Hyrrä (nyk. Pontus)

2/2009 Pontuksesta tuli enkeli

Olen aivan murtunut joutuessani ilmoittamaan rakkaan lemmikkimme poismenosta. Pontus lopetettiin eläinlääkärin toimesta perheensä ympäröimänä. Häntä kaipaamaan jäi moni. Aivan ihana koira viimeisiin päiviinsä asti, surumme on valtava. Siskoni saatteli Pontuksen ikuiselle matkalleen tämän runon myötä:

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti surun suuren, aivan valtavan. Ei enää virkaa talutushihnalla, ei lämmittäjää kylmillä varpailla. Poissa katse tummien silmien, ja se haukku, sitä enää kuule en..

Vaikka Pontuksen alku ei näyttänyt niin järin lupaavalta, hänestä tuli aivan mahtava koira. Tuo karvapallo valloitti kaikkien ystäviemme sydämet. Niin kiinni omissa ihmisissään ja leluissaan. Toivottavasti hänen on nyt parempi olla. Kiitos kaikille RR tiimiläisille, jotka Pontuksen meille toivat. T. Emma, Viivi, Vilma ja Jesse

***

5/2007 Hyrrä sai kodin hoitopaikastaan.

***

Kuulumisia kodista:

23.10.07 Pontus on muuttanut Pariisiin ja voi oikein hyvin. Pikku koiran elämä on viimeisen 6kk aikana muuttunut hurjasti. Kuten kuvista näkyy, hän nauttii nykyään elämästään rakastettuna lemmikkinä maailman tärkeimpien lelujensa ympäröimänä.

Pontus on TODELLA sopeutuvainen koira. Koska matkustamme paljon, mutta emme halua jättää Pontusta mihinkään koirahoitolaan, on hän mukanamme käytännössä kaikkialla. Hän matkustaa niin autossa, ratikassa, metrossa, junassa kuin lentokoneessakin kuin vanha tekijä, välittämättä tuhansista ihmisistä ympärillään. Tulipa kesällä vähän veneiltyäkin! Pontus seuraa minua minne tahansa, täpötäydessä metrossa hän vain istahtaa jalkojeni päälle ja odottelee tyynen rauhallisesti omaa pysäkkiämme. Lentäminen ympäri ämpäri maailmaa on sujunut myös moitteettomasti. Koneenvaihtoa odotellessa Pontusta oli hemmoteltu maahenkilökunnan toimistolla mm. nakein ja keksein. Ei siis ihme, että hän innostuu kovasti nähdessään lentokoppansa. Tämä on mielestäni hurja edistys koiralta, joka Suomeen tullessaan oli oksentanut autoon.

Pontus on myös oppinut erinäisiä komentoja. Istu, odota(= autosta ei hypätä ominluvin), tänne ja ei sujuvat jo hyvin. Tietysti ranskankielellä:) Hän on todella kiintynyt meihin ja tottelee meitä hienosti. Kaikki pikkuiset ongelmat, joita Pontuksella oli meille tullessaan, ovat poistuneet luottamuksen myötä. Hän ei enää pelkää juuri mitään, hissiinkiin juostaan kuin tuulispää, koska sen kauttahan pääsee ulos haistelemaan kaikkia ihania tuoksuja! Remmissä hän kävelee aivan mahtavasti. Entisestä Hyrrästä ei ole siis tietoakaan. Toisin kuin aluksi Pontus ei enää pelkää pantaa tai remmiä. Uudet heijastinvaljaat pelottivat vähän aluksi, mutta nyt Pontus kimaltelee onnellisena Pariisin syysilloissa.

Lenkkeily sujuu muutenkin oikein hyvin. Pontus on saanut paljon itseluottamusta, mikä näkyy uroksille tyypilliseen tapaan rähinöidä jokaiselle vastaantulevalle karvakuonolle. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ylitsepääsemätön ongelma,sillä Pontus lopettaa heti komennettaessa. Nyt harjoitellaan vielä miten sitä ei aloitettaisi ollenkaan!

Vieraisiin Pontus ei enää suhtaudu yhtä varauksella kuin ennen. Se antaa vieraiden jopa rapsuttaa itseään! Aamuisin käymme ostamassa leipää läheisestä leipomosta ja usein ihmiset kyyristyvät taputtelemaan häntä päälaelle. Tähän Pontus suhtautuu oikein hyvin.

