Hamlet

26.6.2012 Hamletista tuli enkeli.

Rakas koirani Hamlet nukkui koirien taivaaseen 26.6.2012.

Hamlet, olit niin rakas, viisas, ainutlaatuinen, korvaamaton.
Kiitos kaikesta, mitä kanssasi sain kokea.
Kiitos Hamlet sinun elämästäsi.

Hamlettia suuresti ikävöiden: Emäntäsi, kaikki ystäväsi ja muut perheenjäsenet, perheen muut koirat; Sofi ja Emet, kissat; Hitti ja Gabriel. Ruusunen ja kaikki, joiden sydämiä elämäsi aikana kosketit. Ja heitä on paljon.

Hamlet 2000 / 2001- 26.06.2012

If It Should Be

If it should be that I grow frail and weak
And pain should keep me from my sleep
Then you must do what must be done
For this, the last battle can’t be won.
You will be sad, I understand
Don’t let your grief then stay your hand,
For this day, more than the rest,
Your love and friendship stand the test.
We’ve had so many happy years,
What is to come can hold no fears.
You’d not want me to suffer so,
When the time comes, please let me go
Take me where my needs they’ll tend
Only, stay with me to the end
And hold me firm and speak to me
Until my eyes no longer see.
I know in time that you will see
It is a kindness you do to me
Altough my tail its last has waved,
From pain and suffering, I’ve been saved.
Don’t grieve that it should be you
Who has to decide this thing to do
We’ve been so close, we two these years
Don’t let your heart hold any tears.

***

12.4.2003 Hamlet sai kodin Tampereelta.

***

Kuulumisia kodista:

08.06.2010: Vanha herra Hamlet voi oikein hyvin. Ikää mittarissa lienee 10-11v, hieman on poika naamasta harmaa, mutta edelleen täysin terve ja pitkiä lenkkejä tehdään. Ja olen edelleen sitä mieltä, että runsas ulkona olo / liikunta on osa hyvän kunnon salaisuutta. Rokotuksille ollaan menossa.

Kyllä ollut maailman paras / erinomainen koiruus tämä Hamlet, mistään ei moista löydä… Laatusanat lopuvat, jos kuvailemaan alkaa. Olen kyllä ollut todella onnekas, että Hamlet aikoinaan kohdalle osui, herrasmiesten herrasmies – edelleen.

Seurana tällä hetkellä kolme kissaa, joista yksi Hampun paras kaveri. Hyvää kesää kaikille! :-)

T: Hamlet

11.12.2008: Rekku Rescuen kautta Hamlet, vuoden rescuekoira-kilpailussa toiseksi tullut koira (vuonna 2007) Hamlet on tullut minulle kevättalvella 2003 ja voi edelleen hyvin. Ikää on ehkä noin 8-9, sillä ikäarvio minulle tullessa oli 2-3 vuotta.
Kertaakaan ei ole ollut Hamppu kipeänä, vain rokotuksilla on käyty. Maailman ihanin koira edelleen. Praise the Lord…
Kaikkea hyvää Rekku Rescuelle.

T: Ammi

01.04.2005: Vuonna 1999, kun vanha karkeakarvainen mäyräkoirani vielä eli, vastaamme tuli hieman pitkäkarvaista Chäfferiä muistuttava narttukoira, joka vaikutti aika epäluuloiselta, kun yritin silittää sitä päälaelta. Koiran kyyristyessä käteni alla, sen omistaja kertoi, että koira on Virosta. “Varjupaikin Koirapakolaisia”, emäntä selitti ja kertoi koiransa taustoja. Kyselin häneltä osoitetta ja päätin, että seuraava koira meille tulee samasta paikasta.

