Gamma (nyk. Nala)

26.1.09 Nalasta on tullut enkeli.

Suuren surun saattelemana ilmoitan, että Nala on poissa. Takapään heikkeneminen vei voimat, viime yö oli tuskainen ja aamulla Nala lähti pois.

Jos ihmiset ja eläimet eivät pääsisi samaan taivaaseen, tahtoisin syntyä päiväperhoseksi, elää vain hetken ja olla luonasi ikuisesti.

Kunnes jälleen tapaamme,
kaivaten,
perheesi,
mamma, Oskari ja Teemu

***

01/2003 Gamma muutti omaan kotiin Hämeenlinnaan.

***

Kuulumisia kodista:

19.12.2008 Nalan tassut ja selkä valitettavasti heikkenevät koko ajan kaikista hoidoista huolimatta. Se on tuskaista, koska Nala on meidän kaikkien rakas. Nala on käsittääkseni niitä ensimmäisiä tulleita rekkuja, kun yhdistys on perustettu 2002 syksyllä ja Nala on tullut suomeen tammikuussa 2003, minulle 7. helmikuuta 2003. Lähes kuusi yhteistä vuotta siis jo nähty.

Nala on myös poikien kiintopiste. Oskari on hyvin tarkka siitä, missä Nala on ja miten liikkuu. Jos Nala ei pääse itse ylös, Oskari kyllä tulee kertomaan siitä, että nyt mamma apuun. Teemu taasen nukkuu hyvin usein Nalan takapuolessa kiinni pienenä keränä. Kun Nala on esim. fysioterapiassa, loppuilta Nalaa vahditaan tarkkaan, ettei vaan karkaa uudestaan, ja vastaanottokomitea on melko äänekäs, kun palaamme reisusta.

Huoli kaikista onkin suuri, kun jäähyväisten hetki lähestyy päivä päivältä. Nala on kyllä kovin elämäniloinen ja -haluinen. Syö hyvin, kierii lumihangessa, kuorsaa tyytyväisenä sohvalla (kuten nytkin) ja muutenkin onnellisen oloinen edelleen. Takapää ei vain enää meinaa pysyä kyydissä. Monenmoista konstia tyttö itse on keksinyt pärjätäkseen ja mamman avulla sitten loput. Onneksi on tuo oma piha, jossa voi pötkötellä ja käydä tarpeilla, ettei tarvitse pidemmälle mennä. Portaitakaan ei onneksi ole kuin muutama. Nala on onneksi aina ollut hyvin sohvaperunoituva, joten mitään valtaisaa elämänmuutosta ei kuitenkaan ole tullut. Pitkät metsälenkit tosin ovat taaksejäänyttä elämää. Kunpa joulupukki toisi Nalalle uudet jalat ja palikoita selkään. Niitä vain ei taida pukinpajastakaan löytyä.

Tämmöistä täällä meillä. Uskomattoman yhteenhitsautunut karvakasa, eikun siis eläinlauma :) Mamman rakkaat. Terveisin, Pekolankadun karvakopla: Nala, Teemu, Oskari, Laura ja Toffee

17.12.07 Tässä meillä joulua odotellaan, ja mietitään, mitä Teemu tekee joulukuuselle – tai oikeastaan heiluville, kiilteleville palloille :) Teemu on pitkään kärsinyt virtsavaivoista, toivotaan, että pahin olisi nyt takana, ja tilanne tasoittumaan päin. Nalan tassut ovat vaihtelevat, useimmiten vauhtia kuitenkin riittää ja tyttönen vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa. Käykääpä katsomassa tuoreimpia kuvia ja kuulumisia sivuiltamme: http://karvakoplan.suntuubi.com/

Hyvää joulua kaikille rekkulaisille! Terveisin, Laura, Nala ja Teemu

11.8.2007 Tässäpä meidän perheen karvaisia kuulumisia. Teemu-kissa muutti meille Nalan ja minun seurakseni 7.7.07. Sopeutuminen uusiin kämppiksiin kävi hämmästyttävän nopeasti. Nalan upeaan olemukseen luotinkin ja tiesin, että
kaveri tulee kissojen kanssa toimeen. Kiitos: In memoriam rakas Mustiksemme.
Kissatonta elämää siis ehti vierähtää lähes kaksi vuotta. Muutimme Nalan kanssa kesäkuun alussa omakotitaloon, omaan pikku-mökkiimme. Kissakaverin
pitkäaikainen harkinta johti Teemun saapumiseen.