Pontus osaa olla todella hyvin myös yksin. Mitään itkemistä ei enää ilmene.Meidän tullessa kotiin hän kuitenkin suorastaan sekoaa. Pontus heittää niin sanottuja voltteja ilmassa ja raahaa kaikki lelunsa näytille. Myös kädet nuollaan perusteellisesti. Pontuksesta on myös tullut paljon käsiteltävämpi. Hän antaa emäntänsä tutkia tassut ja nyt arvon herraa saa myös nostella!

Pontuksesta on paljastunut monta hauskoja piirteitä. Lenkillä se ei väistä ketään ja ohittaa ihmiset noin millin päästä jos sitäkään. Myös minä olen usein törmännyt Pontukseen, sillä hän saattaa stopata koska vaan ja milloin vaan. Jopa suojatielle jos tarpeeksi mehevä tuoksu sattuu juuri nenään! Innostuessaan (ja tämä tapahtuu USEIN, sillä Pontus rakastaa elämää) hän tosiaan heittää kiepin ilmassa ja pomppii takajaloillaan. Innostuksen kohteita top 3 ovat: Ulos meno, matkustaminen (mm.auto), kotiintulo. Pontus on myös erittäin kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja pistää päänsä jokaisesta avoimesta ovesta ja ikkunasta sisään. Kaikkien lähikauppojen ja puotien eteiset ovat Pontukselle hyvin tuttuja. Rapsutuksia Pontus rakastaa yhä edelleen hulluna. Aamuisin se herättää isäntänsä tunkemalla päänsä tämän kainaloon ja tilaisuuden tullen hän änkeää itsensä jalkojen taakse/alle.

Eläinlääkärissäkin on käyty pariin otteeseen. Ensin hakemassa vähän lisää rokotuksia Ranskaa varten ja puhdistamassa hampaat, ja sitten toteamassa kutiavien korvien johtuvan korvahiivasta, joka hoituu lääkkeillä kerralla pois. Ikäarvio oli n.6-8 vuotta, koska hampaat (ne mitä on jäljellä) on aika hapertuneet.

Kaiken puolin voi sanoa, että Pontuksella menee loistavasti! Hän on todella elämäniloinen ja pirteä koirapoika, joka saa osakseen hurjan määrän rakkautta ja ihailua omistajiltaan. Uudet seikkailu odottavat Pontusta, Uudeksi Vuodeksi ollaan lähdössä kaikki kolme Algeriaan! Kuka olisi uskonut, että Haapsalun pojasta tulee maailman matkaaja, mutta niin siinä vain joskus käy.

Terkkuja tutuille ja iloista syksyä myös muille. T:Emma, Yan ja Pontus Pariisi, Ranska

24.5.2007 Pontus Pontevasta on kokenut todellisen muodon muutoksen. Tämä pikku herra oli tullessaan selvästi murheissaan kaikesta muutoksesta, jota se oli lyhyen ajan sisällä joutunut kokemaan. Nyt näykkivä karvapallo on muisto vain! Miten lyhyessä ajassa Pontus onkaan meidät ystävikseen hyväksynyt ja näyttänyt itsestään aivan uuden puolen.

Ennen nähdessään remmin Pontus oli valmiina puolustamaan herkkää hipiäänsä hampain. Nykyään se lähestulkoon sekoaa innostuksesta ottaessani talutushihnan esille, tietäähän se sitä, että ollaan menossa ulkoilemaan! Ja ulkoilua Pontus rakastaa. Tässä pikku kaverissa on aivan uskomaton määrä energiaa ja Pontus noutaa rakasta nallepalloaan parikin tuntia väsymättä leikkiin ollenkaan. Taitaa olla omistaja, jolta voimat loppuvat ensin:) Liila Nallepallo on Pontuksen rakkain esine tässä maailmassa. Hän on sen ihan itse valinnut eläinkaupasta ja jopa nukkuu se vierellään. Taitaa olla Pontuksen ensimmäinen lelu ja siksi niin mahdottoman tärkeä.