Neljä vuotta myöhemmin, oltuani koiraton noin kolme kuukautta mäyräkoirani UkkoNooan kuoleman jälkeen, löysin hakuammunnalla Rekku Rescuen sivut netistä ja soitin siltä istumalta. Koti ilman koiraa ei tuntunut kodilta. Sivuilla ei ollut montaa koiraa, mutta huomioni ja intuitioni kiinnittyi heti uroskoiraan nimeltä Hamlet. Tein varauksen ja olin onnellinen koiranomistaja jo 3 viikkoa myöhemmin. Paria päivää ennen koiran tuloa käärin matot kasaan ja yritin henkisesti valmistautua “koirapakolaiseen”, joka ei olisi sisäsiisti, ulvoisi ikäväänsä, ei osaisi kulkea remmissä ja joka ulvoisi kaiket yöt outoa ympäristöä. Hamlet saapui keskiyöllä ja yön pimeydessä koira näytti jättikokoiselta, olinhan tottunut mäyräkoiran kokoiseen koiraan liki 12 vuotta. Hamletin lonkkaluut törröttivät, eikä se ottanut mitään katsekontaktia, vaan lähti kävelemään kanssani uuteen kotiinsa kuin unissakävelijä, pää painuksissa ja epävarman ja lopen uupuneen oloisena. Kesti tovin ennen kuin sain sen houkuteltua hissiin. Kun pääsimme sisälle, annoin Hamletille välittömästi ruokaa. Lihaa ja riisiä. Se hotkaisi ruokansa kyyristellen ja ryntäsi sitten eteiseen paniikissa ja ovea päin, jääden läähättämään siihen ja pyytäen ulos. Ajattelin itsekseni, että “Morjens”, sillä säikähdin kovasti.

Lähdimme lenkille huhtikuiseen aamuyöhön ja Hamlet nuuhki eksyneen oloisena ympäristöä. Tulimme sisälle ja hetken kuluttua Hamlet pyysi jälleen ulos. Ei kun ulos uudestaan. Tämä toistui kolme kertaa, jonka jälkeen päätin mennä nukkumaan pariksi tunniksi, tapahtui mitä tapahtui. Hamlet makasi eteisessä minua tarkkaillen, ja lopulta rentoutuen. Seuraavana aamuna se sai jälleen ruokaa ja söi kaiken kiireesti. Siitä hetkestä alkaen Hamlet alkoi kotiutumaan ja jo parin päivän sisällä se tuntui täysin omalta koiralta. Alussa vaikutti siltä, niinkuin Hamlet olisi ollut hyvin ihmeissään, että se sai vapaasti valita nukkumapaikkansa, sille juteltiin ja sitä rapsuteltiin ja harjattiin. Oli mielenkiintoista seurata koiran reaktioita, sen ilmeen valaistuessa päivä päivältä.

Hamlettia on ilm. lyöty, sillä alussa se kyyristyi, jos nosti äkisti kättään, mutta tuntui että se alkoi luottamaan päivä päivältä enemmän. Ei voi sanoinkuvata Hamletin ilmettä, kun päästin sen kotimme lähellä sijaitsevalla pellolla vapaaksi ensi kertaa. Hamlet juoksi kuin vimmattu ympäri peltoa, piehtaroi ja hymyili koko naamallaan. Kertaakaan se ei asioinut sisälle, ulvomisesta, eroahdistuksesta tai haukkumisesta puhumattakaan. Remissäkin Hamlet oli selkeästi tottunut kulkemaan. Hamletin yksi erikoisuus onkin, että se ei hauku oikeastaan lainkaan. Ainoastaan metsässä oravajahdissa tai nähdessään jotain pelottavaa Hamlet haukkuu. Tämä sopikin maniosti, sillä edellinen koirani oli kova haukkumaan ja kerrostalossa sai usein selitellä sen kovaäänisyyttä.

