Honey (nyk. Dani)

27.1.2009 Dani lähti enkeliksi vanhuuden vaivojen vuoksi.

’Missä taivas kohtaa meren, missä sateenkaari koskettaa maata,siellä minä odotan sinua.

Missä tuuli kuiskaa, missä uusi tähti syntyy, siellä olet sinä. Kaukana toisistamme, kuitenkin vain ajatuksen päässä.

Kun astun sateenkaarelle, tule sinä tuulen mukana minua vastaan. Nyt, ole enkelini. Läpi päivieni, muistojen ja ikävän’

Rakkainta ystävää ikuisesti kaivaten, Elisa

Suurin kiitos RR:n väelle

***

5.11.2007 Honey sai kodin Hyvinkäältä

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

20.9.2008 Lisätty uusia kuvia. Dani asustaa nykyään omistajansa kanssa maalla Nuppulinnassa Tuusulan maisemissa.

12.1.2008 Lisätty Danille kuvia kodista.

***

Uroskoira, noin 7v.

23.8.2007 Kuulumisia hoitokodista: Honey on voinut hyvin ja reipastunut paljon, nyt jaksaa lenkkeillä pidempäänkin. Yhtä innoissaan Honey on aina lenkille lähdöstä ja metsä on ihan ehdottomasti paras paikka! Enää Honey ei osoita juurikaan pelkoa autoa tai pyöräilijöitä kohtaan, mutta silti mieluummin välttelee. Honey hoitaa ahkerasti leikkikoiraansa ja lelu lentelee pitkin huonetta ja Honey perässä, kun tullaan sisälle. Honeyn omistuksenhalu on lieventynyt eikä kotiin yksinkään jääminen ole vaikeaa. Kovasti poika on edelleen hellyydenkipeä.

1.8.2007 Honeysta on kuoriutunut ihana eloisa ja leikkisä kaveri :) Alussa se ei oikein osannut leikkiä, mutta nyt antaa pehmokoiralle jo kyytiä. Ja aivan ihanaa huomata, että Honeylla on herännyt uskallus omaan tahtoon, ei tartte enää mennä vaan sokeasti mun perässä koko aikaa. Todella valloittava tapaus!

29.7.2007 Ihanainen Honey on melkoisen omistushaluinen, lähes tulopäivästä lähtien. Kissan kanssa viihtyivät hyvin, mutta Honeyn mustasukkaisuuden takia asuvat nyt kissan kanssa eri kerroksia. Honey rakastaa löhöillä pihalla, siinä viihtyisi vaikka kuinka kauan. Muiden koirien äänistä ei välitä, vihaisemmistakaan haukuista. Pieniin lapsiin ei olla päästy tekemään tuttavuutta, mutta rauhallinen koti ilman lapsia olisi Honeylle omiaan. Pojalle paras olisi päästä perheen ainoaksi silmäteräksi.

Honey rakastaa lenkille lähtöä ja lähtiessä hyppelee ja ottaa juoksuaskelia. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua kuitenkin väsymys kuitenkin iskee ja reilun puolen tunnin kuluttua jo laahustetaan kotiin päin. Väsyneenäkin Honey haluaisi vielä mennä tutuille lenkkipoluille.

Honey pelkää ainakin vielä autoja lähietäisyydellä, esim. kun auto antaa tietä ja pitäisi mennä pysähtyneen auton edestä, mutta kävelytiellä mentäessä, kun autot ovat muutaman metrin päässä ne eivät enää pelota. Mopot ja kovaa menevät pyöräilijät ovat pelottavia, mutta ne tilanteet menevät hyvin ennakoimalla. Honeylle paras paikka olisikin maaseutumainen, rauhallinen ympäristö, jossa saisi olla pihalla vapaana. Miksei kaupunkikin voisi sopia, kunhan on rauhallisella alueella, rauhallisilla lenkkimaastoilla ja mieluiten omalla pihalla.

18.7.2007 Honey kiittää kummitätiään avusta :)

12.7.2007Honeyn käytös on muuttunut jonkin verran. Se ei ollenkaan niin arka ja epäluuloinen kuin tullessaan ja kaulapannan laittamiseenkin poika suhtautui luottavaisen oloisesti.

Lenkillä Honey mennä jolkotteli melko ripeään tahtiin, mutta kulki hihnassa kuitenkin melko nätisti vetämättä. Sillä oli selvästi kiire eteenpäin ja kauempana pojan meno taas rauhoittui. Honey nautti suunnattoman paljon silittelystä ja huomiosta.

4.6.2007 Kun pysähdyin Honeyn eteen, se katseli minua häntä heiluen. Poika tuli kyllä katsomaan minua ja otti namit kauniisti vastaan, mutta pantaa kiinnittäessäni poika oli selvästi hieman varuillaan. Kun sain pannan ja hihnan kiinni ja siirryin rapsuttelemaan poikaa sen jännitys vähän laantui. Eteenpäin Honey lähti hieman epävarmasti, se kulki rauhallisesti, mutta myös hieman arastellen. Honey tarvitseekin rauhallisen ja varman ihmisen opastamaan koiraherran lempeästi uuden, iloisen elämän alkuun.

30.5.2007 Honey on arviolta 7-vuotias uros.

Honey on surullinen näky. Sillä on pieni haava päässä, jota on hoidettu, ja nyt se alkaa olla jo parantunut. Honey ottaa varovasti tarjoamani makupalat kädestä ja katselee minua suurilla silmillään hiukan aran oloisesti. Aikani syöttelen pojalle nameja ja pikkuhiljaa se alkaa itse painautumaan minua vasten pyytäen varovasti lisää rapsutuksia. Honeylla on paksu turkki, joka on erittäin takkuuntunut, mutta selvästi poika nauttii kun varovasti sitä silittelen. Honeyn säkä on arviolta noin 55cm.

Kaulapannan laittoa poika hieman säikähtää, mutta ulos lähtiessämme Honey muuttuu kuin toiseksi koiraksi. Se alkaa astelemaan ripein askelin eteenpäin ja haistelee samalla innokkaasti. Honeyn silmiin syttyy aivan erilainen katse. Voi vain kuvitella, kuinka onnellinen tästä herrasmiehestä tulisi, jos se löytäisi sen oman kodin itselleen…