Nallepallon avulla Pontus on saatu houkuteltua autoon ja nyt hän hyppelee sinne kuin vanha tekijä. Myös matkapahoinvointi on loppunut. Pontus on äärettömän kiltti kaveri. Vähän itkuttaa, kun joutuu jäämään yksin kotiin, mutta kun kiellän sitä postiluukusta se tottelee heti. Hän ei myöskään välitä ulkoillessa toisista koirista vaan ohittaa kaikki mallikkaasti. Pontus on saanut myös muutaman koirakaverin, joiden kanssa onkin kiva juoksennella pitkin mökin pihaa ja lähipuskia. Aluksi Pontus tietenkin näytti kuka on paikan pomo, mutta pienen välienselvittelyjen jälkeen Pontus on hyväksynyt ystävikseen kääpiöpinseri Ticon ja kääpiösnautserit Sylvin ja Sofin. Sylvin kanssa tulee välillä pientä kinaa siitä, kuka saa noutaa heitetyt kepit ja pallot, mutta “rakkaudestahan se hevonenkin potkii”. Pontus ei kuitenkaan ole mikään riidan haastaja, vaan lopettaa heti kun sitä komentaa. Varsin kuuliainen poika.

Match Showssa vieraillessamme (tosin vain kehän ulkopuolella!) matkaan tarttui harja ja kampa ja näin ollen Pontuksen turkkia hoidellaan säännöllisesti (josta hän nauttii kovasti) eikä se enää koskaan pääse samaan kuntoon kuin tarhalle tullessa. Pontus syö myös hyvin, on pirteä ja iloinen. Eläinlääkärissä käymme, kun seuraavaksi menemme Raumalle. Koska kotikielenämme on ranska myös koiramme koulutetaan tällä kielellä. Pontus osaa jo (joten kuten ainakin!) oman nimensä, tänne ja ei. Hyvä alku siis! Myös “istu” onnistuu aina silloin tällöin. Kun muutamme Pariisiin takaisin, myös Pontus lähtee luonnollisesti mukaamme. Hän on loistavasti sopeutunut Helsingin vilskeeseen joten eiköhän Pariisiinkin tottuminen mene hetkessä.

Kuten rescuekoirat yleensä, Pontus on kerännyt erikoisella ulkomuodollaan paljon ihailijoita. Voitteko uskoa, että yhden aamulenkin aikana minut pysäytti 4 ihmistä ja kysyi minkä rotuinen koirani on ja kehuivat kauniiksi(jee jee!!!). Tuli kyllä hyvä mieli Pontuksen puolesta, miettien mitä kaikkea se on elämässään joutunut kokemaan :) Haluamme kiittää kaikkia, jotka ovat olleet Pontuksen apureina hänen matkallaan Suomeen ja lopulta meidän koiraksemme. Hän on aivan mahtava persoona, niin iloinen, kiltti ja sydämellinen. Pontuksen ansioista moni tuttu ja tuntematonkin on kiinnostunut rescuetoiminnasta nähtyään miten ihania koiria täältä tosiaan löytää! Kiitos kaikille maailman parhaasta koirasta. T: Emma, Yan ja Pontus

***

Uros, noin 3-5v.

Kuulumisia kotihoidosta:

1.5.2007 Hyrrä tuli kotihoitoon meille kaksi päivää sitten ja kaikki on sujunut oikein hyvin. Koira on sopeutunut nopeasti ja on reipastunut hurjasti. Hyrrä kävelee nätisti remmissä, paremmin varmaankin kuin oma koirani…;) Kunhan ilmoittaa Hyrrälle mihin suuntaan ollaan menossa, se seuraa kiltisti, pysähtyy tietä ylitettäessä ja pysyy rinnalla kovassakin ihmisvilinässä. Hyrrää ei saa kiskoa remmistä, siitä se hermostuu, mutta muuten se kävelee oikein mallikkaasti. Poika viihtyykin parhaiten ulkosalla, ovesta on ihan turha yrittää ulos ilman, että Hyrrä löytyy rappukäytävästä odottamassa lenkille pääsyä :) Olisi siis ihanteellista jos tulevalta kodilta löytyisi oma piha, jossa Hyrrä saisi ulkoilla vapaasti. Hyrrä tarvitsee paljon liikuntaa, sillä se on selvästi aktiivista omistajaa kaipaava koira, ei mikään sohvan koriste. Hyrrä on myös tosi fiksu kaveri, sopisi siis mielestäni hyvin esim. agilityyn tai tokoon.