Aluksi sängynalusta tuntui kovin houkuttelevalta ja Teemu katseli Nalaa hieman kummissaan – olihan toinen tottunut hieman pienempään koirakaveriin. Nala antoi Teemulle aikaa ja jo yöllä kaverit päätyivät “kahdessa kerroksessa” samalle soffalle. Parin päivän jälkeen aamupusutkin jo vaihdettiin. Olemme myös käyneet yhdessä lenkillä ja istuskelemme usein iltaa koko perheen voimin pihalla. Teemu pysyy hienosti valjaissa ja taluttimen voi hyvin laittaa kaiteeseen kiinni, jolloin kaveri kiertelee sen, mitä naru antaa myöden ja tänäänkin sitten lopulta istuskeli pitkän tovin sylissäni, kun rappusilta kavereiden pihamenoa seurailin. Lääkärintarkastus ja rokotukset menivät hyvin, paitsi sitten, kun kuumemittari piti peppuun tökätä. Mour! Se ei tainnut olla kivaa Teemun mielestä.

Nalaa olen jo moneen otteeseen ylistänyt, enkä kait koskaan sitä voi liikaa
tehdäkään. Nala on maailman paras Nala. Mamman oma mömmykkä, luppakorva ja rakas. Nalalla ja Teemulla on tietty omat ruokakuppinsa, eikä Nala ole kertaakaan koskenut Teemun naksuihin, joita kippoon jää. Kerroin Teemun tultua, että nämä ovat Teemun kuppeja ja Teemulle, että nämä taasen Nalan.
Kumpikaan ei koske toistensa kippoihin! Vesikippo on yhteinen. Teemusta on
ilmeisen kiva kurottautua Nalan korkealla olevaan vesikippoon ja lipoa vedet
sieltä. Omakin oli, mutta totesin, ettei sitä tule käytettyä. Teemu ei kuitenkaan koske Nalan ruokakippoon, vaikka Nalan naksun kyllä syö, jos lattialta löytää. Uskomattomia otuksia. Melkoisen viisaita etten sanoisi. Kaiken tämän mainiosti sujuneen yhteiselon ajalta rakastan Nalaa, jos mahdollista, vieläkin enemmän. En käsitä, miten toinen voi olla vain niin
hieno tapaus. Aivan mahtava kaveri.

Jos jääkaapin ovi narahtaa, molemmat ovat tikkana paikalla. Myös Teemu on oppinut istumaan ja istuu Nalan vieressä ja odottaa kalkkunapalaansa. Aika
hauskoja veijareita, kun siinä vierekkäin killittävät. Toinen tuommoinen
viisikiloinen – ja toinen viisikymmentä… Tässäkin molempien hienot tavat tulevat esille: kumpikaan ei koske toisensa namipalaan, eikä koita ängetä
väliin, jos namit tulevat vuorotellen. Teemu on myös hienosti oppinut, että
ruoka-aikana Nala saa vanhemman etuoikeudella ruokansa ensin ja sen jälkeen
Teemun kippo saa täytettä. Ainoa “vika” tässä on kavereiden mahtava ulkomuoto, jota saa ohikulkijoillekin selittää – ei niitä ei ole otettu tänne värin ja mallin takia. Nalaa en ollut edes nähnyt, kun meille muutti ja Teemukin päätyi tänne lupaavan, koiramyönteisen luonteensa ja pentua vanhemman ikänsä puolesta. Kovasti toki ovat komistukset yhdessä, mitäs sitä kieltämään, mutta kyllähän se rakkaus näihin mamman mömmyköihin juontaa juurensa jostain aivan muusta…