Vaikutti siltä niinkuin Hamlet olisi oppinut Suomen kielenkin parissa päivässä. Hamlet rakastaa oppimista ja nauttii ohjatusta puuhastelusta. Se on paimenkoira tyyppinen ja rakastaa pitkiä lenkkejä ja metsässä samoilua. Hamlet oli kaikin puolin iloinen yllätys. Se sai nopeasti lihaa luiden ympärille ja vaikutti alusta pitäen hyvin tervepäiseltä, vaikkakin alkukantaiselta koiralta. Hamletin ainoa ” vika ” on, että se on arvaamaton urosten suhteen, varsinkin epävarmat urokset, jotka yrittävät komentaa sitä haukkumalla, ärsyttävät Hamua. Sillä on varsin suuri ego. Reippaat ja iloiset urokset eivät saa Hamletilta kaltoinkohtelua, mutta ilmeisesti toisen uroksen pelko provosoi sitä ja Hamlet saattaa käydä päälle täysin sumeilematta. Tässäkään ei kyllä ole yhtenäistä logiikkaa, sillä on myös joitain uroksia, joiden kanssa Hamlet kaveeraa mielellään. Alussa Hamlet ei osannut leikkiä, vaan toimi koirapuistossakin jonkinlaisena ” poliisina “. Jos kaksi koiraa leikkii keskenään Hamlet ryntää ärisemään tosikkona niiden keskelle. Hamlet ainakin itse ajattelee olevansa Alffa-uros, eikä ole toistaiseksi alistunut yhdellekkään urokselle, joten uroksia kohdatessamme joudun edelleen olemaan tarkkana

Sen sijaan Hamlet rakastaa kaikkia narttukoiria, eikä reagoi, vaikka toinen olisi kuinka torjuva tai agressiivinen. Hamlet tulee toimeen lähes poikkeuksetta sellaistenkin narttujen kanssa, joista omistaja on ilmoittanut, että ” se ei tule toimeen yhdenkään koiran kanssa “, joten Hamlet on saanut myöskin lisänimen ” Casanova ” eräältä nirson nartun omistajalta. Alussa Hamlet ei voinut sietää, että se jätettiin esim. kirjaston eteen puuhun kiinni, vaan se kalusi välittömästi hihnan poikki ja pyrki perääni.( Fleksejä ehti mennäkin puolen vuoden aikana peräti neljä kappaletta ) Nykyään Hamlet luottaa siihen, että tulen tuotapikaa takaisin, eikä enää järsi remmejään.

Kuvissa Hamlet ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, mutta on huomattavsti uljaampi ilmestys luonnossa. Nimi Hamlet kuvaa sitä erinomaisesti. On ylväs, ystävällinen, mutta vieraita kohtaan pidättyväinen ja “cool”. Meidät onkin pysäytetty Hamletin ulkonäön takia kymmeniä kertoja, kun ihmiset arvuuttelevat sen rotua tai pysäyttävät sanoakseen. “Minkä rotuinen sun koiras on, onpa upea” – Jossain kohtaa kyllästyin selittämään Hamletin taustaa ja kuvailemaan sitä sanoilla “Viron coktail”, niinpä leikilläni ilmoitin eräällekin herrasmiehelle koirani olevan “Egyptiläinen Rauniokoira”. Hän vastasi, että siltä se aivan näyttääkkin, on varmasti rotuna sukua Faaraokoiralle “. Hamlet muistuttaakin hieman Faaraokoiraa olemukseltaan. Nykyään kyllä nöyrästi ilmoitamme sen olevan monen eri rodun upea ja jalostunut jälkeläinen. Edellinen koirani oli varsin hankala siinä suhteessa, että se osoitti helposti mieltään tekemällä tarpeensa sisälle, jos koki olevansa loukkaantunut jostain. Onkin ollut ihmeellistä, kuinka Hamletin kanssa kaikki on sujunut näin hyvin. Se ei ole missään mielessä ongelmakoira. Olenkin tuumannut, että jos Hamu olisi yhään täydellisempi, se ei olisi elävä. Hamlet on hyvin leimautunut minuun, enkä tiedä, miten se reagoisi, jos joutuisi jäämään hoitopaikkaan viikoksi. Ikävänsä Hamlet tuo esiin syömättömyydellä. Ihmisiä kohtaan se ei protestoi, vaan on kaikille ystävällinen.

