Kaaleppi

15.9.2017 Kaalepista tuli enkelikoira.

***

1.9.2007 Kaaleppi sai kodin Helsingista.

***

Kuulumisia kodista:

1.9.2009 Hei vaan! Ajattelin taas laittaa terveiset Kaalepilta nyt, kun kotiutumisesta on tänään kulunut tasan kaksi vuotta. Olen ollut viime aikoina huolissani sen taas esiin tulevasta arkuudesta. Se on taas alkanut hakeutua pöydän alle silloin kun vaikka silitän tai kolistelen keittiössä. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään elimellistä tai kipuun viittaavaa. Mitään normaalista poikkeavaa ei ole myöskään tapahtunut. Epäiltiin, että tämä voisi johtua kotimme ympärillä olevista räjäytystyömaista. Se on päivisin yksin kotona ja talon ympärillä on ollut rakennuskolinaa koko kesän. Nyt meillä on D.A.P. seinässä, katsotaan onko siitä apua.

Muuten se voi hyvin ja on ollut terveenä ja iloinen. Kaaleppihan kastroitiin vuosi sitten. Kastraation myötä se rauhoittui eikä tyttöjen hajut enää sekoita sen päätä kuten ennen kastraatiota. Nykyään sitä voi jo pitää metsässä vapaanakin. Leikkauksen jälkeen alkanut remmirähjääminenkin on vähentynyt huomattavasti. Satunnaisesti se rähjäilee vieläkin, mutta ei enää hairitsevästi. Kastraation ja ajan myötä siitä on tullut myös hellyydenkipeämpi. Koirapuistossa se nojailee tuntemattomiin ihmisiin ja hakee rapsutuksia, mitä se ei tehnyt koskaan aikaisemmin.

Iloiset syysterveiset! Petra ja Kaaleppi

P.S. Kuvassa tuulee, Kaalepin korvat eivät siis ole nousseet pystyyn…

Kuulumisia ja kuvia kun kotihoitaja kävi Kaaleppia moikkaamassa:

13.7.2008 Minua vastaan suorastaan rynnisti entistäkin komeammaksi muuttunut Kaaleppi. Rohkeasti poika haisteli myös mukanani matkanneen miespuoliset henkilöt. Kaalepin nähdessäni oli vaikea uskoa että vain n. vuosi sitten se pelkäsi lähes kaikkea ja kaikkia ja asusteli meidän keittiön pöydän alla. Poika esitteli meille hienoa palloaan joka kuulemma (ja näemmä) onkin Kaalepin juttu :D Kaaleppi esitteli minulle komean istumisen ja hypynkin. Massaakin poika oli kerryttänyt mukavasti lisää eikä kylkiluut enää paistaneet läpi. Rauhallinen ja mukava herrasmies Kaaleppi on edelleen :) – Hämy –

29.4.2008 Hei vaan ja terveisiä meiltä! Kaaleppi voi oikein hyvin ja on kotiutunut hienosti. Yhteiseloa tulee juuri 8kk täyteen. Kaaleppi on kaikin puolin aivan mahtava koiruus ja se on tuonut mun ja kaikkien sen tuntevien elämään suunnattomasti iloa ja sisältöä. Sillä on paljon ihailijoita rauhallisuutensa ja iloluontoisuutensa ansiosta. Alussahan se oli melko arka ja säikkyi mitä milloinkin. Ensimmäisille lenkeillekin sain kantaa sen rappukäytävässä ja aika paljon samoilla linjoilla mentiin mm. bussiin mentäessä. Nykyään kaikki uusi on ihan OK kunhan vain menen itse edellä, tulee se luottavaisena perässä. Ei se ihan kokonaan ole päässyt peloistaan eroon. Edelleenkin jos multa vaikka sattuu putoamaan jotain kädestä tai jos jotain muuta yllättävää tapahtuu, Kaaleppi säpsähtää. Joitain miehiä se myöskin vielä hieman arastelee, varsinkin jos heillä on pitkä takki päällä – liekö jotain menneisyydestä muistuttavaa. Lapsista Kaaleppi pitää paljon. Koti on Kaalepille ykköspaikka, kyläreissuilla se ei oikein viihdy. Vanhempieni luona Kotkassa ollaan nyt käyty niin usein, että siellä olo sujuu kivasti ja se tuntee olonsa turvalliseksi. Siellä on myöskin kaverina Rose-rottweiler. Kotona Kaaleppi leikkii paljon; vinkuva pallo on aivan ykkösjuttu ja sen kuulee jo aamusta alkaen. Myös kaikenlaiset piilotusleikit ja gongi ovat mieluisia. Sylissä käydään myöskin kiehnäämässä vähän väliä ja päiväunien nukkuminen kainalossa on viikonloppuisin ihan must-juttu.