Hienoa oli myös, kun äitini koira, Urkki, kävi meillä eka kerran kylässä
Teemun tulon jälkeen. Urkilla ei tiettävästi erityisiä kissakokemuksia ole
takanaan, mutta niin vain alkuhaukkujen jälkeen koko karvakatras vietti
aikaansa sulassa sovussa. Niin oltiin yhdessä keittiössä kerjäämässä nameja ja olkkarissa yhteispötkötyksellä. Teemu oli itse rauhallisuus ja Nala oma itsensä eli taisi tyttö taas jo ennen jännäävää mammaa tietää, että kyllä ne
hänen kaverinsa keskenään toimeen tulevat. On se vaan viksu likka :). Viksuudelle koitamme kovasti hankkia kuntoa lisää, kun tassu- ja selkävaivat
vaan ovat elämää rajoittamassa. Välillä tuo Nallustin toinen takajalka ei
oikein kunnolla toimi. Kävimme kuvauksissa ja selästä löytyi myöskin
nivelrikkoa (etutassuissa todettu jo aikaisemmin), kulumaa ja pinnettä. Ravintolisällä, tarvittaessa kipulääkkeellä, vitamiineillä, jumpalla, fysioterapialla ja akupunktiolla hoidamme rakkaan tassukoita. Fysioterapiasta on muutaman kerran perusteella ollut hyvinkin apua, ja sieltä olemme saaneet myös hyviä jumppaohjeita. Välillä on parempia, välillä huonompia päiviä. Toivottavasti jatkossa kuitenkin enemmän niitä hyviä. Lenkkeily kuitenkin maistuu sopivissa määrin ja vieressä oleva metsä tarjoaa sopivia kiviä ja juurakoita, jotka muistuttavat tassujen olemassaolosta ja pistävät tassun nousemaan. Metsässä kulkemisesta Nala on aina tuntunut pitävän ja nyt se on kuntoilumuotona erityisen tärkeää. Suoralla tasaisella kävely, kun ei jalkoja laita liikkumaan ja takapään lihaksistoa muistuta toiminnasta. Toivottavasti meillä on edelleenkin tätä mahtavaa yhteistä eloa jäljellä ja tassut pysyvät mukana. Kaikkemme ainakin teemme.

Tämmöistä siis meillä. Laitan tähän oheen muutaman kuvan karvakamuista:
Pampulasta, Nampulasta ja yhden kylä-Urkistakin. Teemua siis tulee välillä
kutsuttua Pampulaksi ja sen myötä Nala sai jälleen yhden hellittelynimen
lisää eli Nampulan.

Kiitokset karvakamujen lisäksi myös hienosta paidasta, joka löysi tiensä perille. Mukana seuranneista ilmoituksista yksi päätyi tallin seinälle, josta sen toivottavasti moni bongaa, ja ehkä löytää itselleen tämmöisiä upeita elämänvaloja, mitä minulle on siunaantunut. Kiitos tosiaankin siitä teille ja taivaan Isille. Terveisin, Laura, Nala ja Teemu

25.2.07 Meillä alkoi viides yhteinen vuosi Nalan kanssa. Tällä hetkellä tyttö on oikein pirteä, nauttii talvesta, lumesta ja pakkasesta. Ihan villiäinen :)
Viime marraskuussa elettiin itkuisia ja pitkiä öitä, kun kaveri taisteli jaksamisestaan tässä maailmassa. Maksa-arvot pomppasivat täysin odottamatta ja ilman ennakkovaroituksia hurjiin lukuihin. Tyttö alkoi yöllä oksentaa ja sitä jatkui ja jatkui. Vein Nalan heti lääkäriin ja siellä epäiltiin ensin normaalia vatsapöpöä tms. En kuitenkaan ollut vakuuttunut, koska Nala on oksentanut todella harvoin yhteisen taipaleemme aikana. Otettiin verikokeet ja ne näyttivät ensin ihan hyviltä. Yksi arvo ei tulostunut laitteelta ja lääkäri sanoi laittavansa sen meille myöhemmin tiedoksi. Piti lähteä kotiin vesi-riisi-paastolle. Nala käyttäytyi kuitenkin kokoajan niin apuapyytävästi ja minulla oli olo, ettei kaikki ole kunnossa. Jäimme odottamaan tuloksia. Sitten lääkäri pyysikin meidät takaisin ja sanoi, että nyt pistetään koira heti tippaan. Maksan alat-arvo yli 1300 (normiarvo alle 100). Korvissa humisi ja huippasi. Epäilivät, että maksassa on vajaatoiminta ja elimistössä siksi erittäin voimakas myrkytystila. Se päivä kului lääkäriasemalla tiputuksessa. Samoin seuraava päivä vietettiin tipassa. Lauantaina Nala ei edelleenkään juonut(kaikki alkoi siis keskiviikon ja torstain vastaisena yönä). Ajoimme Hyvinkäälle ja saimme taas nestehoitoa. Paluumatka oli kamala. Luulin, ettemme koskaan pääse kotiin ja kaverin matka loppuu takapenkille. Se oli kamalaa. Kotona sitten valvoin yön ja katsoin, kun pieni siitä taisteli. Seuraavana aamuna oli pirteä. Kävimme vielä alkaneella viikolla useita kertoja tiputuksessa ja maksa-arvot alkoivat laskea. Ne olivat pitkiä päiviä ja öitä. Laihduin viikon aikana 5 kiloa ja kaverilta lähti 4! Nalalle tehtiin maksabiopsia, jotta tiedettäisiin, mikä tilanne todella on ja voitaisiin lääkitä ja hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Näytteenotto meni hyvin ja tulokset olivatlohdulliset. Mitään rakennemuutoksia maksasta ei löytynyt ja ultra kertoi, että kyseessä ei ole esim. kasvain. Diagnoosi siis oli jokin maksatulehdus, joka johtui joko myrkystä tai viruksesta. Rokotukset Nalalla on kunnossa, mutta kuulemma kaikkiin tauteihin rokotteet eivät pure. Myrkkyäkään ei voitu sulkea pois. Nykyisin vahdin kaverin toimia lenkillä entistä tarkemmin.
Otimme kontrollinäytteen viimeksi toissapäivänä ja kaikki arvot olivat loistavat! Nala on siis todellinen taistelija. Selvinnyt sydänongelmistaan ja nyt vielä maksasairaudesta.