Laumamme on sittemmin kasvanut kahdella löytöeläinkodista otetulla kissalla. Ensimmäisen kissan, Paavalin, tullessa taloon, päättelin olevani hieman vähäjärkinen, sillä minulla oli ainoastaan oma intuitio siitä, että Hamlet tulisi toimeen “minkä tahansa muun kanssa, paitsi toisen uroskoiran”. Kävin hakemassa meille Paavalin, noin 5-6 vuotiaan leikatun kollin, keväällä 2004. Löytöeläinkodissa sitä oli kutsuttu “pieneksi rumaksi mieheksi”. Eihän se mikään prinssi varsinaisesti ollutkaan, mutta vei sydämeni, vaikka en koskaan ole pitänyt itseäni kissa-ihmisenä. Hamlet ryntäsi ulko-ovelle, haistoi Paavalia, joka maukui kantokopassaan, hymyili, käveli rauhallisesti takaisin sohvalle, haukotteli ja tuntui sanovan: “Kivaa, melle tuli näköjään kissa”. Paavali oli alussa varsin vaikea tapaus ja arvelinkin sen menehtyvän. Se oli selkeästi masentunut, ja kätkeytyi vaatekaappiin. Myöhemmin se sairasteli korvatulehduksia, pahaa allergiaa ja muuta eläinlääkärin hoitoa vaativaa. Vaikutti siltä, että Hamletin ja Paavalin välille muodostui varsin pian hyvin kiinteä ystävyyssuhde, ja ne nukkuivat usein vierekkäin. Koska koira ei kuitenkaan puhu varsinaisesti kissaa, päätin ottaa Paavalin kaveriksi toisen kissan, joka sai kuvan perusteella nimekseen “Matuska”. Matuska muuttui pian meille tulonsa jälkeen “Ruususeksi”, johtuen osittain siitä, että se oli paitsi kuvankaunis, myöskin välittömästi kiimassa, sen tultua meille. Kolme yötä nukuimme pumpulit korvissa, kun Ruusunen kimitti naisen tuntojaan. Hamlet oli varsin ihmeissään ja seurasi herkeämättä tätä uutta mouruavaa lauman jäsentä ystävällisen utelias pilke silmäkulmassa. Ruusunen steriloitiin samantien ja rauha palasi kotiimme. Nyt meillä vallitsee harmonia ja kaikki eläimet tulevat kivasti juttuun keskenään. Paavali on kunnossa ja sen karva on kasvanut 5 cm , joten ei liene aiemmassa kodissaan saanut tarpeeksi monipuolista ruokaa. Ruusunen tosin sähisi ensimmäisen kuukauden Hamletille, mutta nykyään ne jopa leikkivät omaa leikkiänsä yhdessä. = Kissa juoksee Hamletin yli ja piiloutuu sohvan alle tai peilin taa, jossa Hamlet odottaa häntä heiluen. Hamlet osaa myös kuonollaan työntää kissoille minikokoista jalkapalloa, ja kissat sitten lyövät sitä ympäri olohuonetta. Joskus tosin Hamlet innoissaan särkee tai pureksii kissojen lelut rikki, onhan sillä toki hieman suurempi tuo purukalusto.

Tällaista mukavaa yhteiseloa kuuluu Hamletin kotiin. Elukoiden lisäksi laumaan kuuluu kaksi kaksijalkaista. ;-) Hamlet on ollut varsinainen terveyden perikuva ja on nyt iältään noin 4-5 vuotias. Hamlet rakastaa oikeita luita (kaupan eivät kelpaa, eivät myöskään siankorvat tai muut herkut) ja syö nappuloiden ohessa raakaravintoa = jauhelihaa, naudan mahaa jne.

Kiitos vielä kerran Rekku Rescuen tytöille ihanasta koirasta. Toivotamme jaksamista ja sitä, että mahdollisimman moni ihana koditon koirapersoonallisuus löytäisi sen oman pysyvän kodin Suomesta kauttanne.

T: Anna-Maria, Hamlet ja kissat.