Lenkillä tohotetaan häntä pystyssä ja hajut haistellaan hyvin tarkasti. Hihnassa kulkeminen sujuu yleensä kivasti, paitsi ensimmäiset 200m kotoa on kun komediasta – Kaaleppi laukkaa ja mä yritän hillitä menoa. Kaikki koirat ovat Kaalepin mielestä kivoja eikä kenellekään rähistä paitsi joskus hihnassa täytyy muutama haukku päästää. Nyt se on oppinut jo leikkimäänkin ja koirapuistossa käydään melkein joka päivä. Kaaleppi on suunnattoman ystävällinen ja pitkäpinnainen muiden koirien kanssa. Kaaleppi tosin on suurimmin kiinnostunut vain tyttökoirista ja selkään se yrittääkin sinnikkäästi murinoista huolimatta. Sille onkin kehittynyt aikamoinen maine koirapuiston Casanovana, joka yrittää kaikkensa saadakseen tyttöystävän. Kastraatiota harkitaan. Vapaana Kaaleppia ei voi pitää muualla kun aidatulla alueella, sillä se lähtee omille teilleen.

Kaalepilla on valloittava äänimaailma. Haukun se päästää hyvin harvoin, vain
roska-auton kulkiessa ohi. Silloin sitä haukutaankin niin, että koko naapurusto kuulee. Kaalepin erikoisuus on komea ulvonta, joka pääsee ulos suusta aina kun ambulanssi ajaa joko telkkarissa tai lähistöllä. Kaalepilla on myös aivan ihanat matalat “urina-äänet” silloin kun se on oikein tyytyväinen ja nauttii olostaan. Kaaleppi on mun elämäni valo ja mä olen tosi onnellinen kun olen saanut elämääni näin ihanan ystävän. Terveisiä kaikilli tutuille! t. Petra ja Kaaleppi

4.12.2007 Täällä sujuu hyvin! Kaaleppi tuntuu nauttivan elostaa ja on osoittautunut varsin älykkääksi kaveriksi. Uudet paikat on vieläkin pelottavia, mutta siitä päästään kun tullaan emännän jalkoihin. Lihaakin on vähän kertynyt luiden päälle; ruoka maistuu nyt ja siitä on tullut mestari kerjääjä.

***

20.8.2007 Kaaleppi on osoittautunut vallan mainioksi nuoreksi, noin 2-vuotiaaksi, karvakorvaksi. Kaaleppi on hoikkarakenteinen ja säkältään hiukan polven yli. Eli todellakaan mikään iso uros..