Nivelvaivat ovat olleet jo vuosia riesanamme. Ne pahenivat, kun sairauden vuoksi kaikki lääkkeet ja ravintolisät jouduttiin jättämään pois. Nyt ravintolisä ja särkylääkkeet tarvittaessa ovat taas sallittuja ja vauhtia riittää :) Ruokavalio on edelleen maksasairaille tarkoitettua, jotta maksa saa mahdollisimman hyvin levätä rankan sairauden jälkeen. Pieniä namipaloja kuitenkin jo uskallan antaa. Nala käy edelleen myös Hyvinkäällä akupunktiossa saamassa apuja koipiinsa. Akua suosittelen lämpimästi kyllä muillekin könkkäkoipisille ja -selkäisille!

Keväällä meillä on muutto edessämme. Nala laajentaa reviriään ja saa ison pihan temmellettäväkseen. Muutamme rivarista omakotitaloon, metsän viereen. Toivottavasti kaveri ei säikähdä, vaan toteaa, että mamma tulee mukana ja se on meidän kahden yhteinen, uusi koti, jossa toivottavasti vietämme monta onnellista vuotta. Nala on minulle niin valtavan rakas. Ilmeisen ihastuttava myös monien muiden mielestä. Niin moni oli niin huolissaan Nalan jaksamisesta, töissä oltiin ymmärtäväisiä, kun istuin päivät klinikalla kaverin vointia seuraten ja vein Nalaa mukanani töihin, kun paraneminen alkoi. Eläinlääkärit ja hoitajat elivät vahvasti mukanamme sairauden aikana ja auttoivat ystävääni jaksamaan. Taisi Joku myös kuunnella toistuvia rukouksiani. Kiitos kaikille ja terveisiä rekkulaisille täältä Hämeenlinnasta! :) Terveisin, Laura ja Nala

11.9.2006 Heips! Tässä kuulumisiamme: Nala täytti papereiden mukaan seitsemän vuotta 5.9.2006 ja kaksi päivää myöhemmin meille tuli kolme ja puoli vuotta yhteiseloa täyteen. Näillä tiedoilla kaveri siis on viettänyt puolet elämästään näin, aiemman puoliskon vastapainoksi. Näiden vuosipäivien kunniaksi ajattelimme juhlia hieman ja vietimme herkullisia synttäreitä lauantaina 9.9.2006. Vajaa vuosi sitten todettiin, ettei Nalalla olekaan kroonista sydänvikaa ja lääkitys purettiin. Sen jälkeen alkoikin uusi, vauhdikkaampi elämä. Tassut ja selkäkivut ovat vain ikäväksemme olleet vaivanamme. Nalalla epäiltiin jo aiemmin nivelrikon oireita ja kuvaukset todistivat, että alkavaa nivelrikkoa on havaittavissa. Vaivoja on hoidettu akupunktiolla, hieronnalla, pistoksilla ja lääkityksillä. Välillä meno on tosi pirteää ja toisinaan taas vähän könkkäävämpää, mutta yleisolemus on ollut kuitenkin pirteä. Ei meinaa mamma pysyä aina perässä, kun kaveri laittaa nelivedon päälle ja lenkkeilee :)

