Hohto

10/2010 Hohdosta tuli enkeli.

Hei! Hohto tuli minulle vuonna 2002 (muistaakseni). Oli täysikasvuinen koira, ikäarvio oli, että noin 2-vuotias. Oma eläinlääkärimme antoi sillon arvion, että saattaa olla myös muutaman vuoden vanhempi.

Hohto tuli minulle toisen koiran kaveriksi ja oli alkuun jonkin verran agressiivinen, varsinkin ruokakupistaan. Pikkuhiljaa Hohto sopeutui ja siitä tuli aivan ihana rakas koira koko perheelleni (minulle, vanhemmilleni ja sisaruksilleni).

Monen mutkan kautta jouduin itse muuttamaan pääkaupunkiseudulle vuonna 2007. Toinen koirani Lili siirtyi jo silloin vanhempieni luokse Kannukseen, koska se ei viihtynyt ollenkaan lenkeillä hihnassa. Pikkuhiljaa Hohtokin osoitti kyllästymisen merkkejä pääkaupunkiseudulla ja kaipasi Lilin seuraa. Niinpä päädyimme siihen ratkaisuun, että myös Hohto saa mennä viettämään eläkepäiviään Kannukseen ison omakotitalon pihaan ja liikkua siellä vapaana. Siellä se eli onnellisena, mutta oli aina lähdössä minun mukaani kun siellä kävin kerran kuukaudessa. Emme missään nimessä halunneet luopua Hohdosta!

Viime syksynä (syksy 2009) Hohdolta löytyi rintakasvain useana pesäkkeenä. Päätimme leikata sen ja tyttö toipuikin hyvin leikkauksesta ja sai uutta elämäniloa. Nyt alkusyksystä se rupesi ontumaan ja liikkumaan muutenkin huonosti.

Lokakuun 5 päivä eläinlääkärimme totesi sillä olevan luusyöpä. Se oli ilmeisesti lähtenyt rintasyövästä eteenpäin. Eläinlääkäri Tapio Pentti Kälviältä sanoi, että Hohto on päästettävä heti koiraenkeleiden joukkoon. Hohto siis nukutettiin 5.10.2010. Olin sitä mukana pitämässä tassusta kiinni. Suru on kova ja tämä kosketti myös monia ystäviäni. Facebookkiini sateli suruviestejä:
– Maailman leppoisin Rottweiler on nyt hyvässä paikassa! Edelleen kyyneleet nousevat silmääni kun kirjoitan tätä viestiä teille. Hohto oli niin rakas!

Se oli maailman ihanin Rottweiler. Se ei olisi tehnyt pahaa kenellekkään ja nautti olostaan, rakkaudesta, ruuasta ja kosketuksesta täysin rinnoin. Toivon niin, että se sai meidän luona ansaitsemansa elämän. Se on antanut meille paljon ja tulemme ikävöimään sitä aina. – Nuku rauhassa rakas Hohtoni! Meidän oma nallekarhu.

***

Kuulumisia kodista:

03/2005: Hohto voi todella hyvin! Se on mielestäni onnellinen tosin hieman kovapäinen, mutta tietää kyllä kuka määrää. Rakkautta se vaatii todella paljon ja tykkää edelleen ruuasta (söi aluksi kaiken mitä nenän eteen tuli tai edes haisi ruualle). Hohto on pysynyt suht terveenä. Korvapunkkeja siitä löytyi tuossa kesällä, mutta sain hoidettua sen kuntoon.

Tassut ovat yksi arka kohta Hohdolla. Anturat kuivuvat ja se itse tuumaa repiä niitä. Joskus rasvaan tassut ja laitan sukat jalkaan (sisätiloissa), ettei se heti nuole rasvoja pois. Tassut vaivaavat myös lenkillä joskus. Rupeaa ontumaan. Autossa Hohto tykkää istua kovastikin. Reissaammekin aika paljon Seinäjoki-Kannus väliä. Vanhempani asuvat Kannuksessa ja siellä Hohto ja Lili ovatkin aika paljon hoidossa. Isäni on ollut ns. merkkiuskollinen aina Collielle, mutta nyt hän on ihastunut Hohtoon ihan täysin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja isälleni Hohto on nallekarhu.
Iloisin terveisin Kirsi, Hohto ja Lili