Kaalepista löytyy kaksi puolta. Toinen on ujo, hiljainen, lähes huomaamaton. Pojasta huomaa että sille tässä maailmassa on vielä paaaaljon uusia ja jännittäviä asioita. Kaaleppi on kuitenkin utelias heppu, ja pienen kannustuksen avulla jännittäviin asioihin tutustutaan suurella mielenkiinnolla.
Kotona Kaaleppi lähinnä makoilee omissa oloissaan välillä rapsutuksia hakien.
Toinen puoli Kaalepissa on se urostelu puoli. Nartun tullessa näköpiiriin kaikkoaa pojasta kaikki arkuus ja häntä nousee komealle kaarelle. Selkään tämä leikkaamaton uros yrittää, mutta uskoo todella hyvin jos narttu ilmoittaa että nyt riittää. Oma narttuni onkin tossuttanut Kaalepin jo niin että poika on päättänyt jättää neidin peräpään lähes rauhaan :) Mutta lyhyesti sanottuna.. Pallit pois :D

Lenkillä poika vetää hiukan, mutta on hallittavissa. Vastaantulevat koirat ovat joko kiinnostavia tai jännittäviä/pelottavia. Vielä en ole pojan kuullut yhdellekkään koiralle rähähtävän. Sisäsiistikin Kaaleppi on. Toki poikaa joutuu vielä viemään pihalle “normaalia” useammin, mutta selkeästi karvakorva on hokassut asian ytimen. Kaaleppi on todella sympaattinen koira jolla on mielyttämisen halua ja halua olla ihmisen oma. Toivonkin että poika pääsisi mahdollisimman pian sinne omaan kotiin opettelemaan elämistä :D Poika sopisi ainoaksi koiraksi, mutta Kaalepille voisi tehdä hyvää myös hiukan vanhemman ja ylempiarvoisen nartun seura. Myös pienen pennun kanssa Kaaleppi tuli hyvin toimeen. Voisin kuvitella Kaalepin kotiin myös hiukan isompia lapsia, ihan pienet lapset taas voivat poikaa pelottaa.

3.8.2007 Häkin kohdalle pysähtyessä alkaa Kaalepin tanssiesitys. Ylös ja alas, hyppy, hyppy ja ympäri.. Kuitenkin kun oven avaan ja saan pannasta kiinni rauhoittuu poika sen verran että saan hihnan helposti pujotettua kaulaan.
Ja sitten MENOKSI! Kaaleppi kyllä vetää hihnassa, mutta kokonsa vuoksi sitä pystyy hyvin viemään. Hajut poika nuuskii tarkasti. Lenkillä poika ei vastannut toisten urostenkaan uhitteluihin.. päinvastoin olisi halunnut kovasti mennä tutustumaan! Uimaan asti ei poika tohdi mennä, mutta hiukan uskaltautui kahlailemaan, jonka jälkeen oli hyvä kiehnätä sylissä. Rapsuteltaessa Kaaleppi malttaa rauhoittua ja saan jopa muutaman varovaisen pusunkin. Missä on se Kaalepin oma, liikunnallinen ja ehkä jopa harrastava koti?

28.7.2007 Kaaleppi ei ole häkkieläinainesta. Se kun hyppi seinille toivoessaan pääsevänsä ulos lenkille. Kun miekkonen sitten pääsi kanssani pihalle, niin intoa riitti. Kaalepille sopisi lenkkeilyä harrastava omistaja. Uudessa kodissa voisi olla myös tyttökaveri odottamassa, Kaaleppi kun tykkäsi tytöistä kovasti. Mittasin Kaalepin säkäkorkeuden, se jäi alle 60 sentin.

21.6.2007 Kaaleppi on hieman harmaantunut aikuinen uros Tallinnan tarhalla. Kaaleppi on sakemannisekoitus, jonka säkä on noin 55 cm. Kaaleppi riehaantui leikkimään viereisessä aitauksessa olevan nartun kanssa sekä käveli nätisti yhteislenkillä pennun kanssa. Kaaleppi ei juurikaan haukkunut ja oli hieman peloissaan kun kuljettiin koirahäkkirivistön ohi, jossa monet haukkuivat. Kaaleppi on erittäin ihmisrakas charmantti herrasmies. Kaaleppi on löytynyt 7.6 Viljandimaantieltä, reg nro 5980.

Kaalepin kulukorvaus on 150€.

Herra on mikrosirutettu, rokotettu, madotettu ja passitettu ennen lähtöä omaan kotiin.