Eilen Hyrrä pääsi kylpyyn, sillä turkissa olisi vielä pissajäämiä. Hyrrä tuli reippaasti perässäni suihkuhuoneeseen ja peseytyminen meni oikein hyvin. Käytin apuna sientä ja Hyrrästä oli ihanaa päästä taas rapsuteltavaksi. Hyrrä on perusluonteeltaan reipas ja kiltti koira. Se pitää kovasti rapsutuksista (etenkin peffan päältä!) ja on mielellään pyrkimässä syliin. Eilen Hyrrä viimein uskaltautui sohvalle meidän väliin ja nautti selvästi ihmisten läheisyydestä. En kuitenkaan suosittele Hyrrää lapsiperheeseen, sillä se kaipaa rauhaa ympärilleen.

Sen kanssa tulee edetä hitaasti ja ymmärtää sen toisinaan esille näyttäytyvää arkuutta. Esim. liukkaat kivirappuset pelottivat sitä aluksi ja meni jonkun aikaa ennen kuin se uskalsi kiivetä ne ylös. Nyt Hyrrä matkustaa toiseen kerrokseen hissillä. Alas tullaan oikein mallikkaasti:) Uudelta omistajalta vaaditaan siis aikaa ja kärsivällisyyttä! Mikään ongelmakoira Hyrrä ei kuitenkaan ole, se on todella reipas, ei hauku, sisäsiisti ja ohittaa muut koirat lenkillä moitteettomasti. Ikäarvio hampaidenkunnon ja yleisvaikutelman perusteella olisi mielestäni n.3-5v.(?). Tämä on siis vain maallikon mielipide :) Minun puolesta Hyrrää saa tulla katsomaan meille koska vaan. Nyt menemme Raumalle perjantaihin asti. Sen jälkeen olemme taas Helsingissä. Iloista vapun loppua. T: Emma ja Hyrrä

29.4.2007 Hyrrä tuli Suomeen kotihoitoon.

19.4.2007 Hyrrä kastroidaan tänään. Hyrrästä on alkanut löytyä oikein iloinen ja hellyydenkipeä koirapoika, joka nyt alkaa totutella myös kaulapantaan :). Hyrrä pääsi onnekseen Haapsalussa hoitokotiin, joten sen kastrointi tuli mahdolliseksi.

9.4.2007 Hyrrä on päätynyt tarhalle jokin aika sitten omistajan kuoltua. Hyrrä ei ole koskaan ulkoillut hihnassa, joten sen lenkkeily olikin melkoista kieppumista, mistä sitten nimikin sille annettiin :).

Jos oli Hyrrä jäänyt vaille hihnaulkoilua, niin vajaaksi oli jäänyt turkin hoitokin. Sen turkki oli pelkkää rastaa, joka oli pelkän ulosteen ja lian tahraamaa, ja aikamme yritettyämme onnistuimme saksimaan isoimmat pois. Huomasikin että Hyrrä reipastui turkin poiston jälkeen huomattavasti! Ikäarvioita on vaikea sanoa tarkemmaksi, Hyrrän loppu turkki ajetaan ensi viikon aikana pois samalla kun koira sirutetaan ja rokotetaan ja katsotaan josko sitten voisi ikää arvioida vähän paremmin.

Hyrrän luonteenlaadusta on vaikea sanoa mitään varmempaa, se on tosi stressaantunut tarhalla olosta, varsinkin kun 3 neliön häkin vieruskaverina asuu äänekäs ja Hyrrää kohden vihamieliesti suhtautuva Väinö-koiraherra. Lisäksi se yritti näykkiä kun saksimme turkkia, tosin tämä nyt ei ole mitenkään ihme, olihan koiraparan elo painavan likaisen turkin alla melkoisen kurjaa, varsinkaan kun ei edes kaiken karvan alta nähnyt yhtään mitään.

Tarkempien luonnetietojen puuttuessa emme varmuuden vuoksi luovuta Hyrrää lapsiperheeseen, kerros- tai rivitaloon, Hyrrä ei myöskään sovi toisen uroksen kaveriksi. Hyrrän tulevan omistajan on syytä varautua sopeuttamaan koira ajan kanssa hihnalenkkeilyyn sekä uusiin ihmisiin.

Hyrrä on noin 35 cm korkea koiraherra Haapsalun koiratarhalta. Hyrrä on mahdollisesti pulimix.

Luovutusmaksu Hyrrästä on 150 euroa.