Nala on möyrinyt itselleen pesän pihapusikkoomme ja kantaa sinne luitaan jemmaan. On kaveri tainnut vihdoin keksiä olevansa koira :) Päivät sujuvat kevyesti torkkuen joko kotosalla tai toimistolla työpöytäni alla. Nala on lunastanut siis itselleen jonkinmoisen oikeuden kulkea mukanani töissä ja käytämme sitä oikeutta useita kertoja viikossa. Kaverilla on oma peti, kippo ja luut siellä. Rapsuttajiakin riittää tarvittaessa :) Terveisin, Laura ja Nala

11/2005 Sellaisia jänniä uutisia Nalan osalta, että Nalan sydän on tällä hetkellä täysin terve! Kävimme kaksi viikkoa sitten Helsingissä HauMaussa ja siellä saimme pitkien tutkimusten (sis. ultra, röntgen) jälkeen kuulla, että mitään viitteitä sydänvikaan ei ole. Ilmeisestikin alkujaan sivuäänet, rytmihäiriöt jne. ovat johtuneet leikkauksen aiheuttamasta rasituksesta. Kumma kyllä Tampereella tätä vaihtoehtoa ei edes mietitty, vaikka siellä olisi ollut samanlaiset pelit ja vehkeet asian tutkimiseksi. Siellä huhtikuussa oltiin sitä mieltä, ettei Nalasta enää koiraa tule, ei sitä kannata lenkittää jne. No, onneksi en ihan tuota uskonut tai heittänyt toivoani tyypin osalta. Ja kuten noista kuvistakin varmaankin näkee, niin kesä oli oikein pirteätä oleskelua ja nurmikolla kieriskelyä. Tässä nyt lääkitystä puretaan ja koitetaan totutella uusiin tietoihin. Nivelvaivoja on, mutta niihinkin on akupunktion avulla saatu helpotusta. Eli kokonaispaketti tyyppi toimii tälle hetkellä ihan koiramaisesti :) Toivottavasti sama jatkuu, eikä nyt sitten tule mitään ylläreitä lääkityksen purkamisen tai muiden asioiden osalta. Tänään tuolta HauMausta tuo kiva Taru-lääkäri taas soitteleepi ja kyselee kuulumisia, sitten tiedetään, miten tästä taas edetään. Tarkoitus on ainakin mennä uusiin tutkimuksiin kun lääkitys on jonkin aikaa ollut pois. Nesteen kertyminen on yksi peloistani, koska sitä tuossa välissä hengitysäänissä oli kuultavissa. Jos se ei siis sydämestä johtunut, mikä sen aiheutti. No, huomenna mennään Hyvinkäälle akuhoitoa saamaan ja muutenkin tässä päivä kerrallaan kattellaan, miten asiat etenee.

Hyvin tuota virtaa on kaverissa tässä viime päivinä löytynyt, kun ikävä portaissa liukastumisen aiheuttama venähdyskin alkaa helpottaa. Terkkuja siis myös meiltäpäin. Ja koskaanhan teitä ei voi liikaa kiittää siiitä, että tuon maailman parhaan Nalan luokseni ohjasitte :) Nala on valloittanut jo aika monta ihmistä, niin sukulaisia, työkaveita kuin eläinlääkäreitäkin. Jotenkin kaverin luonne ja olemus vain ovat sellaiset, että siihen ihastutaan, kuten Sanna varmaan hyvin tietääkin :) Vaarini aina Nalaa rapsuttaessaan osuvasti toteaakin: “voi, voi kun on niin kiltti koira ja nuo silmät ja katse, ei sitä voi olla paijaamatta ja tässä vähän pipareita”. Terkuin, Laura ja työpöydän alla tuhiseva Nala

***

Narttu

KUVAUS: Nala on todella erikoisen näköinen tyttö. Sillä oli pennut tarhalla, mutta pentujen vieroituksen jälkeen sa masentui silminnähtävästi. Toimme sen Suomeen kotihoitoon, sillä se paleli kovasti lyhyessä turkissaan.