisen kodin.